Omena-ruusukvittenihillo

Yksi suosikkikasveistani meidän pihassa on japanin ruusukvitteni. Pidän kasveista, jotka ovat sekä koristeellisia että hyötykäyttöön sopivia. Japanin ruusukvitteni tekee pieniä happamia hedelmiä, joita Pohjojan sitruunoiksikin kutsutaan niiden kirpakan maun vuoksi. Japanin ruusukvittenimme teki tänä vuonna mukavasti satoa ja pääsin keittelemään siitä hilloa. Ruusukvittenin hedelmät ovatkin parhaimmillaan hyytelöissä ja hilloissa, ja sopivat ne marmeladeihin ja mehuihinkin. Ruusukvittenilikööriäkin olen silloin tällöin tehnyt. Hillona ruusukvittenit ovat kuitenkin mielestäni parhaita. Kirpakkaa makua taittaakseni lisään joukkoon useimmiten myös omenaa. Niin tälläkin kerralla, koska omenasato on ollut ihan valtaisa. Omena-ruusukvittenihillo on loistava makupari koville voimakkaan makuisille juustoille juustotarjottimella. Sopii se hyvin myös kakkujen ja kääretorttujen väliin.

Omena-ruusukvittenihillo

500 g ruusukvittenin lohkoja
500 g omenan lohkoja
tilkka vettä
1 pkt hillo-marmeladisokeria

Lohko ruusukvittenit ja omenat ja poista siemenet. Mittaa lohkot kattilaan, lisää tilkka vettä ja kiehauta. Keitä, kunnes lohkot pehmenevät ja soseuta sitten sauvasekoittimella. Lisää hillo-marmeladisokeri ja kuumenna hitaasti kiehuvaksi. Keitä 2 - 5 min. sekoittaen. Kuori pinnalta vaahto. Kaada hillo puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin. Sulje ja säilytä viileässä.

Basilikasuola

Kasvatan joka kesä kasvihuoneessa basilikaa ja sitä tulee niin paljon, ettei tuoreena ehdi kaikkea käyttämään. Basilikasadosta teenkin mielelläni basilikasuolaa talveksi. Monelle yrtille sopii säilömistavaksi suolaksi kuivattaminen. Basilikasuola maistuu mainiolta leivän päällä kurkun ja tomaatin siivuille ripoteltuna. Se maustaa niin pasta- kuin kasvisruoatkin. 

Basilikasuola

basilikan lehtiä
karkeaa merisuolaa

Kuivata basilikan lehdet ilmavassa ja lämpimässä paikassa. Jauha kuivuneet lehdet karkean merisuolan kanssa. Käytä basilikasuolaan merisuolaa saman verran kuin basilikan lehtiä on, tai laita suolaa maun mukaan enemmänkin.

Basilikasuolan voi tehdä myös niin, että jauhaa tuoreet basilikan lehdet ja merisuolan yhteen. Kuivattaa tahnan leivinpaperin päälle levitettynä ilmavassa ja lämpimässä paikassa, ja tahnan kuivuttua, jauhaa vielä uudelleen.

Herkkupuoti Murena - ruokaharrastajan taivas (sis. alennuskoodi)

 Mainos Herkku ja Lahja Murena Oy/ Somessa.com

Pääsin tämän kuun alussa testaamaan Herkkupuoti Murenan tuotteita. Murena on salolainen herkkupuoti, joka luo mielihyvää arkeen ja juhlaan. Tuotteita voi ostaa Salon myymälästä, verkkokaupasta tai hyvin varustetuista marketeista ympäri Suomen. Ja voi miten upea ja laaja valikoima Murenalla on! Valikoimasta löytyy vaikka mitä herkkuja sekä myös erilaisia laadukkaita keittiötuotteita. Murenasta ruokaharrastaja löytää keittiöönsä kaikenlaista kiehtovaa ja varmasti monia miellyttävät lahjat ja tuliaisetkin löytyvät puodin valikoimista. Jos et pääse käymään itse Salon myymälässä, kannattaa katsoa verkkokaupan tarjonta. Takaan, että vesi herahtaa kielelle.

Ensimmäiseksi testasin saamistani tuotteista sardellit ja leivoin pizzaa. Pizzojen päälle laitoin tomaattikastiketta, sardelleja, minimozzarellapalloja, mustia oliiveja sekä juustoraastetta. Pizzat paistoin ulkona grillissä ja miten maukkaita niistä tulikaan. Hyvä pizza ei montaakaan ainesta tarvitse, kunhan täytteet ovat laadukkaita.

Aurinkoinen kesäpasta on omiaan salaateissa, ja kesäpastasta teinkin kreikkalaisen pastasalaatin. Kesäpastan keittoaika on hyvin lyhyt ja se säilytti hienosti värinsä. Useinhan värilliset pastat menettävät paljon väriä keitettäessä. Kreikkalaiseen pastasalaattiin laitoin kesäpastan lisäksi fetajuustoa, kurkkua, kirsikkatomaatteja, paprikaa, mustia oliiveja ja punasipulia. Salaatin päälle ripottelin mustapippuria ja oreganoa ja lorautin oliiviöljyä ja sitruunamehua. Hyvä, ruokaisa salaatti, joka kesällä menee hyvin lounaasta.

Pestot sopivat hienosti maustamaan uunilohta, joten maustoin lohifileen pinnan suolalla ja mustapippurilla, ja sivelin pintaan paprikapestoa pecorino-juustolla. Lohifilee uuniin 200 asteeseen 15 - 20 minuutiksi ja se oli siinä. Helppoa ja hyvää!

Pähkinäistä pistaasipestoa käytin crostineihin. Sivelin paahtoleipäsiivut oliiviöljyllä ja paahdoin kevyesti uunissa. Sen jälkeen levitin siivuille pistaasipestoa, vuohenjuustosiivuja sekä mansikoita. Jos ei pidä vuohenjuuston voimakkaasta mausta, crostinit toimivat myös mozzarellalla. Testattua tuli molemmilla.

Filotean artesaanityönä valmistetuista lasagnelevyistä oli todella ilo valmistaa lasagnea. Lasagnelevyt olivat juuri sopivan kokoisia uunivuokaan, joten aikaa ei mennyt sen kummemmin levyjen asettelussa. Filotean laadukas lasagnelevy sisältää vain parhaimpia raaka-aineita ja siinä on nopea valmistusaika. Lasagnen tein Murenan omalla reseptillä, jonka sain tuotteiden mukana eikä meillä vuoan tyhjentämisessä mennyt kauaakaan aikaa.

Jaoin jo kuun alussa Instagram-tilillä alennuskoodin Herkkupuoti Murenan verkkokauppaan. Vielä ehdit käyttämään sen hyväksesi. Alennuskoodilla MAISTUIS10 saat 10 % alennusta verkkokaupan tuotteista tämän kuun loppuun asti.

Fudge punaviinisuolalla

Punaviinisuola saatu Culinaristit.comilta.

Joulu alkaa olla jo hurjan lähellä! Huomenna alkaa joulukuu, joten eihän tässä aattoon ole enää pitkäkään aika. Mutta eipä tässä mitään hätää. Viime viikon aikana sain tehtyä suursiivouksen, joululahjat on lähes hankittuna, ja nyt voin keskittyä ruokavalmisteluihin. Jouluksi on välillä kiva tehdä itse makeisia ja viime viikolla innostuin yhtenä iltana keittelemään jo fudgea. Fudge säilyy jouluun asti hyvin vaikka pakastimessa (ellei tule käytyä napostelemassa..),  niin inspiraation iskiessä sitä saattoi jo näin hyvissä ajoin tehdä. Vaikka olenkin enemmän maitosuklaan ystävä kuin tumman suklaan, valitsin tähän fudgeen tummaa suklaata. Koska massaan tulee kondensoitua maitoa, fudge maistuu ja tuntuu koostumukseltaan enemmän maitosuklaalta kuin tummalta. Tumma suklaa antaa fudgelle enemmän luonnetta eikä fudgesta tule ihan niin makeaa kuin maitosuklaasta tehtynä. Fudgen maustoin Culinaristit.comin suosikkituotteellani eli punaviinisuolalla. Fudgesta tuli ihanaa makeaa herkkua jouluksi pienellä suolaisella twistillä!

Fudge punaviinisuolalla

350 g tummaa suklaata
1 prk (397 g) kondensoitua maitoa
2 rkl voita
1/4 tl punaviinisuolaa

Lisäksi pinnalle:
punaviinisuolaa

Laita paksupohjaiseen kattilaan paloitellut suklaat, kondensoitu maito, voi ja punaviinisuola. Lämmitä seosta miedolla lämmöllä koko ajan sekoitellen, kunnes suklaa ja voi sulaa kokonaan ja seos on tasaista. Ota kattila liedeltä ja kaada seos leivinpaperilla vuorattuun vuokaan. Ripottele pinnalle punaviinisuolaa. Leikkaa fudge paloiksi, kun se on jähmettynyt. 

Suklaa-hapanjuurileipä

Hapanjuuri-innostus ei ole laantunut mihinkään. Päinvastoin, innostus vain kasvaa. Olen oppinut leipomisesta lisää ja selättänyt muutaman ongelman, ja tuotokset vain paranevat sekä maultaan että ulkomuodoltaan. Koska hapanjuurileipien leivonta on alkanut sujua entistä paremmin, uskaltauduin vihdoin kokeilemaan myös suklaista hapanjuurileipää. Olin aivan varma, että mönkään menee, mutta mitä vielä. Taikinaa oli helppo käsitellä, se kohosi hienosti ja viillotkin pintaan onnistuivat. Koska suklaa-hapanjuurileipä oli paljon isompi kuin aiemmin leipomani hapanjuurileivät, pelasin paistossa varman päälle, ja käytin paistomittaria. Jos olisin vain luottanut kumisevaan leivän pohjaan, leipä olisi jäänyt sisältä raa'aksi. Paistomittarin kanssa leivän kypsyys onnistui täydellisesti.

 

Suklaa-hapanjuurileivästä tuli iso ja muhkea. Uunista leijaili kotiin ihana vastaleivotun leivän ja suklaan tuoksu. Ohjeen suklaa-hapanjuurileipään löysin netistä. Tein leipään vain ihan pienet muutokset. Tummaa suklaata laitoin pikkaisen vähemmän, koska suklaalevyni oli pienempi kuin ohjeen suklaamäärä. Saksanpähkinöiden sijaan käytin cashewpähkinöitä  ja rusinat liotin rommiaromissa. Alkuperäisessä ohjeessa rusinoita ei liotettu ollenkaan. Suklaasta ja rusinoista huolimatta leipä ei ole makeaa eikä kakkumaista, vaan leipää, herkkuleipää. Suklaa-hapanjuurileipä on loistava vaikkapa juustotarjottimella tai ruokalahjana joulun aikaan.

 

Suklaa-hapanjuurileipä

150 g aktiivista hapanjuurta
350 g vettä
50 g sokeria
1 tl vanilja-aromia tai vaniljatangon siemenet
500 g vehnäjauhoja
50 g tummaa sokeroimatonta kaakaojauhetta
9 g hienoa merisuolaa
65 g hienonnettuja pähkinöitä (saksanpähkinä, cashewpähkinä ym.)
65 g rusinoita
150 g hienonnettua tummaa suklaata

Yhdistä kulhossa hapanjuuri, vesi, sokeri ja vanilja. Sekoita vehnäjauhot ja kaakaojauhe keskenään ja lisää kulhoon. Sekoita, kunnes ainekset ovat sekaisin, älä vaivaa. Peitä kulho tuorekelmulla ja anna levätä autolyysissä yhden tunnin ajan. Lisää sitten suola, pähkinät, rusinat ja suklaa. Nosta ja taita taikinaa useamman kerran ja puristele käsin, jotta kaikki ainekset sekoittuvat taikinaan. Anna taikinan levätä 30 min. ja tee sitten taikinaan taittelut. Anna levätä jälleen 30 min. Taittele taikinaa 30 minuutin välein 2 ensimmäisen tunnin aikana. Kohota taikinaa kaikkiaan n. 4 tunnin ajan. Tee esimuotoilu ja anna leivän olla tasolevossa 15 - 30 min. liinalla peitettynä. Tee lopullinen muotoilu ja laita leipä jauhotettuun kohotuskoriin. Anna leivän vielä hetki kohota huoneenlämmössä ja laita sitten kylmälepoon jääkaappiin yön yli. Kuumenna uuni 250 asteeseen ja aseta uunin pohjalle vesiastia, voit sulkea höyryaukon esimerkiksi uunikintaalla. Paiston alussa pyritään saamaan uuniin kunnolla kosteutta. Ota leipä jääkaapista ja kumoa se varovasti uunipellille. Tee leipään viillot ja laita leipä uuniin. Paista 20 min. Päästä uunista höyry pois ja laske lämpö 200 asteeseen. Paista vielä 40 min. Jos haluat olla varma leivän kypsyydestä käytä mittaria. Leipä on kypsä, jos sen sisälämpö on 94 - 98 astetta. Ota leipä uunista ja anna sen jäähtyä ja vetäytyä n. tunti ritilän päällä. Vinkki! Liota rusinat halutessasi rommiaromissa, rommissa, konjakissa tai viskissä.

Gini-kriikunahillo

Jouluksi, ja miksei muulloinkin, on kiva tehdä erilaisia hilloja juustotarjottimen lisukkeeksi. Tänä vuonna luumu- ja kriikunasato on kohtuullisen hyvä, joten keittelin kriikunoista kokeeksi myös pienen erän hilloa juustojen kaveriksi. Kriikunahillossa on pientä kirpeyttä, ja juuri pikkaisen kirpakoista hilloista tykkään juustojen seurana. Halusin hilloon mukaan vielä jotain erityistä, ja kaapissa oli vielä vajaa pullo giniä. Gini antoi kriikunahillolle vienon katajaisen maun. Ginin keitin hillon joukkoon, mutta jos haluaa hilloon enemmänkin ginin makua, sitä voi vielä lorauttaa lopuksi keittämättä joukkoon tilkan. Gini-kriikunahillo on mukava myös ruokalahjana. Jos käytössä ei ole kriikunoita, hillon voi tehdä myös luumuista. 

Gini-kriikunahillo

500 g kriikunoita (kivettöminä)
1/2 dl giniä
2 rkl sitruunamehua
250 g hillosokeria

Pese kriikunat ja poista kivet. Laita kriikunat kattilaan ja lisää joukkoon gini ja sitruunamehu. Kiehauta ja keitä n. 10 min. Soseuta seos vaikka sauvasekoittimella. Lisää joukkoon hillosokeri, kiehauta ja keitä n. 20 min. Purkita hillo desinfioituihin, kuumennettuihin lasipurkkeihin. Säilytä viileässä.

DIY olutjoulukalenteri

Siitä saakka, kun muutama vuosi sitten näin ensimmäiset olutjoulukalenterit netissä, olen suunnitellut tekeväni sellaisen vielä joskus puolisolleni. Nyt vihdoin olutjoulukalenteri on toteutettuna, ja vaikea sanoa kumpi meillä odottaa hartaammin joulukuun alkua, mies vai tytär. Kun molemmilla on nyt omat joulukalenterinsa, toisella siis olutjoulukalenteri, toisella Frozen suklaakalenteri. Toinen pääsee maistelemaan 24 eri olutta, koska joka päivälle on tietenkin eri olut. Toinen taas saa herkutella päivittäin suklaalla. Oluita voi toki jemmailla myöhemmällekin, ettei ihan joka päivä mene kaljoitteluksi.

Olutjoulukalentereja myydään ihan valmiinakin, mutta itse tekemällä pääsee halvemmalla. Tässä kalenterissa kalleimmaksi tulee sisältö. Itse kalenterin saa aika edullisesti kyhättyä kasaan. Netistä löytyy monen muotoista olutjoulukalenteria. Minä halusin tehdä putkiloista kuusen muotoon tehdyn kalenterin. Sain roskiin meneviä vahvoja kartonkiputkia, joista sai katkaisemalla 24 sopivan pituista putkiloa kalenterin luukuiksi. Liimasin putkilot yhteen hyvällä liimalla kuusen muotoon. Putkien takaseinät tein kartongista, luukuiksi tuli puukiekot, joihin liimasin kaupasta ostetut valmiit adventtikalenterin numerot.

Koko komeuden suihkuttelin spraymaalilla kullan väriseksi, ja putkiloiden pintaan liimailin vielä koristeeksi valkoisia lumihiutaletarroja. Putkiloiden välit viimeistelin ohuella köydellä, joka myöskin antaa lisää tukea koko rakennelmalle. Nämä käyttämäni putkilot olivat niin vahvoja, että kalenteri painaa jo tyhjänäkin tosi paljon. Täytettynä sitä ei edes uskalla nostaa. Mutta koska kalenteri on tosi vahva ja tukeva, on siitä iloa moneksi vuodeksi. Oluen lisäksi kalenterin voi täyttää ihan jollain muullakin. Mitä vain sisälle saa sopimaan. Näihinkin jäi nyt vielä sen verran tilaa, että ajattelin käydä vielä etsimässä kaupasta lapselle pikkuisia yllätyksiä tuonne mukaan. Saavat sitten isä ja tytär yhdessä availla luukkuja, ja kalenterista on entistä isompi ilo.

Maitohorsmasokeri

Maitohorsmat kukkivat tänä kesänä runsaasti, joten keräsin taas kukkia talteen, jotta niistä voisi tehdä jotain. Maitohorsmahan on syötävää villiruokaa, josta käytettäväksi kelpaa niin nuoret versot, lehdet kuin kukinnotkin. Maitohorsmassa olen ihastunut varsinkin kukintoihin, koska ne antavat hienon värin. Olen tehnyt aiemmin horsmankukkajuomaa, joka on ihan mielettömän upean väristä. Nyt huomasin Forest Foodyn sivuilla Tekla Wannaksen maitohorsmasokerireseptin, ja ensimmäiset keräämäni horsman kukinnot päätyivät sokeriin. Maitohorsmasokeri oli niin kauniin näköistä, että olihan sitä tehtävä, kun ohjekin oli tosi helppo. Kauniin värin lisäksi, maitohorsmasokerissa on myös hieno maku.

Maitohorsmasokeri

4 dl maitohorsman kukintoja
2 dl sirosokeria
1 g sitruunahappoa

Laita maitohorsman kukinnot, sokeri ja sitruunahappo tehosekoittimeen. Pyöritä, kunnes seos on tasaista. Levitä sokeri leivinpaperin päälle kuivumaan. Kun sokeri on kuivunut, pyöritä se tasaiseksi tehosekoittimessa.

Ruususiirappi

Meidän vanha ihana runkoruusu kukkii taas täyttä häkää. Runkoruusun ruusujen terälehtiä olen ennenkin hyödyntänyt talouskäyttöön, ja vuosien mittaan olen tehnyt muun muassa herkullistakin herkullisempaa ruusunterälehtihilloa. Nyt keittelin terälehdistä kauniin punaista siirappia. Noin 10 minuutin keittämisen jälkeen ruususiirappi on vielä hyvin notkeassa muodossa, mutta keittelin siirapin lähinnä erilaisia juomia varten. Silloin ruususiirappi saakin jäädä ohuemmaksi. Jos siirapista haluaa paksumpaa, se onnistuu kauemmin keittämällä. Juomien lisäksi ruususiirappia voi käyttää jälkiruokiin, vaikka lettujen ja vohveleiden kanssa, ja tietenkin jäätelöannoksiin. Koska kesä tuli aikaisin, ja runkoruusu jo kukkii, ehtii se vielä kesän mittaan kukkimaan uudelleen kerran tai parikin. Pääsen siis tekemään vielä uudelleen ruusuisia herkkuja. Varmaan ainakin ruusunterälehtihilloa on taas tehtävä.

Ruususiirappi

2 1/2 dl vettä
2 1/2 dl sokeria
5 dl puhtaita ja myrkyttömiä ruusunterälehtiä
1/2 sitruunan mehu

Mittaa kattilaan vesi ja sokeri. Kiehauta ja keitä, kunnes sokeri liukenee veteen. Lisää joukkoon ruusunterälehdet sekä sitruunamehu. Keitä hiljakseen n. 10 min. tai kauemminkin, jos haluat siirapista paksumpaa. Siivilöi siirapista terälehdet pois ja pullota tai purkita puhtaaseen desinfioituun lasipulloon tai -purkkiin.

Karpaloglögi

Meillä, niinkuin varmasti monella muullakin, glögi kuuluu talven ja joulun ajan juotaviin. Mikään ei lämmitä kylmänä päivänä sen paremmin kuin kuumana höyryävä glögi terästettynä tai ilman. Glögikausi aloitetaan hyvissä ajoin ilmojen alkaessa kylmetä. Tänä vuonna ensimmäiset glögit taidettiin nauttia jo lokakuussa. Useimmiten juomme kaupan glögejä. Niissä valikoimaa riittää, ja vuosien mittaan sieltä on muutama suosikkiglögi meille löytynyt. Välillä taas on kiva tehdä glögi alusta asti itse. Koska pakastimessa marjoja riittää yllin kyllin, malttaa niitä käyttää välillä myös glögin raaka-aineiksi. Nyt halusin tehdä oikein joulunpunaisen glögin, ja marjoista karpalo tuo minulle eniten joulun mieleen. Hienon värin karpalot glögille antoivatkin. Samalla reseptillä voi glögiä tehdä tietenkin muistakin marjoista. Erityisesti puolukalla voi karpalot korvata, eikä kukaan estä mustikallakaan kokeilemasta. Itse tehty glögi sopii mainiosti myös ruokalahjaksi niitä harrastaville.

Karpaloglögi

4 dl pakastekarpaloita
1 l vettä
2 kanelitankoa
3 tähtianista
10 kokonaista mausteneilikkaa
5 kokonaista kardemumman siementä
1 - 2 tl raastettua inkivääriä
2 - 3 appelsiinin kuorisuikaletta
1 - 1 1/2 dl taloussokeria
1 dl fariinisokeria

Mittaa kaikki ainekset kattilaan. Kiehauta ja keitä n. 30 min. Painele keittämisen aikana karpaloita hieman kattilan reunoja vasten, jotta kaikki mehut tulevat niistä talteen. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä ja maustua tunnin ajan. Siivilöi glögi ja pullota puhtaaseen desinfioituun pulloon. Säilytä viileässä. Kuumenna glögi ennen tarjoilua ja terästä halutessasi kirkkaalla viinalla tai vaikka karpaloliköörillä.

Lakritsimarengit

Marenki ja lakritsi, kaksi herkkua, joista olen pitänyt pienestä asti. Nyt yhdistin nuo herkut lisäämällä marenkimassaan lakritsijauhetta. Hienoa, kun markkinoille on tullut lakritsijauheita, joiden avulla lakritsin makua saa vaikka mihin. Marenkiin lakritsin maku sopii oivallisesti. Lakritsimarenkeja voi napostella sellaisenaan makean nälkään tai tarjota kahvin kanssa. Erilaisissa jälkiruoissakin lakritsimarengit on kiva lisä. Marenkeja voi myös tehdä lahjaksi herkkusuille.

Lakritsimarengit

4 kananmunan valkuaista
2 dl sokeria
1/3 tl valkoviinietikkaa
2 tl lakritsijauhetta

Vaahdota valkuaisia, kunnes vaahto on niin kovaa, että se pysyy ylösalaisin käännetyssä kulhossa. Lisää sokeri pienissä erissä valkuaisvaahdon joukkoon koko ajan vatkaten. Lisää lopuksi valkoviinietikka sekä lakritsijauhe. Pursota marenkimassa pieniksi marengeiksi uunipellille leivinpaperin päälle ja kuivata uunissa 100 asteessa, kunnes marengit irtoavat leivinpaperista, ja ne ovat kevyitä ja täysin kuivuneet. Kuivattamisessa kannattaa hyödyntää uunin jälkilämpöä ja uunin sammuttamisen jälkeen antaa marenkien vielä rauhassa kuivua jälkilämmössä.

Inkiväärillä maustettu uuniraparperihillo & raparperikääretorttu

Puutarhan ja metsän antimet innostavat säilömään kesän makuja talteen talvella nautittavaksi. Kesällä keitetyt mehut ja hillot, sekä muut säilykkeet maistuvat talvella, ja tuovat monipuolisuutta ruokatarjontaan. Kaikkea satoa ei aina myöskään pysty syömään heti tuoreeltaan, joten on järkevääkin säilöä osa myöhempää käyttöä varten.

Mehujen ja hillojen teko on helppoa kuin mikä. Säilöntään kannattaa aina valita mahdollisimman laadukkaat raaka-aineet, ei niitä parhaimmat päivänsä nähneitä. Sokerin kanssa ei kannata säästellä, koska juuri sokeri on se, mikä auttaa säilykettä säilymään. Kannattaa siis seurata suosituksia kuinka paljon sokeria neuvotaan käyttämään kiloa tai litraa kohden. Kun vielä säilytysastiat, pullot tai purkit, on huolellisesti pesty ja steriloitu, säilyke säilyy hyvänä pitkään. Dansukkerin sivuilta löytyy hyviä neuvoja ja vinkkejä hillojen tekemiseen.

 

Omien säilykkeiden teossa hauskinta syömisen ohella on se, kun saa kehitellä mitä erilaisimpia makuyhdistelmiä. Koska aiemmin keittelemäni inkivääri-raparperimehu osoittautui hyväksi ja raikkaaksi, käytin samaa makuparia myös pieneen hilloerään. Samalla testasin, miten raparperihillon teko onnistuu uunissa. Uunissa olen aiemmin tehnyt omenahilloa sekä paahdettua tomaattihilloa. Uuni tuo yleensä raaka-aineista maut keittämistä paremmin esille. Todella vaivatontakin uunihillon tekeminen on. Raparperihillossakin ainekset vain sekoitetaan uunivuokaan, laitetaan vuoka uuniin, ja pari kolme kertaa käydään sekoittelemassa. Sitten hillo alkaakin olla jo valmista soseutettavaksi ja purkitettavaksi. Raparperin varsien pilkkominenkin käy muuten nopeasti taloussaksilla. Varret saa niillä saksittua suoraan astiaan.

Lopuksi valmis hillo purkitetaan puhtaisiin, kuumiin purkkeihin. Tässä vaiheessa kannattaa olla tarkkana, ettei polta sormiaan purkkien tai kuuman hillon kanssa. Hillosuppilo helpottaa purkittamista huomattavasti. Sen avulla hillo menee sinne minne pitääkin, eikä pitkin purkin reunoja. Kun purkit on täytetty mahdollisimman täyteen, suljetaan kannet, ja annetaan jäähtyä. Jäähtyneet hillopurkit siirretään viileään säilytyspaikkaan, kellariin tai jääkaappiin.

Raparperihillo on mielestäni kaikkein paras hillo kääretortun täytteeksi, joten kääretorttupohja oli leivottava myös inkiväärillä maustettua uuniraparperihilloa varten. Raparperihillo onnistui uunissa hyvin, ja hillon koostumus oli juuri täydellistä täytteeksi levittämiseen. Täytekakkujen täytteeksikin hillo sopii mainiosti, varsinkin mansikkakakkuihin. Lisää hilloreseptejä ilmestyy kesän mittaan myös Blogiringin kampanjasivulle. Kannattaa käydä kurkkaamassa.

Inkiväärillä maustettu uuniraparperihillo

1 l raparperikuutioita kuorineen

2 - 3 tl tuoretta inkivääriä hienoksi raastettuna

1 sitruunan mehu

1 dl vettä

250 g Dansukker hillosokeria

Mittaa raparperikuutiot uunivuokaan. Lisää joukkoon hienoksi raastettu inkivääri ja puserra joukkoon yhden sitruunan mehu. Kaada vuokaan vesi ja hillosokeri. Sekoita ainekset keskenään sekaisin ja laita vuoka uuniin 200 asteeseen n. 40 minuutiksi. Sekoita hilloaineksia pari kolme kertaa kypsymisen aikana. Ota sitten vuoka uunista ja soseuta hillo sauvasekoittimella. Hilloon saa jäädä sattumiakin. Purkita kuuma hillo puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin, ja sulje kannet tiiviisti. Jäähdytä ja säilytä hillo viileässä.

Raparperikääretorttu

Pohja:

4 kananmunaa

1 1/2 dl Dansukker taloussokeria

1 dl vehnäjauhoja

1/2 dl perunajauhoja

1 tl leivinjauhetta

Täyte:

inkiväärillä maustettua uuniraparperihilloa

Vaahdota munat ja sokeri hyväksi vaahdoksi. Lisää joukkoon keskenään sekoitetut jauhot siivilän läpi varovasti vaahtoon nostellen. Kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle ja kypsennä pohjaa uunissa 225 asteessa n. 6 - 8 min. Kumoa pohja toiselle leivinpaperille, jolle on ripoteltu sokeria. Anna pohjan jäähtyä. Poista päältä leivinpaperi ja levitä pohjalle ohuehkosti hilloa. Kääri pohja rullalle leivinpaperia apuna käyttäen. Anna tortun vetäytyä jääkaapissa ennen tarjoilua.

Yhteistyössä: Suomen Sokeri

Sriracha-suola

Ulkomaisilla sivustoilla tuli vastaan Sriracha-suola. Koska Sriracha-kastike on yksi chilikastikesuosikkimme, innostuin heti tekemään myös suolaa. Srirachaa ei välttämättä voi ihan kaikkeen laittaa kastikkeen muodossa, joten suolana Srirachasta saa entistä monikäyttöisempää. Miltä kuulostaisi vaikka maustaa lohkoperunat/ranskalaiset Sriracha-suolalla? Tai popcornit? Ripaus Sriracha-suolaa sopii varmasti myös paistetuille kananmunille tai avokadoleiville. Puhumattakaan lihan tai kalan maustamisesta. Sriracha-suolan valmistaminen on helppoa, kunhan muistaa sammuttaa uunin siinä vaiheessa, kun laittaa suolan uunin kuivumaan. Muuten suola kärvähtää muutamassa minuutissa.

Sriracha-suola

1 1/2 dl karkeaa merisuolaa
5 rkl Sriracha-kastiketta

Kuumenna uuni 175 asteeseen. Mittaa kulhoon merisuola ja sekoita joukkoon Sriracha-kastike. Levitä seos uunipellille leivinpaperin päälle. Sammuta uuni ja laita pelti uuniin. Anna suolan kuivua uunissa 2 - 3 tuntia. Sekoita suolaa pari kertaa kuivumisen aikana. Kun suola on kuivunut, purkita se puhtaaseen lasipurkkiin. Halutessasi voit jauhaa suolaa hienommaksi käyttötarkoituksen mukaan.

Itse tehty vaniljasokeri

Vaniljasokeri on ollut jo jonkin aikaa kaapista loppu, enkä ole sitä muistanut ostoslistallekaan laittaa. Ei se mitään, vaniljasokeria voi tehdä itsekin, jos ainekset löytyvät kotoa. Tarvitaan vain vaniljatanko sekä sokeria. Vaniljatangossa ei välttämättä tarvitse olla enää siemenetkään tallella, vaan pelkkä tankokin riittää vaniljasokerin valmistamiseen. Itse olin juuri käyttänyt vaniljatangon siemenet johonkin jälkiruokaan ja tanko jäi sitten sopivasti sokeria varten. Siemenetöntäkään vaniljatankoa ei siis kannata heittää pois, vaan käyttää se vaniljasokerin valmistamiseen. Näin ei tule ollenkaan hävikkiä.

Itse tehty vaniljasokeri

1 vaniljatanko siemenillä tai ilman
1 1/2 - 2 dl hienoa sokeria

Paloittele vaniljatanko tehosekoittimeen ja mittaa mukaan sokeri. Anna koneen käydä, kunnes vaniljatanko ja sokeri on jauhautunut hienoksi.

Konjakkisinappi

Blogissa on viime aikoina ollut hiljaista, mutta hengissä ollaan. Ne on ne joulukiireet, mitkä pitävät poissa tietokoneen äärestä. Ja koska joulupöytäkin meillä on aina hyvin perinteinen, ei postattavaakaan ole tullut, koska reseptit löytyvät jo arkistosta. Mitä niitä joka vuosi uudelleenkaan tänne laittamaan. Joulusinappeja blogista löytyy jo pari, mutta konjakkisinapin resepti vielä uupui. Täksi jouluksi valmistin taas pitkästä aikaa perinteistä konjakilla maustettua sinappia, koska sitä jo muihinkin joulupöytiin tilattiin. Vaikka sinapin teko on tosi helppoa ja nopeaa, ei sitä oikein tule tehtyä kuin kerran vuodessa. Joulupöydässä itse tehty sinappi kuitenkin on aina ihan pakollinen. Sinappia ehtii hyvin vielä tekemään jouluksi, niin itselle kuin lahjaksikin.

Konjakkisinappi

1 1/2 dl sinappijauhetta
1 1/2 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
1 kananmuna
2 rkl konjakkia
1 tl valkoviinietikkaa

Mittaa paksupohjaiseen, pieneen kattilaan sinappijauhe ja sokeri. Sekoita ne hyvin keskenään yhteen, ettei sinappijauhe jää paakkuiseksi. Sekoita joukkoon kuohukerma ja sitten kananmuna. Laita kattila liedelle ja kuumenna, kunnes sinappi hieman sakenee ja pinta pikkaisen pulpahtaa. Sekoita hyvin pohjia myöden kuumentamisen ajan, koska sinappi palaa helposti pohjaan. Anna sinapin jäähtyä hetken aikaa. Mausta sitten konjakilla ja valkoviinietikalla. Purkita sinappi puhtaisiin lasipurkkeihin. Säilytä viileässä ja anna makujen tasaantua pari päivää ennen käyttöä.

Karpalofocaccia

Sain äskettäin sähköpostiini kutsun lähteä mukaan Myllärin joululeipähaasteeseen. Otin haasteen vastaan ja viime viikolla sain toimituksen jauhoja sekä mysliä auttamaan inspiraation luomisessa. En vain haasteeseen tarttuessani arvannut, että muut kiireet iskevät niin päälle, ettei keittiössä paljon ehdi olemaan. Tänään kuitenkin ryhdyin viime tipassa heti aamulla toimeen ja sain leivän leivottua. Tiukoille meni, sillä osallistumisaika päättyy tänä iltana.

Focaccia on lempileipääni, ja haastetta varten aloin pohtimaan saisiko siitäkin jouluisen version. No, saahan siitä sopivilla täytteillä. Käytin leipään kuivattuja karpaloita, mantelirouhetta sekä rosmariinia, ja focacciasta tuli sopivan suolaisen makeaa herkkuleipää. Tämä focaccia sopii vaikka joulun juustotarjottimelle, jos ei se ole tullut jo syödyksi sellaisenaan. Yleensä teen focaccian uunipellille, jolloin leivästä tulee latuskampi. Nyt käytin uunipeltiä puolta pienempää vuokaa, ja sain ihanan muhkean ja mehevän leivän.

Haasteessa haluttiin myös, että leipä paketoitaisiin lahjaksi. Koska aikatauluni meni näin tiukoille, en sen kummemmin alkanut miettimään paketoimisvaihtoehtoja. Vanha kunnon karkkimalli toimii aina, ja kääräisin focaccian vain sellofaaniin ja solmein päät nauhoilla. Resepti on myös aina kiva liittää mukaan ruokalahjoihin, jotta lahjan saaja tietää mitä on syömässä ja voi halutessaan tehdä samaa itsekin.

Karpalofocaccia

Taikina:
3 1/2 dl vettä
2 tl suolaa
1 rkl hunajaa
1 ps kuivahiivaa
7 dl Myllärin Leivontakarkeita vehnäjauhoja
1/2 dl oliiviöljyä

Pinnalle:
oliiviöljyä
1/2 dl kuivattuja karpaloita
1 - 2 rkl mantelirouhetta
rosmariinia
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Mittaa astiaan kuivatut karpalot ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että karpalot peittyvät. Anna karpaloiden liota sen aikaa, kun valmistat taikinan. Lämmitä taikinaa varten vesi reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon suola, hunaja sekä jauhotilkkaan sekoitettu kuivahiiva. Alusta loput jauhot vähitellen ja lisää loppuvaiheessa oliiviöljy. Anna taikinan kohota noin 30 minuuttia. Levitä taikina jauhotetuin käsin korkeareunaiseen uunivuokaan (n. 22 x 28 cm) leivinpaperin päälle. Kohota vielä liinan alla noin 20 minuuttia. Voitele taikinan pinta oliiviöljyllä. Valuta karpaloista ylimääräinen vesi pois ja ripottele ne leivän pinnalle. Painele karpaloita hieman syvemmälle taikinaan. Ripottele pinnalle lopuksi mantelirouhetta, rosmariinia, sormisuolaa ja mustapippuria myllystä. Paista uunin alatasolla 190 asteessa noin 30 - 35 minuuttia, kunnes leipä on kypsä.

Jauhot tarjosi Myllärin.