Punaviinirisotto à la Henri Alén & Arkiruokaa ja makumuistoja

Keittokirja saatu arvostelukappaleena Readme.fi:stä. Punaviini saatu tuotenäytteenä Hartwallilta.

Yksi syksyn mielenkiintoisimmista keittokirjauutuuksista on Henri Alénin Arkiruokaa ja makumuistoja, jonka sain viime viikolla arvostelukappaleena. Kirjasta löytyi monta reseptiä, jotka odottavat testaamista. Ensimmäisenä kokkausvuoroon pääsi punaviinirisotto. Viikonloppuna grillasin meille naudan entrecote-pihvit ja lisuketta miettiessä punaviinirisotto kuulosti juuri sopivalta. Ja nappivalinta se olikin hyvän pihvin kylkeen. Hauskan värinen punaviinirisotto on maukasta, ja kirjan mukaan syksyn ja talven ruokaa parhaimmillaan. Olen ihan samaa mieltä. Naudan lihan lisäksi punaviinirisoton seuraksi sopii mainiosti myös riista tai karitsa. Ensimmäinen reseptikokeilu keittokirjasta oli onnistunut, en malta odottaa seuraavaa. Tästä kirjasta tulee varmasti jäämään useampikin resepti säännölliseen käyttöön.

Henri Alén: Arkiruokaa ja makumuistoja

Aloin miettiä, miten voisin värittää arjen harmautta kotikeittiössä ja tuoda sinne iloa ja makua – makua, joka olisi saatavilla helpoista aineksista kukkaroa kurittamatta. Siitä syntyi tämä kirja.
Vaikka olen ollut kokkina yli 20 vuotta, on minullakin haaste. Arkiruoka. Lasittunut katse työpäivän jälkeen, ostoskori kädessä, huutava nälkä. Tilanteesta on luovuus ja ruoanlaiton ilo kaukana. Aloin miettiä, miten voisin värittää arjen harmautta kotikeittiössä ja tuoda sinne iloa ja makua – makua, joka olisi saatavilla helpoista aineksista kukkaroa kurittamatta. Siitä syntyi tämä kirja. Kirjasta löydät kuutisenkymmentä reseptiä. Osa niistä valmistuu vartissa, osan voi laittaa uuniin ja tehdä sillä aikaa muita juttuja. Osa toimii niin lisukkeina kuin valmiina aterioinakin. Resepteissä hyödynnetään kaapin
pohjalle jääneitä raaka-aineita eikä tehdä mitään liian vaikeaa. Arki on muutenkin ihan tarpeeksi hankalaa. (Readme.fi)

Punaviinirisotto à la Henri Alén

3 dl punaviiniä
9 dl mietoa lämmintä kanalientä
1 laakerinlehti
2 salottisipulia
2 kuorittua valkosipulin kynttä
3 rkl oliiviöljyä
4 dl risottoriisiä
40 g kylmää voita paloina
2 dl raastettua parmesaanijuustoa
suolaa ja mustapippuria
2 rkl leikattua persiljaa tai lipstikkaa

Kiehauta punaviini ja lisää mukaan kanaliemi. Lisää joukkoon laakerinlehti, ja pidä liemi lämpimänä. Kuori ja hienonna sipulit ja valkosipulit. Kuullota ne kevyesti oliiviöljyssä kattilassa ja lisää sitten mukaan riisi. Ala kypsentää risottoa hämmentäen ja pikkuhiljaa lientä lisäten. Kun risotto alkaa poreilla, on kypsennysaika 15 min. Kun kaikki liemi on käytetty ja riisi sopivan napakkaa, mutta kypsää, poista se lämmöltä ja sekoita mukaan voi ja parmesaanijuusto. Mausta risotto lopuksi suolalla, pippurilla ja leikatuilla yrteillä.

Marqués de Cáceres Vino Ecológico 2018 vastuullisesti tuotettu luomupunaviini on täyteläinen, keskitanniininen, tumman kirsikkainen, mansikkainen, karhunvatukkainen ja kevyen luumuinen. Hyvän hinta-laatusuhteen omaava nuorekas tummanpuhuva viini sopii syksyiseen tunnelmaan. Kokeile niin tummien kuin vaaleiden lihojen, siipikarjan sekä pizzan kanssa. 

Loputtomat ruissämpylät & Samasta padasta 2: Puolessa tunnissa

Sain arvostelukappaleena keittokirjan Samasta padasta 2: Puolessa tunnissa - kirja joka saa nirsonkin nauttimaan ruoasta. Nirsoakin nirsomman lapsen äitinä jo pelkkä kirjan nimi kuulosti hyvältä. Miten sitten kävikään? Kävimme lapsen kanssa yhdessä kirjan läpi ja katsoimme reseptin kerrallaan, mitä kokeilisimme. Lähes jokaisesta reseptikuvasta vastaus oli ei. Suurin osahan näistä resepteistä on sellaisia, missä kaikki ainekset on sekaisin keskenään. Ja sehän ei meidän nirsolle käy. Lautasella pitää kaikki ainekset olla erillään. Enää ei sentään kalapuikkoja vaadita pesemään, jos pikkaisen on kylkeen tarttunut vierestä perunamuusia, mutta muuten on tarkkaa. Ainoa ruoka, jossa kaikki saa olla sekaisin, on kalakeitto. Eli vielä on tekemistä, että meidänkin nirson saa enemmän innostumaan ruoasta ja syömään, tai edes maistamaan, kaikkea mitä eteen laittaa. Itse löysin paljonkin kokeilemisen arvoisia reseptejä. Esimerkiksi tiskitön tomaattipasta, huijarin butter chicken, sitruunaiset haukipihvit, xxl-pihvit, pannuleipä sekä pohjaton vaniljajuustokakku. Kaikki kirjan reseptit pitäisi valmistua suht vaivatta ja nopeasti, mikä on aina plussaa lapsiperheessä. Samasta padasta 2 onkin hyvä kirjavalinta pienten lapsen vanhemmille tai isovanhemmille.

Aloitimme sitten kirjan reseptien testaamisen helpoimmasta päästä ja leivoimme loputtomia ruissämpylöitä. Uunituoreen sämpylän uskoin sentään maistuvan. Taikina tehtiin edellisenä iltana valmiiksi vain sekoittamalla kaikki ainekset yhteen. Aamulla jääkaapissa odotti valmis, kohonnut taikina, ja siitä vain pellille lusikoiden avulla nokareita. Aivan älyttömän helppoa! Näitä tullaan leipomaan jatkossakin, koska lämmin vastaleivottu sämpylä todellakin kelpasi nirsommallekin. Hienoa tässä reseptissä on myös se, että koko taikinaa ei tarvitse paistaa yhdellä kertaa. Taikina säilyy jääkaapissa jopa viikon. Eli taikinasta voi useampana aamuna paistaa aamupalaksi tarvittavan määrän.

Loputtomat ruissämpylät
(n. 20 kpl)

7 dl kylmää vettä
8 dl vehnäjauhoja
4 dl ruisjauhoja
1 ps kuivahiivaa
2 - 3 tl suolaa

Mittaa vesi ja jauhot kulhoon. Ripottele pinnalle kuivahiiva. Sekoita tasaiseksi. Taikina saa jäädä pehmeäksi.  Ota neljännes taikinasta toiseen kulhoon vauvalle. Sekoita suola loppuun taikinaan. Peitä kulho kannella tai tuorekelmulla, ja laita yöksi jääkaappiin. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Nosta taikinasta kahden lusikan avulla haluamasi määrä pikkusämpylöitä pellille leivinpaperin päälle. Laita loppu taikina takaisin jääkaappiin (vauvan sämpylät voit paistaa kaikki ja pakastaa). Ripota vehnäjauhoja sämpylöille ja napsaise saksilla ristiviilto koristeeksi. Sämpylöitä ei tarvitse kohottaa. Paista sämpylöitä uunissa n. 20 min., kunnes pinta on ruskistunut. Ota sämpylät uunista ja peitä vauvan sämpylät liinalla, niin kuori pehmenee. Voit jatkaa paistamista vielä 10 min., jos pidät rapeakuorisista sämpylöistä. Vehnäjauhojen sijaan voit kokeilla myös esim. kauraa tai spelttiä.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Minestronekeitto & Ruokatorstai matkustaa

Helsingin Sanomien ruokaosiosta kootut keittokirjat ovat olleet mieleeni, joten olin hyvin iloinen saadessani jälleen käsiini uusimman Ruokatorstai matkustaa -kirjan. Tällä kertaa reseptit ovat ympäri maailmaa, ja kirja sisältää 85 herkullista reseptiä. On kukkoa viinissä, burgundinpataa, paellaa, churroja, Yorkshire-vanukkaita, Eton Messiä ja vaikka mitä. Jokunen ruoka, josta en ole ennen kuullutkaan, joten kirjassa riittää reseptejä kokeiltavaksi.

Ensimmäisenä tein kirjan ohjeella minestronekeittoa. Käykö teille koskaan niin, ettei lopputulos näytäkään samalta ruoalta kuin reseptikuvassa? Joskus sellaista sattuu, ja nyt minestronen kanssa kävi niin. Vaikka ainekset ja ainesmäärät olivat muuten samat, ainoastaan karitsanjauhelihan korvasin rotukarjan naudan jauhelihalla, niin keitosta tuli etenkin värinsä puolesta täysin eri näköistä kuin kirjassa. Tiedä sitten mistä johtuu, oliko vika kirjan kuvassa, omassa kokkauksessani vai missä? Ulkonäön eroavaisuudesta huolimatta keitto oli niin hyvää, että eiköhän sitä meillä toistekin tehdä. Minestronekeitto on hyvää arkiruokaa näin talviaikaan.

Minestronekeitto

n. 400 g valkokaalia
2 varsisellerin vartta
2 porkkanaa
3 valkosipulin kynttä
2 pientä sipulia
400 g karitsanjauhelihaa tai naudan jauhelihaa
3 rkl tomaattipyreetä
2 tl minttua
1 tl timjamia
1 l kanalientä
2 dl pientä pastaa, esim. penne rigate
suolaa
mustapippuria myllystä

Tarjoiluun:
hyvää oliiviöljyä
parmesaanijuustoa

Huuhtele ja suikaloi kaali ja varsiselleri. Kuori ja suikaloi porkkanat. Kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Kuumenna kattilassa tilkka oliiviöljyä ja lisää jauheliha, paista hetki. Lisää tomaattipyree, kasvikset ja kuivatut yrtit ja jatka paistamista muutaman minuutin ajan. Lisää kanaliemi ja hauduta noin tunnin ajan. Lisää pasta ja jatka keittämistä n. 10 min. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Kun annostelet keiton kulhoihin, viimeistele annos tilkalla oliiviöljyä. Ripottele päälle hieman raastettua parmesaania.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Pipsan keittokirja pienille ihmisille

Pipsa Hurmerinnalta on hiljattain ilmestynyt keittokirja, Pipsan keittokirja pienille ihmisille, joka sisältää 57 reseptiä perheen pienimmille. Kekseliäät reseptit ovat herkullisia, yksinkertaisia ja terveellisiä. Reseptien ruoat on tarkoitettu 0 - 3 vuoden ikäisille lapsille, mutta varmasti moni ruoista maistuu myös aikuisille. Kirjasta löytyy reseptit niin ensimmäisille soseille, sormiruoille kuin haarukalla syötäville aterioillekin. Kirjasta saa mukavasti apua lapsiperheen ruokailuun, jos omat ideat ovat välillä hukassa. Kirja on kiva viedä myös vaikka lahjaksi uutta tulokasta katsomaan mennessä. Yhtään reseptiä en vielä itse ehtinyt kirjasta kokeilemaan, mutta kiinteiden ruokien käydessä ajankohtaiseksi muutaman kuukauden päästä, tulee varmasti useampaakin testattua.

Kirja saatu arvostelukappaleena Tammelta.

Pannupasta & Yrttiherkut -keittokirja

Yhden pannun pasta on ollut kokeilulistallani jo pienen tovin. Kun sain käsiini Yrttiherkut -keittokirjan, siinä olikin kuin tilauksesta resepti myös pannupastaan. Ei siis ollut vaikea päättää, mitä kirjan resepteistä kokeilisin ensimmäisenä. Yhden pannun pasta eli pannupasta valmistetaan nimensä mukaisesti vain yhtä pannua käyttämällä. Se tietää ainakin vähemmän tiskiä. Ja mikä parasta, pannupasta valmistuu mielettömän helposti ja nopeasti. Kaikki ainekset vain ladotaan pannulle, lisätään vettä ja keitetään kymmenisen minuuttia. Pannupasta on todellinen kiireisen arkipäivän pelastus. Kirjan reseptillä tehty pasta oli maukasta, ja erilaisia pannupastaversioita meillä tullaan jatkossa varmasti tekemään ainakin silloin, kun pitää saada nopeasti ateria pöytään. Kirjasta poiketen jouduin pastassa käyttämään isoja tomaatteja kirsikkatomaattien sijaan. Olin ihan varma, että meillä kirsikkatomaatteja on rasia, muttei sitten ollutkaan. Oli kuitenkin myöhäistä enää muuttaa suunnitelmia, koska muut ainekset odottivat jo pannulla. Onneksi kaksi isoa tomaattia kuitenkin löytyi. Tomaatti kuin tomaatti.

Yrttiherkut -keittokirja on jo toinen Hannele Kojon keittokirjoista. Aiemmin on ilmestynyt Kausiherkkuja omasta pihasta. Kojon keittokirjoissa hyödynnetään paljon oman puutarhan satoa, ja tällä kertaa on keskitytty yrtteihin. Yrttiherkut -keittokirja esittelee 20 eri tuoreyrttiä. Suurin osa kirjan yrteistä löytyy kaupoista, mutta joukossa on myös muutama harvinaisempikin yrtti, jotka pitänee kasvattaa itse, jos kirjan reseptejä haluaa kokeilla. Ei silti hätää, kirjasta löytyy myös selkeät viljely- ja hoito-ohjeet, joten yrttien kasvatus onnistuu myös vasta-alkajalta. Reseptien ja viljelyohjeiden lisäksi kirjassa kerrotaan myös muun muassa yrttien historiasta, terveysvaikutuksista sekä yrttien säilömisestä. Kirjan reseptit ja kuvat ovat houkuttelevia, ja saavat odottamaan, että omalla yrttimaalla yrtit taas aloittaisivat kasvunsa.

Pannupasta

250 g täysjyväspagettia
200 g kirsikkatomaatteja puolitettuna
1/2 dl aurinkokuivattuja tomaatteja paloiteltuna
1 punasipuli viipaloituna
2 valkosipulin kynttä viipaloituna
2 rkl pestoa
1 tl suolaa
rouhittua mustapippuria
nippu tuoretta basilikaa
6 1/2 dl vettä

Tarjoiluun:
parmesaaniraastetta
oliiveja
tuoretta basilikaa

Valitse mahdollisimman iso paistinpannu ja lado siihen kaikki ainekset ja mausteet. Lisää viimeiseksi vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä, kunnes neste on melkein imeytynyt, noin 9 minuuttia. Sekoita välillä. Tarkista kypsyys ja tarjoa heti. Lisää annoksille parmesaaniraastetta, oliiveja ja tuoretta basilikaa.

Kirja saatu arvostelukappaleena Readme:lta.

Perinteinen lihapiirakka & Ruokatorstai leipoo

Lauantaiksi teki mieli tehdä jotain hyvää, ja lihapiirakka alkoi pitkästä aikaa houkuttelemaan, kun selasin HS:n Ruokatorstai leipoo -kirjaa. Jauhelihapiirakkaa olen tehnyt aiemminkin, mutta vaihtelun vuoksi kokeilin sitten kirjan reseptillä. Eipä noissa aineksissa loppujen lopuksi edes kovin suurta eroa ole. Pieniä määrien heittoja on taikinoissa, ja itse olen tykännyt käyttää taikinassa myös leivinjauhetta. Tähän taikinaan leivinjauhetta ei tullut. Täytteissäkään ei suurempia eroja ole, mutta vanhan reseptini eduksi on sanottava täytteeseen tuleva keitetty kananmuna. Tämän piirakan täytteeseen kananmuna laitettiin vain raakana sitomaan täyteaineksia yhteen. Itse pidän enemmän täytteestä, jossa on kananmunat keitettynä. Mutta ei tämäkään lihapiirakka huonoa ollut, ja kananmuniakin olisin voinut lisätä joukkoon vielä keitettynäkin. Tällä kertaa kuitenkin halusin seurata täysin ohjetta. Lihapiirakka on hyvin täyttävää, joten salaatin kanssa se kävi hyvin päivällisestä.

Ruokatorstai leipoo -kirjan kansien väliin on koottu Helsingin Sanomien ruokaosion parhaita leivontaohjeita vuosien varrelta. Jokunen tuttu reseptikin kirjasta löytyi, kun sopivia reseptejä on joskus tullut vastaan netistä hakemalla. Hyviksi olen reseptit havainnut, joten on mukavaa, kun reseptejä kootaan kirjaksikin. Kirjasta löytyy sekä makeita että suolaisia leivontaohjeita, ja lähes kaikki reseptit innostavat kokeilemaan. 

Perinteinen lihapiirakka
(uunipellillinen)

Taikina:
5 dl vehnäjauhoja
200 g voita
250 g maitorahkaa

Täyte:
1 sipuli tai purjo
öljyä
500 g naudanjauhelihaa
2 dl riisiä
suolaa, pippuria, soijaa, sinappia tai tomaattisosetta, kuivattuja yrttejä
1 kananmuna

Voiteluun:
1 kananmuna

Nypi jauhot pehmeään rasvaan, lisää rahka. Anna taikinan tekeytyä kylmässä sen aikaa, kun teet täytteen. Kuori ja hienonna sipuli tai huuhtele ja hienonna purjo. Kypsennä silppu öljyssä kullankeltaiseksi, lisää liha ja ruskista. Keitä riisi vedessä kypsäksi. Sekoita liha-sipuliseos ja riisi, ja mausta erittäin vahvasti, sillä maku häipyy helposti piirakan sisällä. Lisää joukkoon raaka kananmuna. Jaa taikina kahteen osaan. Kauli ensimmäinen uunipellin kokoiseksi levyksi ja nosta pellille leivinpaperin päälle, levitä täyte päälle. Kauli toinen pala taikinaa levyksi ja nosta kanneksi täytteen päälle. Siisti reunat taikina pyörällä. Tähteeksi jääneistä rippeistä voi muotoilla koristeita piirakan pinnalle. Pistele pinta haarukalla ja voitele munalla. Paista 225-asteisessa uunissa ruskeaksi.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Ruisleipäset & Vegaanin keittiössä

Sain taannoin Elina Innasen Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista -kirjan arvostelukappaleena. Jo ensisilmäyksellä kirja vaikutti tosi hyvältä. Reseptit ovat idearikkaita ja raaka-aineet helposti saatavilla. Ilahduttavaa oli myös se, että reseptejä on hyvin laaja-alaisesti. Kirjasta löytyy mm. salaatteja, pääruokia, levitteitä, leivonnaisia sekä aamiaisia ja välipaloja. Ja vaikka ollaankin Vegaanin keittiössä, kirjan reseptit sopivat hyvin myös lihansyöjille. Itsellä tuppaa kasvisruoat ja -lisukkeet pyörimään aina niissä samoissa resepteissä, joten kirjasta saa hyvin uusia ideoita vaikka niiden liharuokienkin kylkeen. Kirjan kuvitus on onnistunut ja houkutteleva. Ensimmäiseksi olin ajatellut kokeilla punajuuribrownie -reseptiä, mutta koska joulu on tulossa, päädyin kevyempään. En ollut koskaan ennen itse leiponut ruisleipää, joten ruisleipästen ohjekin vaikutti kiinnostavalta. Kaiken lisäksi ohje oli sen oloinen, että jauhopeukalotonkin voisi sillä onnistua. Ja oikeassa olin. Ruisleipästen leipominen oli helppoa ja uunituoreet leivät herkullisia. Punajuuribrownieitakin aion silti vielä kokeilla ja montaa muutakin reseptiä.

Ruisleipäset
(16 kpl)

Pikajuuri:
5 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
3 dl ruisjauhoja
1 rkl siirappia

Muut ainekset:
2 tl suolaa
2 tl kuminansiemeniä
4 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
lisäksi ruisjauhoja leivontaan

Valmista ensin juuri sekoittamalla hiiva veteen. Lisää sitten jauhot ja siirappi. Anna seoksen tekeytyä 1 1/2 tuntia. Alusta loput ainekset juuren joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Pyörittele taikina jauhotetuin käsin palloiksi ja jaa ne kahdelle uunipellille. Litistä pallot ja anna kohota noin puoli tuntia. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa leipästen pinnalle ristiviillot terävällä veitsellä ja paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa

Tänä keväänä on jo ilmestynyt ja on ilmestymässä hurja määrä uusia keittokirjoja. Kaikkein odotetuin keittokirja minulla oli Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa. Eikä turhaan, kirja täytti kaikki odotukset, ja enemmänkin. Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa on yksi parhaimpia keittokirjoja, mitä pitkään aikaan olen käsiini saanut.

Readme.fi:n julkaisema Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa on Jenni Häyrisen taidonnäyte. Jenni Häyrinen on pitkän linjan ruokabloggaaja Liemessä -ruokablogin takaa, itseoppinut valokuvaaja sekä Blogirinki Median perustaja. Kirjan reseptien kehittelyn ja annosten kokkaamisten lisäksi, Jenni on itse ottanut kaikki kirjan kuvat omassa kotikeittiössään. Kuvitus kirjassa onkin erittäin onnistunut. Jo pelkästään kauniit ja houkuttelevat kuvat tarjoavat paljon silmänruokaa, ja innostavat reseptikokeiluihin.

Reseptit ovat konstailemattomia, ja helposti kotikokkien toteutettavissa. Ruoissa käytetyt raaka-aineet ovat kaikkien saatavilla. Niinkuin kirjan nimestäkin selviää, reseptit keskittyvät pizzoihin, hampurilaisiin, hot dogeihin ynnä muihin ns. roskaruokiin. Kuitenkin viimeistään tämän kirjan luettuaan, pitäisi kaikille olla selvää, ettei lihapiirakat, ranskalaiset ja muut aina ole kirjaimellisesti roskaruokaa. Hyvistä ja laadukkaista raaka-aineista itse tekemällä saa roskaruoastakin parempaa, eikä roskaruoka myöskään aina automaattisesti tarkoita epäterveellistä. Katukeittiö - Parempaa roskaruokaa on kattava teos eri ruokakulttuurien parhaimmista katukeittiöherkuista lisukkeita ja jälkiruokiakaan unohtamatta. Kirjassa on myös annettu paljon vinkkejä, mm. täydellisen hampurilaispihvin valmistamiseen sekä rapeimpaan pizzapohjaan. Varsinkin jos pidät roskaruoasta, tämä keittokirja on aivan pakollinen hankinta hyllyysi. Näillä ohjeilla katukeittiöiden parhaat annokset onnistuvat helposti myös kotona.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Curryruoat

Kirjakerhosta oli aivan pakko tilata myös Otavan vuonna 2008 julkaisema Curryruoat -keittokirja. Hintaa pehmeäkantisella opuksella oli enää vain vaivaiset 3,90 €. Curryruoat on osa kirjasarjaa, johon kuuluu myös kirjat: Kalat ja merenantimet, Lähi-idän keittiö, Makeat herkut, Makeat ja suolaiset muffinit, Pastat, Suklaaherkut, Tapakset ja antipastot sekä Thairuoat. Pitää yrittää bongailla noita muitakin, jos vaikka yhtä edullisesti löytyisi täydennystä sarjaan. Ainakin tämä Curryruoat on ihan kohtuullisen hyvä kirja.

Monta reseptiä kirjassa jo houkuttelee kovin kokeilemaan. Ohjeet on selkeitä ja niitä on helppo seurata. Miinuksena voisin mainita reseptien raaka-aineet. Osassa resepteissä on ainesluettelo sellainen, ettei ainakaan täältä maaseudulta sellaisia löydy isommistakaan kaupoista. Mutta ei se kuitenkaan estä reseptien käyttöä, improvisoimalla varmasti selviää.

Jokaisesta reseptistä on kirjassa myös kuva. Ehkä pienoista vaihtelua kuvien laadussa on huomattavissa, mikä johtunee siitä, että kirjalla on ollut monta eri tekijää. Hintaansa nähden Curryruoat oli hyvä hankinta. Voisi tästä vähän enemmänkin maksaa ihan hyvillä mielin.

Oma sato - Kotipuutarhurin hyötykasviopas

Oli pakko laittaa kirjakerhoon tilaus, kun aleosastolta löytyi kirja, joka oli kuin varta vasten minulle tehty. Eli kirja, jossa yhdistyy kaksi rakkaimpaa harrastustani, puutarha ja ruoanlaitto. Viime vuonna ilmestynyt Oma sato - Kotipuutarhurin hyötykasviopas esittelee 30 hyötykasvin kasvatusohjeet sekä yli 80 ruoka- ja säilöntäohjetta juuri näille samoille kasveille, joiden kasvatusneuvotkin kirjassa annetaan.

Kirjassa neuvotaan, miten perustaa kasvimaa pihalle, terassille tai parvekkeelle. Kasvien viljely, sadonkorjuu, säilytys ja käyttö on neuvottu selkeästi. Kirjassa kerrotaan myös mahdollisista ongelmista sekä tuholaisten torjumisesta. 

Kasvi- ja puutarhakuvat ovat viehättäviä, ja kirjaa lukiessa tekisi mieli itsekin lähteä ulos vähän multaa kuopsuttamaan. Kirja on mainio opas sekä aloitteleville että kokeneemmillekin kotipuutarhureille.

Ruokakuvat ovat houkuttelevia, ja reseptit innostavia. Saisipa jo hakea kasvimaalta tuoretta satoa ja kokeilla kirjassa olevia herkullisia ruokia. Löytyy kirjasta tietenkin myös sellaisia reseptejä, joita voi tähänkin aikaan vuodesta tehdä, joten lähiaikoina tulee varmasti jo jotain reseptiä testattua.

Keväämmällä voi sitten uudesta sadosta kirjan opastuksella valmistaa vaikka parsaa tai huhti-toukokuussa tehdä ensimmäisistä raparperin varsista raikasta raparperijäätelöä. Maltan tuskin odottaa!

HS:n Kuukausiliitteen keittokirja

Olin hyvin iloinen saadessani käsiini tämän Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen keittokirjan, jonka reseptit ovat huippukokkien Peppi Aralehdon ja Ari Ruohon käsialaa. Kirjan tekstit on kirjoittanut Kuukausiliitteen toimittaja Jouni K. Kemppainen, ja kuvat ovat ruokavalokuvaaja Juha-Pekka Laakion ottamia. Aivan mahtava kirja kaikin puolin! Jo pelkästään ulkomuotojensakin puolesta, koska kirjalla on hyvin kokoa ja painoakin reilut pari kiloa.

Kirjan resepteissä on käytetty monipuolisesti eri raaka-aineita. Niitä kirja esitteleekin peräti 43, jotka kaikki löytyvät kaupasta tai Suomen luonnosta. Kaikki pääasiassa lähellä tuotettua, vain jokunen tuontitavara aineksien joukosta löytyy.

Resepteistä löytyy mm. kuusenkerkkää, nokkosta, mangoldia, särkeä, lahnaa... Reseptit on myös jaettu kivasti sesongin mukaan. Raaka-aineet ovat kahdeksassa ruokavuoden sesongissa, eli vuodenaikojen lisäksi ainekset on jaettu vielä pääsiäiseksi, juhannukseksi, sadonkorjuuksi sekä jouluksi. Jaottelun ansiosta kirjasta on helppo hakea sopivat reseptit sopivaan ajankohtaan.

Reseptit ovat helppolukuisia ja osassa on aika yllätyksellisiäkin makuyhdistelmiä. Vai miltä kuulostaa piparkakkusilakat, piparkakkukirjolohi tai maustepippurikakku? Ruokakuvat ovat tyylikkäitä ja houkuttelevia. Myös Jouni K. Kemppaisen tekstit reseptien välissä ovat mielenkiintoisia ja mukaansa tempaavia.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Fredrik Eriksson: Silliä ja silakkaa - Perinteiseen tapaan ja uusin vivahtein

Fredrik Erikssonin Silliä ja silakkaa - Perinteiseen tapaan ja uusin vivahtein (Tammi 2013, suomennos Jenna Yli-Knuutila, valokuvat Magnus Skoglöf ja Tina Axelsson) herätti odotukseni kirjan suhteen jo pelkästään nimen ja kannen perusteella. Eikä turhaan. Lukiessani kirjaa läpi, lähes joka reseptin kohdalla ajattelin: "tätä pitää tehdä".

Kirja sisältää sata reseptiä sillille ja silakalle. Osa resepteistä on kirjan nimen mukaisesti perinteisiä, mutta uusiakin ideoita joukossa on runsaasti. Ja oikeastaan onkin ihan mukavaa, että kaikki silli- ja silakkareseptit löytyvät samojen kansien välistä, ihan niistä perinteisistä lähtien.

Kirjasta löytyy myös kuvitetut ohjeet kalojen käsittelylle. Varsinkin vasta-aloittelijoita ajatellen on hyvä, että perkaamiseenkin tulee ohjeet kirjan mukana. Reseptit puolestaan ovat selkeitä, ja raaka-aineet helposti saatavilla.

Hienoa kirjassa on mielestäni myös se, että kalareseptien lisäksi on annettu reseptejä erilaisille lisukkeille. Kirjan loppupuolella on jokunen ohje erilaisille leiville, juustoille ja snapseille, jotka sopivat silli- ja silakkaruokien kanssa tarjottavaksi. Ja voihan lisukkeita hyvin tehdä muulloinkin ilman silliä ja silakkaa.

Kirjan kuvituskin on makuuni. Jo pelkät kuvat houkuttelevat kokeilemaan, ennen kuin on edes katsonut, mitä itse resepti sisältää. Hyvä hankinta tämä kirja on ainakin kaikkien kalaruokien ystävien keittokirjahyllyyn. 

Kirja saatu WSOY:ltä