Uudenvuoden toivotus

Kiitokset teille kaikille lukijoille ja bloggaajaystäville menneestä vuodesta ja kaikkea hyvää uudelle tulevalle vuodelle! Nyt olen liian väsynyt kiertääkseni toivottamassa kaikille blogeille henkilökohtaiset uudenvuoden toivotukset, ja loput joulupäivityksetkin saavat jäädä ensi vuoden puolelle. Viime viikko on ollut niin työntäyteinen, että olo on melkoisen naatti. Tänään olisi tarkoitus lähteä illalla laavulle ottamaan uutta vuotta vastaan nuotion äärellä eväät mukana ja hyvin ansaittu pullo shampanjaa keskiyöllä kilisteltäväksi. Jos vain pysymme hereillä siihen asti. Onneksi on vahti mukana...

Katkarapumunat

Joulupöytään tein pieneksi lisukkeeksi katkarapumunia. Näistä saa tosi vähällä vaivalla hyviä ja näyttäviä pikkupurtavia juhlaan kuin juhlaan. Yksi tai kaksi puolikasta ruokailijaa kohti riittää hyvinkin, jos tarjolla on montaa muutakin lajia.

Katkarapumunat

keitettyjä kananmunia
sitruunamajoneesia
pakastekatkarapuja
sitruunapippuria
tuoretta tilliä

Kuori kananmunat ja halkaise ne pituussuunnassa puolikkaiksi. Pursota keltuaisten päälle nokareet sitruunamajoonesia ja laita päälle sulatettuja katkarapuja. Ripottele munien päälle sitruunapippuria ja koristele tillinoksilla.

Valkosipulisilakat

Erilaiset kalaruoat kuuluvat olennaisena osana joulupöytäämme. Lohen lisäksi pöydässä on aina silliä ja silakkaa jossain muodossa. Sillistä tehtiin jälleen kerran ihanaa piparjuurisilliä. Sitä meillä tehdäänkin ihan pitkin vuotta. Se vain on niin hyvää. Silakoista tein tällä kertaa valkosipulisilakoita. Mitä enemmän valkosipulia, sen parempi.

Valkosipulisilakat

700 g silakkafileitä
5 dl vettä
1 dl etikkaa
1 1/2 rkl suolaa

Kastike:
2 dl kermaviiliä
1 1/2 dl rasvatonta majoneesia
4 - 7 valkosipulinkynttä
2 tl valkopippurijauhetta
1 rkl sokeria
2 - 3 tl suolaa

Liota silakkafileitä yön yli suolalla maustetussa etikkavedessä. Valuta fileet. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja laita fileet kerroksittain kastikkeen kanssa astiaan. Peitä ja anna maustua viileässä vähintään vuorokausi.

Viskigraavattu lohi

Joulupöytäämme kuuluu aina graavilohi. Joulun alla ostettiin kokonainen kirjolohi, ja sen toinen file laitettiin graavaantumaan, ja toinen savustettiin aatonaattona jo valmiiksi. Useimmiten graaviin riittää suola, sokeri, pippuri ja tilli, mutta välillä graavia on mukava maustaa vähän enemmänkin. Konjakki on aika perinteinen valinta kalan graavaukseen, mutta yhtä hyvin sen tilalle sopii myös viski. Viskigraavattua lohta syötiin jouluna aterioiden yhteydessä sekä Saaristolaisleivän päällä.

Viskigraavattu lohi

n. 500 g kirjolohifilettä
2 - 3 rkl viskiä
1 - 2 rkl graavisuolaa (sis. suola, sokeri, tilli, sitruuna-aromi, sitruunahappo)
ripaus rosepippuria
ripaus jauhettua valkopippuria

Sivele kirjolohifile viskillä. Ripottele pinnalle muut aineet ja kääri file tiukasti tuorekelmuun. Laita file jääkaappiin ja aseta päälle kevyt paino. Anna fileen graavaantua 1 - 2 vuorokautta. Pyyhi fileen pinnalta ylimääräiset mausteet ja leikkaa ohuiksi siivuiksi.

Hyvää joulua!

Jäädytetty suklaakakku

Pitihän sitä jotain hyvää vielä tehdä jouluksi. Kaapeista löytyi mm. suklaata, rusinoita, kuivattuja karpaloita, pähkinöitä sekä ihania Bastogne-keksejä. Sulattelin suklaat ja sekoittelin muut ainekset joukkoon. Seos vuokaan ja pakastimeen kovettumaan. Helppoa kuin mikä. Näin yksinkertaisesti syntyi herkullistakin herkullisempi jäädytetty suklaakakku, jossa on ihanan jouluiset maut. Kakkuun käytin yhden levyn Maraboun Daim-suklaata, loput oli tummaa suklaata. Ihan mikä vain suklaa käy.

Jäädytetty suklaakakku

350 g suklaata
125 g voita
2 dl ranskankermaa
50 g kuivattuja karpaloita
50 g rusinoita
50 g pähkinöitä
225 g Bastogne-keksejä

Koristeeksi:
valkoista suklaata
kuivattuja karpaloita
rusinoita
pähkinöitä

Sulata suklaa ja voi vesihauteessa. Lisää sitten joukkoon ranskankerma, kuivatut karpalot, rusinat, paloitellut pähkinät sekä paloitellut keksit. Sekoita kaikki ainekset hyvin keskenään sekaisin ja kaada seos silikonivuokaan tai kelmulla vuorattuun vuokaan. Painele seos tasaisesti vuokaan ja tasoita pinta. Jäädytä kakku pakastimessa. Kumoa kakku vuoasta, ja koristele sulatetulla valkoisella suklaalla sekä muilla aineksilla. Anna kakun pehmetä huoneenlämmössä n. 30 minuuttia ennen tarjoilua.

Irish Coffee -sinappi

Sinappia pitää tehdä itse ainakin aina jouluksi. Onneksi sinapin valmistamisessa ei aikaa kulu paljon mitään, joten ehdein täksikin jouluksi sinapit hyvin keittelemään joulusiivousten ja myrskyraivausten välissä. Tämän vuoden joulusinappi saa makunsa viskistä ja kahvista. Ensimmäiseksi sinappi maistuu suussa mukavan pehmeältä, kahvin ja viskin aromit erottuvat joukosta, sitten hieman jäljessä iskee sinappijauheen tujuus. Ja tujuahan kotisinapin pitää aina ollakin. Sinapin valmistaminen on todella helppoa, kunhan vain keittäessä muistaa koko ajan sekoittaa hyvin kattilan pohjaa myöden. Sinappi nimittäin palaa muuten tosi helposti pohjaan. Omatekoinen sinappi käy myös hyvin ruokalahjaksi.

Irish Coffee -sinappi

1 dl sinappijauhetta
1 dl sokeria
2 tl perunajauhoa
1 kananmuna
2 dl kuohukermaa
1/2 dl vahvaa kahvijuomaa
1 - 2 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl ruokaöljyä
2 tl balsamicoa
2 - 3 rkl viskiä

Sekoita kattilassa keskenään sinappijauhe, sokeri ja perunajauho. Lisää muut aineet, paitsi viski, ja sekoita tasaiseksi. Keitä seosta hyvin sekoittaen, kunnes se sakenee. Nosta kattila liedeltä, anna hieman jäähtyä ja mausta sinappi lopuksi viskillä. Purkita lasipurkkeihin ja säilytä viileässä.

Suklaatryffeli

Jouluvalmistelut jäävät nyt tällä erää hyvin vähälle olosuhteiden pakosta. Edellispäiväinen myrsky koetteli sen verran kovin, että kaikki aika ja voimat menevät taas pitkän aikaa jälkien korjaamiseen, siivoamiseen sekä ennalta ehkäisyyn mahdollisten tulevien myrskyjen varalta. Eilen kuitenkin aamulla ehdein pikaisesti testaamaan yhtä reseptiä HS:n Kuukausiliitteen keittokirjasta, ennen kuin piti lähteä mm. korjaamaan pihakuustamme pois naapuritalon katolta ynnä muuta mukavaa. Suklaatryffelien ohje oli niin helpon ja nopean oloinen, että halusin tehdä niitä jouluksi, kun aineksetkin kotoa löytyivät. Sen verran poikkesin alkuperäisestä ohjeesta, että tumman suklaan sijaan käytin appelsiinia ja crispejä sisältävää tummaa suklaata, sekä jätin massasta raastetun inkiväärin pois. Tryffeleistä tuli suussa sulavia ja jouluisen makuisia, koska niissä maistuu ihanasti appelsiini ja piparkakut.

 Suklaatryffeli

140 g Fazerin Orange & Crisps in Dark Chocolate
1/2 dl kuohukermaa
1 tl jauhettua neilikkaa
2 tl jauhettua kanelia
50 g voita
1/2 dl murskattuja pipareita

Sulata suklaa vesihauteessa. Kiehauta kerma mausteiden kanssa. Ota suklaa pois vesihauteesta ja kaada kerma joukkoon. Lisää huoneenlämpöinen voi ja sekoita tasaiseksi. Massan pitää olla kiiltävä ja tasainen. Kaada massa esimerkiksi puolen litran pakasterasiaan ja jäähdytä kylmässä. Kumoa kovettunut suklaatryffelimassa leikkuulaudalle, leikkaa kuumalla veitsellä pieniä neliöitä ja pyöräytä niitä piparkakkumurskassa. Jos haluat suklaakuulia, pyörittele neliöt palloiksi.

HS:n Kuukausiliitteen keittokirja

Olin hyvin iloinen saadessani käsiini tämän Helsingin Sanomien Kuukausiliitteen keittokirjan, jonka reseptit ovat huippukokkien Peppi Aralehdon ja Ari Ruohon käsialaa. Kirjan tekstit on kirjoittanut Kuukausiliitteen toimittaja Jouni K. Kemppainen, ja kuvat ovat ruokavalokuvaaja Juha-Pekka Laakion ottamia. Aivan mahtava kirja kaikin puolin! Jo pelkästään ulkomuotojensakin puolesta, koska kirjalla on hyvin kokoa ja painoakin reilut pari kiloa.

Kirjan resepteissä on käytetty monipuolisesti eri raaka-aineita. Niitä kirja esitteleekin peräti 43, jotka kaikki löytyvät kaupasta tai Suomen luonnosta. Kaikki pääasiassa lähellä tuotettua, vain jokunen tuontitavara aineksien joukosta löytyy.

Resepteistä löytyy mm. kuusenkerkkää, nokkosta, mangoldia, särkeä, lahnaa... Reseptit on myös jaettu kivasti sesongin mukaan. Raaka-aineet ovat kahdeksassa ruokavuoden sesongissa, eli vuodenaikojen lisäksi ainekset on jaettu vielä pääsiäiseksi, juhannukseksi, sadonkorjuuksi sekä jouluksi. Jaottelun ansiosta kirjasta on helppo hakea sopivat reseptit sopivaan ajankohtaan.

Reseptit ovat helppolukuisia ja osassa on aika yllätyksellisiäkin makuyhdistelmiä. Vai miltä kuulostaa piparkakkusilakat, piparkakkukirjolohi tai maustepippurikakku? Ruokakuvat ovat tyylikkäitä ja houkuttelevia. Myös Jouni K. Kemppaisen tekstit reseptien välissä ovat mielenkiintoisia ja mukaansa tempaavia.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Vuohenjuusto-punajuurihilloruudut

Keittelemäni punajuurihillo pääsi heti käyttöön, ja tein joulun kahvipöytään sekä uuden vuoden aaton valvojaisiin sopivia suolapaloja hillosta, vuohenjuustosta ja voitaikinasta. Kun hilloa on valmiiksi keitettynä, näitä ruutuja on tosi nopea tehdä valmisvoitaikinasta. Punajuuren ja vuohenjuuston liitto on pettämätön, mutta sopisi näihin vuohenjuuston tilalle hyvin Aura-juustokin. Valmiiden ruutujen päälle voi pirskotella halutessaan balsamikastiketta antamaan lisää makua tai juoksevaa hunajaa, jos haluaa ruuduista hieman makeammat. Tuore timjamin oksakin näyttäisi nätiltä ruutujen päällä, mutta tuoreita yrttejä meillä ei nyt ollut.

Vuohenjuusto-punajuurihilloruudut

1 kg pakastevoitaikinaa
n. 2 dl punajuurihilloa
2 pkt Président vuohenjuustoa

Voiteluun:
kananmuna

Sulata voitaikinalevyt ja leikkaa ne sitten kahtia neliöiksi. Paina juomalasilla neliöiden keskelle ympyrä ja laita jokaisen ympyrän keskelle noin ruokalusikallinen punajuurihilloa. Leikkaa vuohenjuusto noin puolen sentin paksuisiksi siivuiksi ja paina siivut hillonokareiden päälle. Voitele voitaikinareunat kananmunalla, ja kypsennä ruutuja uunin keskitasolla 200 asteessa 15 minuuttia.

Ruutuja joutuu tekemään vielä lisääkin, koska taisivat olla sen verran hyviä, ettei toinen puolisko ilahtunut ollenkaan ajatuksesta laittaa näitä pakastimeen...

Punajuurihillo

Olen joskus aina keitellyt pari purkillista punajuurihilloa, ja yleensä varsinkin näin jouluaikaan, koska hillo on maultaan ja väriltään hyvin jouluun sopivaa. Hillo käy jouluruokien lisukkeeksi tai juustotarjottimelle juustojen ja keksien seuraksi. Joulutorttuihinkin punajuurihilloa on tullut välillä käytettyä.

Punajuurihillo

2 punajuurta (hieman pesäpalloa reilumpia)
1 porkkana
vettä
3 dl hillosokeria
1 tl limen raastettua kuorta
2 rkl limestä puserrettua mehua
1 rkl perunajauhoa
ripaus suolaa
1 - 2 tl piparkakkumaustetta

Kuori ja paloittele punajuuret ja porkkana lohkoiksi kattilaan. Lisää vettä niin, että lohkot juuri ja juuri peittyvät. Keitä juureslohkot kypsiksi. Kaada keitinvesi pois ja soseuta lohkot sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon hillosokeri, limen kuoriraaste ja mehu, perunajauhot, suola sekä piparkakkumauste. Kiehauta ja keitä hilloa n. 10 - 15 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja anna hillon jäähtyä puoli tuntia välillä sekoittaen. Purkita hillo puhtaisiin, kuumiin lasipurkkeihin ja sulke kannet tiiviisti.

Tumma suklaa-merisuolakola

Jouluksi on kiva tehdä itse makeisia, jos vain aikaa siihen puuhaan riittää. Useana vuotena olen tehnyt ihanaa, suussa sulavaa fudgea erilaisin maustein, mutta sen taidan tällä kertaa jättää väliin, ja syödään vaihteeksi suklaat suklaana. Fudgen sijaan kokeilin Perinteistä joulupöytään -kirjasta kolakarkkeja. Kirjassa oli kaksi ohjetta. Toinen oli vaalea vaniljakola ja toinen oli sitten tämä tumma suklaa-merisuolakola. Suolaisen ja makean yhdistelmä kuulosti houkuttelevammalta, joten keittelin sitten yhtenä iltana annoksen tummaa kolaa. Mittaria minulla ei ollut käytössä, ja ehkä olisin voinut pikkaisen kauemmin seosta keitellä, mutta ihan mukavasti kolakarkit silti onnistuivat. Pinnalla olevat suolahippuset antavat makeisille hyvän twistin.

Tumma suklaa-merisuolakola
(n. 40 kpl)

2 dl kuohukermaa
3 rkl kaakaojauhetta
100 g voita
3 dl sokeria
1 dl siirappia
ripaus suolaa
2 rkl glukoosia

Pinnalle:
sormisuolaa

Kaada kerma paksupohjaiseen kattilaan ja vatkaa joukkoon kaakaojauhe. Lisää loput ainekset. Keitä kolaa voimakkaasti 15 - 20 minuuttia, kunnes seos on sakeaa ja siinä on suuria kuplia. Lämpömittarin tulee näyttää 121 astetta. Ellei sinulla ole mittaria, tee pallokoe: tiputa muutama pisara kolaseosta kylmään veteen. Jos pisaroista on helppo muotoilla palloja, seos on valmis. Vuoraa uunipannu tai vuoka, noin 20 x 30 cm, leivinpaperilla ja kaada kola paperin päälle tasaiseksi kerrokseksi. Anna jäähtyä. Leikkaa kola sopivan kokoisiksi paloiksi ja ripottele palojen pinnalle sormisuolaa. Kääri kola leivinpaperiin tai sellofaanikelmuun. Säilytä viileässä.

Kevät jo mielessä...

...vaikkei jouluakaan vielä ole vietetty. Viime aikoina onkin tullut enemmän mietittyä ensi kevään kylvöksiä kuin jouluvalmisteluja. Siementilauksia on tehty ja posti on jo ehtinyt niitä perillekin tuomaan. Ajattelin, että voisin jatkossa enemmänkin kirjoitella myös täällä tuosta meidän hyötykasvipuolesta, koska se on kuitenkin paljon kytköksissä myös ruokapuoleemme. Koska luottopuutarhamme lopetti toimintansa, päätin pitkästä aikaa kokeilla itse myös esikasvatettavien taimien kasvatusta. Kunhan vain saisin sopivat kasvatusolosuhteet järjestettyä. Ainakin jotain lisävalaistusta tarvittaisiin kipeästi, ettei taimista tule vallan honteloita. Ehkä lisävalaistuskin saadaan järjestymään siihen mennessä, kun tulee aika tehdä ensimmäiset kylvökset. No, mutta ainakin jo on valmiiksi hankittuna paljon mielenkiintoisia siemeniä. Verkkokaupoista löytyykin kivasti valikoimaa, ja hieman erikoisempiakin lajikkeita. Tavanomaisemmat siemenet ostetaan sitten vielä myöhemmin kaupan siemenhyllystä.

 

Meillä on kasvihuoneessa neliöitä 11. Sinne sopii kasvamaan jos jonkinlaista lämpöä vaativaa kasvia. Tomaatteja siellä tietenkin kasvatetaan joka kesä, ja ensi kesäksi valitsin tällaiset lajikkeet:

• Kirsikkatomaatti 'Lupitas F1', satoisa ja maukas minitomaatti. Taudinkestävä lajike.

• Kirsikkatomaatti 'Red Cherry', hyvin satoisa ja maukas runkotomaatti kasvi- tai muovihuoneeseen.

• Tomaatti 'Tanskan Vienti', runkotomaatti, jota meillä on ollut joka kesä kasvamassa.
• Tomaatti 'Cuor di Bue', Häränsydän isot mehevät sydämenmuotoiset hedelmät. Runkotomaatti kasvihuoneeseen ja ulos.
• Minipäärynätomaatti 'Red Pear', satoisa ja maukas minitomaatti. Taudinkestävä lajike. Tomaatit kauniin muotoiset.
• Tomaatti 'Golden Sunrise', satoisa ja maukas runkotomaatti kasvi- tai muovihuoneeseen.

Kasvihuoneessa kasvatetaan tietenkin aina myös kasvihuonekurkkuja. Avomaankurkuille on oma katettu kasvilavansa kasvimaan päädyssä. Kasvihuoneeseen mahtuu aina myös joku chili ja paprikakin.

• Kasvihuonekurkku 'Burpless Tasty Green F1', sopii hyvin harrastelijakasvihuoneisiin. Hyvän makuinen ja karvasvapaa lajike.
• Avomaankurkku 'Gherkin Hokus', aikainen ja satoisa lajike avomaalle. Tuorekäyttöön ja säilöön.
• Chilipaprika 'Hot Padron', perinteinen espanjalainen tapas-lajike. Keskivahva, mutta n. joka kymmenes hedelmä on erittäin tulinen.
• Paprika 'Sweet Chocolate', tekee makeat, hienon tummat paprikat.
• Kasvihuonekurkku 'Landora F1', satoisa ja tauteja kestävä lajike.

Kasvimaalle kylvetään ilman esikasvatusta ensi keväänä mm.:

• Porkkana 'Rainbow F1', makea kesäporkkana oranssin eri sävyissä.
• Mustajuuri 'Duplex', Venäläinen Jättiläinen,. Paksut, maukkaat juuret.
• Lehtikaali 'Curly Scarlet', ravinteikas ja koristeellinen.
• Lehtikaali 'Brassica Oleracera', helposti viljeltävä, vitamiini- ja rautapitoinen vihannes. Kauan satoa antava lajike.

Lehtikaalin kasvatusta kokeilenkin nyt ihan ensimmäistä kertaa. Syksyn mittaan monissa blogeissa kokattiin kaikenlaista lehtikaalista, eikä täältä sitä kaupoista löytynyt. Niinpä lehtikaalit pitää sitten kasvattaa itse, jos sitä haluaa päästä maistamaan.

 Ilman esikasvatusta kasvimaalle tulevat myös nämä:

• Pinaatti 'Red Cardinal', vihreälehtinen, punaiset suonet, aromaattinen.
• Mangoldi 'Bright Lights', herkullinen lehti- ja varsivihannes sateenkaaren väreissä.
• Pinaatti 'Matador', ravinnerikas ja helppohoitoinen lehtivihannes.
• Mangoldi 'Orange Fantasia', todella herkullinen kauniin oranssi lajike.

Pinaattia ja mangoldia olen kasvatellut kasvimaalla jo monet vuodet. Ne ovat hyvin kiitollisia kasvatettavia. Helppoja ja satoisia. Pinaatti on nopeakasvuinen, ja siitä ehtii kesän mittaan tekemään useammankin kylvöksen. Mangoldista taas voi kerätä satoa pitkälle syksyyn. Pienet hallayötkään eivät sitä lannista.

Kurpitsoille meillä on myös oma katettu kasvilavansa, mutta jos tuon jättikurpitsan kasvatus onnistuu, sen kasvupaikka tulee olemaan kasvimaalla.

• Kurpitsa 'Gran Gigante', maailman suurin kurpitsa.
• Talvikurpitsa 'Turks Turban', maukas ja koristeellinen kurpitsa.
• Talvikurpitsa 'Sweet Dumpling', maukas annoskokoinen kurpitsa.

Eli ainakin kaikkea tällaista olisi tiedossa ensi kesäksi kasvamaan hyötytarhamme puolelle. Kaikkien lajikkeiden kasvatus ei varmastikaan tule onnistumaan, mutta aina on hauska kokeilla kaikenlaista. Ja ne mitkä onnistuvat, antavat yleensä iloa myös niiden onnistumattomienkin edestä.

Tuoppi Mallasmestarin saaristolaisleipä

Laihian Mallas Oy otti minuun yhteyttä yhteistyön merkeissä, ja kysyi haluaisinko kokeilla heidän uutuustuotettaan, Saaristolaisleipää. Kyseessä on valmisjauhoseos, ja pakkaus sisältää myös kuivahiivan sekä kertakäyttöisen paistovuoan. Joukkoon lisätään vain neste. Itse en pahemmin ole tällaisia tuotteita käyttänyt, mutta tämä kuulosti kuitenkin kiinnostavalta. Saaristolaisleipä on yksi parhaimmista leivistä ja tässä oli hyvä tilaisuus päästä testaamaan eroaako tällainen valmispaketista tehty leipomus itse alusta asti tehdystä. Enpä siis voinut kokeilusta kieltäytyä, ja viime viikolla hain postista Laihian Mallas Oy:n tuotteita paketin.

Saaristolaisleivän leivontaan ryhdyin tänä aamuna. Nesteenä käytin piimää ja ensimmäiseksi lämmitin sen 42 -asteiseksi. Jauhoseoksen ja kuivahiivan sekoitin kulhossa keskenään ja lisäsin joukkoon lämmitetyn piimän. Puulastalla sekoittelin ainekset vielä hyvin sekaisin keskenään ja taikina oli nopeasti valmiina kohotettavaksi. Ensimmäiset puoli tuntia kohotin taikinaa kulhossa, sen jälkeen kaadoin uudelleen sekoitetun taikinan voideltuun, paketin mukana tulleeseen vuokaan, ja annoin kohota uudelleen vielä toiset puoli tuntia. Taikina kohosi hyvin sekä kulhossa että vuoassa. Leivän pinta oli uuniin laitettaessa vuoan reunan tasalla. Leipää paistettiin 175 asteessa 50 - 60 minuuttia. Loppuvaiheessa voitelin leivän pinnan vielä siirappivedellä ja jatkoin paistamista 15 minuuttia. Siirappivesi antaa leivälle hyvän pinnan ja myös lisää makua.

Valmisjauhoseoksissa pelkään aina, että jos leipomuksesta tulee jotenkin keinotekoisen makuinen. Ainakin Tuoppi Mallasmestarin saaristolaisleivän kanssa ennakkoluuloni olivat turhia. Maussa ja koostumuksessa en huomannut mitään eroa alusta asti itse tehtyyn verrattuna. Herkullista saaristolaisleipää valmistui hyvin pienellä vaivalla. Jos jotain moitittavaa olisi löydettävä, niin pientä miinusta voisin antaa kartonkivuoasta. Vuoan reunat antavat uunissa sen verran periksi, että leipä mielellään leviää ennemmin kuin kohoaa. Lopputuloksena matala, leveä leipä. Jämäkämmässä vuoassa leipään saisi paremmin korkeutta. Tosin on myös ihan ymmärrettävää, ettei kertakäyttövuoka voi olla täysin peltivuoan veroinen. Eikä tämä pieni vika ollutkaan muuta kuin lähinnä kosmeettinen. Maku ja koostumus on kuitenkin aina tärkein. Voisin hyvinkin jatkossa käyttää tätä tuotetta kiireisen arjen helpottajana tai pitää pakkausta kaapissa hätävaraleipänä. Nyt joulun ollessa tulossa, tästä voisi myös helposti ja nopeasti leipoa ruokalahjoja. Valmis leipä vain vuokineen sellofaaniin ja rusetti koristeeksi. Jos ulkomailla asuville sukulaisille ja tuttaville lähettelee kotimaisia ruoka-aineksia, Saaristolaisleivän jauhoseospaketti voisi olla myös mieluisa yllätys. Monihan kaipailee ulkomailla tummaa leipää ja tästä sitä olisi ainakin tosi helppo tehdä itse.

Yhteistyössä: Laihian Mallas Oy

Suklaa-banaanikakku

Jos leivon banaaneista kakkua, käytän useimmiten tätä ohjetta. Tästä kahvikakusta tulee hyvän makuinen ja tosi mehevä. Nyt leivoin kakkua myös jouluksi. Tällä kertaa kakun pinta vain ei onnistunut niin hyvin kuin aikaisempina kertoina. Ehkä uusi kakkuvuoka vaatii harjoitusta. Hermannin ystävyyskakkuja leipoessani testasin myös taloutemme kakkuvuoat. Peltiset vuoat päihittivät kakun paistossa selvästi silikonivuoat. Toisesta peltisestä kakkuvuosta oli vain pinta jo niin kulunut, että viikonloppuna uudistin kakkuvuokavarastoamme ja ostin vanhan tilalle tähtivuoan. Voi olla, että kakkua olisi voinut pitää vielä hetken kauemmin uunissa, vaikkei tikkuun taikinaa enää jäänytkään. Eiköhän tämäkin silti syödyksi tule, vaikkei pinta ihan täydellinen olekaan.

Suklaa-banaanikakku

125 g voita
3 dl sokeria
3 munaa
3 kypsää banaania
1 dl ranskankermaa
100 g tummaa suklaata
hyppysellinen suolaa
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl vanilliinisokeria
4 dl vehnäjauhoja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen ja koko ajan hyvin vatkaten. Survo banaanit ja lisää survokseen ranskankerma. Lisää seos rasva-sokeri-munaseokseen. Raasta suklaa ja sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ja lisää varovasti taikinan joukkoon. Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan. Kypsennä 175 asteessa noin 1 tunti.

Kanaviillokki

Jostain syystä kanaviillokki on tillilihan ohella kuulunut aina useimpien ihmisten kouluruokainhokeihin. Minulla ne taas oli suosikkilistan kärjessä. Tietysti kouluruokaloissakin on paljon eroja. Useimmiten, mitä pienempi koulun keittiö ja ruokamäärät, sitä maukkaampi ruoka. Niinpä meillä ala-asteella, noin 300 oppilaan koulussa, ruoka oli erinomaista, eikä niiltä ajoilta jäänyt mitään ruokakammoja. Yläasteella, isommassa koulussa, tilanne jo hieman muuttui. Sieltä ei enää ruoasta jäänyt mitään mieleen, niin hyvässä kuin pahassakaan, kinderperunoita lukuun ottamatta. Mutta jatko-opiskelupaikassa ruoka oli sitten jo täysin ala-arvoista ja mielikuvituksetonta. Koko opiskeluaikani siellä oli melkein joka päivä ruokana kammottavan makuista, liisterimäistä valmisperunamuusia. Se muusi olisi todellakin paremmin kelvannut tapettien liisteröintiin kuin ihmisruoaksi. Ja sitä muusia oli ruokana reilut 95 prosenttia kaikista koulupäivistä. Muusista jäikin sen verran kammoa ja yliannostusta, etten moneen vuoteen opintojen jälkeen sitä pystynyt syömään. Nykyään muusi jo taas maistuu, ja onhan se perunoista itse tehty muusi ihan eri asia kuin karmea valmismuusi.

Mutta takaisin itse asiaan eli kanaviillokkiin. Kanaviillokki on oikeasti todella hyvää. Mitä muutakaan se voisi olla, kun ensin kanaa pari tuntia juuresten ja mausteiden kanssa keitetään, jolloin kana kypsyy maukkaaksi ja mureaksi ja siinä sivussa kastiketta varten saadaan hyvä liemi. Mitään pikaruokaa kanaviillokki ei siis ole. Eilenkin paloittelin kanan ja juurekset kattilaan poreilemaan jo ennen aamukahvia, jotta ruoanlaittoon ei sitten päivällä enää menisi niin pitkä aika. Aamutoimien ja kahvittelujen jälkeen kattilan saikin nostaa pois liedeltä, ja lähteä rauhassa ulkotöihin. Myöhemmin päivällä viillokki lisukkeineen valmistui jo hyvin nopeasti, ja ruokapöytään päästiin reilussa puolessa tunnissa. Kovin kuvauksellista ruokaa kanaviillokki ei ole, mutta maku oli kohdillaan.

Kanaviillokki

1 pakastekana

2 - 3 porkkanaa

1 lanttu

3 - 4 sipulia 

2 - 3 l vettä

3 laakerinlehteä

kokonaisia valko- ja mustapippureita
suolaa

Kastike:
3 - 4 rkl voita
2 - 3 rkl vehnäjauhoja
1/2 sitruunan mehu
valkopippurijauhetta

1 - 2 dl kermaa

(suolaa)

Sulata kana ja leikkele isohkoiksi kappaleiksi. Laita kanapalat kattilaan ja kaada päälle vesi. Kiehauta ja  kuori vaahto pois. Lisää pari laakerinlehteä ja kokonaisia valko- ja mustapippureita sekä suolaa. Pese ja lohko porkkanat, lanttu ja sipulit (jätä yksi sipuli kastiketta varten). Lisää lohkot liemeen kuorineen, sillä kuoret antavat makua liemeen. Keittele hiljakseen 1 - 2 tuntia, kunnes lihat on kypsiä. Irroita lihat luista. Laita luut takaisin liemeen makua antamaan ja keitä lientä vielä hetken aikaa. Siilaa liemi talteen kastiketta varten. Sulata kattilassa voi ja kuullota siinä sipulisilppua. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kiehauta. Lisää vähitellen keitinlientä ja anna kiehua hetken aikaa. Mausta kastike sitruunamehulla ja valkopippurilla. Lisää joukkoon lihat ja kerma. Kiehauta ja tarkista suola. Keitinlientä voi jäädä kastikkeesta yli, mutta sen voi vaikka pakastaa ja käyttää myöhemmin esim. keittoihin, risottoon, kastikkeisiin ym. 

Pannupulla

Niin paljon kuin omatekoisesta, uunituoreesta pullasta pidänkin, olen hirveän laiska leipomaan sitä. Ja ihan vain sen vuoksi, etten oikein tykkää hiivataikinan pyörittelystä. Hyvä apu pullanälkään onkin pannupulla, joka valmistuu pikkaisen nopeammin, pienemmällä vaivalla kuin pikkupullat ja pitkot. Taikina vain kätevästi levitetään vaivaamisen jälkeen uunipellille, kohotetaan, päällystetään ja paistetaan. Valmiista pullalevystä sitten vain leikataan halutun kokoisia paloja, ja hyvää, pehmoista pullaa tulee tälläkin tavalla. Tällä kertaa ripottelin pullalle mantelirouhetta ja raesokeria. Pullan päälle sopii myös mm. sokeri ja mantelilastut, sekä kaneli-sokeri.

Pannupulla

4 dl maitoa
50 g hiivaa
2 tl kardemummaa
1 1/2 tl suolaa
1 1/2 dl sokeria
10 - 11 dl vehnäjauhoja
150 g sulatettua voita

Voiteluun:
1 kananmuna

Päälle:
n. 25 g voita nokareina
mantelirouhetta
raesokeria

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi. Liuota maitoon hiiva ja sekoita joukkoon kardemumma, suola ja sokeri. Sekoita osa jauhoista joukkoon. Lisää sulatettu voi ja loput jauhot. Sekoita taikina tasaiseksi ja kaada leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Levitä taikina pellille jauhoitetuin käsin. Kohota liinan alla n. 30 min. Voitele pulla kananmunalla ja paina taikinaan voinokareet. Ripottele pinnalle mantelirouhetta ja raesokeria. Paista uunissa 225 asteessa keskitasolla 15 - 20 minuuttia.

Karpalobooli

Loppuvuoden juhliin sopii hyvin juomaksi tämä joulunpunainen booli. Silikonivuoilla saa boolin joukkoon hienon mallisia jääpaloja. Tähän käytin ruusumuffinivuokaa.

Karpalobooli

70 cl Cranberry Koskenkorvaa
1 plo valkoviiniä
1,5 l Spriteä
kirkasta viinaa maun mukaan
n. 2 dl karpalotäysmehua

Joukkoon:
jäisiä karpaloita
jääpaloja

Viilennä juomat ensin hyvin. Mittaa sitten ainekset boolimaljaan tai johonkin muuhun isoon astiaan. Sekoita ainekset hyvin sekaisin ja lisää joukkoon jäisiä karpaloita ja jääpaloja.

Kvinoalla ja kanttarelleilla täytetyt paprikat

Täytetyt paprikat, tomaatit, kesäkurpitsat, bataatit ja muut maistuvat meillä aina. Eilen käytin kaksi paprikaa ruoan lisukkeeksi ja täytin puolikkaat kvinoa-kanttarellitäytteellä. Sieni- ja tonnikalatäytteet ovatkin meillä ne suosituimmat. Nyt tuli ensimmäistä kertaa käytettyä täytteeseen myös kvinoaa, ja hyvin se korvaa riisin tai ohrahelmet.

Kvinoalla ja kanttarelleilla täytetyt paprikat

nokare voita tai tilkka ruokaöljyä
1 pieni sipuli
n. 2 dl esikäsiteltyjä kanttarelleja
1 dl kvinoaa
2 dl vettä
maun mukaan suolaa
ripaus jauhettua valkopippuria
1/2 dl ruokakermaa
1 tl Dijon -hunajasinappia
1 1/2 dl juustoraastetta
2 punaista paprikaa

Päälle:
juustoraastetta

Kiehauta kasarissa vesi ja keitä kvinoa pakkauksen ohjeen mukaan. Kuori ja hienonna sipuli ja kuullota pannulla rasvassa pehmeäksi. Lisää joukkoon esikäsitellyt ja paloitellut kanttarellit ja jatka paistamista hetken aikaa. Sekoita kypsennetty kvinoa ja sieni-sipuliseos keskenään. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Sekoita joukkoon ruokakerma, hunajasinappi sekä juustoraaste. Halkaise paprikat puolikkaiksi ja poista siemenet. Laita paprikan puolikkaat uunivuokaan leikkuupinta ylöspäin ja täytä paprikat täytteellä. Ripottele pinnalle reilusti juustoraastetta ja kypsennä uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Vadelma-chiavanukas

Satoisan Muskoka-vadelmapenkkimme vuoksi pakastin on tällä hetkellä aika täynnä vadelmia, vaikka osan marjoista olen lahjoittanut poiskin. Vadelma oli sen vuoksi seuraava kokelas chiavanukkaaseeni. Eilen illalla tein vanukassekoituksen valmiiksi jääkaappiin, ja tänään aamulenkin jälkeen valmis välipala oli odottamassa. Pakastettuina vadelmat ovat aika kirpakoita, joten soseutin mukaan myös yhden banaanin. Vanukas kaipasi silti vielä hieman makeutusta, joten lisäsin joukkoon sekä hunajaa että kookossokeria. Ihanan värinen vanukas oli raikasta ja siinä oli mukavasti purtavaa siementen muodossa. Eiköhän vadelmatkin ala pakastimesta antautumaan...

 Vadelma-chiavanukas

2 dl kohmeisia pakastevadelmia

1 banaani

1/2 dl chia-siemeniä

1 rkl juoksevaa hunajaa

1 rkl kookossokeria

Päälle:

vadelmia

kuivattuja marjoja

kaakaonibsejä

Mittaa tehosekoittimeen vadelmat, paloiteltu banaani, chia-siemenet, hunaja sekä kookossokeri. Aja ainekset tasaiseksi seoksi ja laita jääkaappiin hyytymään pariksi tunniksi tai yön yli. Ripottele pinnalle vadelmia, kuivattuja marjoja sekä kaakaonibsejä ja nauti.

 

Pitkä penkki Muskoka-vadelmaa antaa satoa niin, että sitä riittää hyvin seuraavaan satoon asti. Lisäksi toisesta, hieman lyhyemmästä penkistä, saadaan keltavadelmaa.

Suklaa-chiavanukas

Jääköhän superfoodeihin koukkuun? Ainakin minusta alkaa vaikuttamaan siltä, että olen pahasti koukuttumassa niihin. Varsinkin kaakaonibsit, chia-siemenet ja kuivatut marjat ovat niin mieleeni, että niistä haluaisi vain koko ajan tehdä jotain ja syödä. Tähän vanukkaaseen hain reseptin sieltä, missä tiedän olevan paljon kokemusta superfoodien käytöstä ja chia-siemeniä on ollut monessa reseptissä mukana. Eli tietenkin Katarinan Hovkonditorn -blogista. Vanukkaan päälle nakkelin vielä pureskeltavaksi kaakaonibsejä ja kuivattuja goji-, inka- ja mulperimarjoja, eikä voi kuin todeta, että kyllä terveellinenkin voi olla hurjan hyvää!

 

Suklaa-chiavanukas

2 dl manteli- tai soijamaitoa

2,5 rkl chia-siemeniä

2 rkl kaakaojauhetta

vaniljauutetta

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen, ja sekoita, kunnes on tasaista. Anna hyytyä jääkaapissa välillä sekoittaen, kunnes vanukas on sopivan paksua tai yön yli.

Glögi (valmistusaika 3 viikkoa)

Tätä glögiä ehtii vielä nippa nappa tekemään täksi jouluksi, jos vain kiinnostusta riittää. Ohje glögiin löytyi Leif Mannerströmin Perinteistä joulupöytään -keittokirjasta, jonka tässä taannoin arvoin lukijoideni kesken, ja arvonnan jälkeen kävin vielä kirjakaupassa hommaamassa samaisen opuksen myös omaan kirjahyllyyni. Glögin resepti kotikaljoineen, raakoine perunoineen ja inkivääreineen kuulosti niin jännältä, etten ainakaan itse voinut olla glögiä testaamatta. Reilu kolme viikkoa sitten aloitin glögin valmistuksen tekemällä ensin kotikaljan itse kotikalja-aineksista. Kotikaljan valmistuttua lisäsin joukkoon muut ainekset, ensimmäisen viikon sekoittelin glögiä pari kertaa päivässä, ja loput kaksi viikkoa se sai maustua kaikessa rauhassa. Sunnuntaina glögin sai vihdoin pullottaa, ja sitä pääsi jo hieman maistelemaankin. Kyllä maistuu ainakin meille. Hyvät jouluiset mausteet, eikä tarvitse lisätä terästystä. Kolmen viikon valmistumisaikanahan sitä terästystä syntyy glögiin luonnostaan ihan omasta takaa. Tämän glögin valmistamisesta tuli meille uusi jouluperinne. Itse tehtyä glögiä on kiva viedä myös vaikka lahjaksi.

Glögi
(n. 4 litraa)

4 1/2 l kotikaljaa
50 g tuoretta inkivääriä
5 raakaa perunaa
1 pala (50 g) hiivaa
2 1/2 kg sokeria
500 g rusinoita
20 g kuivattua pomeranssinkuorta
1/2 dl kokonaisia neilikoita
10 g kokonaisia kardemummansiemeniä

Lisäksi:
rusinoita
kuorittuja manteleita

Kuori ja viipaloi inkivääri sekä perunat. Lämmitä kotikalja suuressa kattilassa kädenlämpöiseksi. Liuota hiiva kaljan joukkoon. Lisää kaikki muut ainekset. Anna seistä kannen alla huoneenlämmössä 3 viikkoa. Sekoita ensimmäisen viikon aikana pari kertaa päivässä ja anna glögin sen jälkeen maustua rauhassa. Ota glögi kolmen viikon kuluttua varovasti kauhalla kattilasta niin, ettet koske kattilan pohjalla oleviin perunoihin ja mausteisiin. Pullota glögi ja sulje pullot. Tarjoa glögi kuumana.

Makkaragulassi

Tässä olisi taas yksi nopea arkiruokaresepti. Niitähän ei koskaan ole liikaa. Makkaragulassin valmistin tehtaanmyymälän irtomyynnistä ostetusta hevoslenkistä, mutta tilalla voi käyttää mitä makkaraa mielii. Kastikkeen seuraksi meillä yleensä keitetään perunoita tai tehdään muusia, mutta varmasti pastan ja riisinkin kanssa sopii, jos perunaa ei tule paljon käytettyä.

Makkaragulassi

tilkka ruokaöljyä
n. 400 - 500 g makkaraa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen paprika
1 vihreä paprika
1 (n. 70 g) prk tomaattipyrettä
2 dl vettä
2 dl ruokakermaa
1 lihaliemikuutioa
mustapippuria myllystä
1 rkl Worcesterkastiketta
ripaus sokeria

Poista makkarasta kuori ja leikkaa kuutioiksi. Kuumenna pannulla öljy ja laita makkarakuutiot ruskistumaan. Kuori ja siivuta sipuli ja lisää pannulle makkaroiden joukkoon. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet. Poista paprikoista siemenet ja leikkaa kuutioiksi. Lisää valkosipulit ja paprikat pannulle ja jatka ruskistamista muutaman minuutin ajan. Lisää pannulle tomaattipyre. Kaada joukkoon vesi ja ruokakerma. Murenna kastikkeeseen lihaliemikuutio ja hauduta kastiketta muutaman minuutin ajan. Mausta kastike mustapippurilla, Worcesterkastikkeella sekä ripauksella sokeria. Tarkista suola.

Hermannin ystävyyskakku

Minun piti saada tuttavaltani taikinajuuri Hermannin ystävyyskakkuun, mutta leivonnan aikana olikin sattunut haaveri, ja juurikulho kellahtanut kumoon keittiön lavuaariin. Juuri jäi siis saamatta, mutta ei hätää, juuren voi hyvin tehdä itsekin. Koska en koskaan ollut päässyt maistamaan saati leipomaan kyseistä kakkua, vaikka se onkin kiertänyt maailmaa useamman vuoden, laitoin sitten juuren itse alulle. Oli ihan mielenkiintoista päästä maistamaan, miten juureen tehty kahvikakku eroaisi maultaan muista kakuista.

Koska kakku tehdään juureen, leipomaan pääsee vasta useamman päivän päästä. Kakku on siitä huolimatta hyvin vaivaton. Useampana päivänä juurta ainoastaan sekoitetaan aamuin illoin, parina päivänä lisätään hieman aineksia. Kun juurikulho on keittiön työpöydällä näkyvillä muistilapun kanssa, juuren hoitaminen käy vaivatta ja ihan ohi mennen. Minä tein kakkuni Myllyn Paras-sivulta löytyneen ohjeen mukaan. Muitakin versioita kakusta löytyy. Mm. Mustikkasuu -blogin Heidi on kesällä käyttänyt Hermanniin hieman erilaista ohjetta. Selvähän se, että reseptit aina käytössä kokevat pieniä muutoksia, kun moni tekee reseptiin omia lisäyksiään.

Käyttämälläni reseptillä taikinajuurta valmistuu neljää kakkua varten. Perjantaina käytin puolet juuresta, ja leivoin kaksi kakkua. Toiseen kakkuun laitoin rusinoita, toiseen rouhin tummaa suklaata. Ihme kyllä, vaikka suklaa on aina suklaata, tässä tapauksessa kuitenkin rusinat veivät voiton meidän mielestämme. Siispä lauantaina leivoin vielä lopun juuren kakuiksi ja tein kaksi rusinakakkua. Tällä kertaa en lähtenyt juurta kenellekään jakamaan, näin sain pakastimeenkin kakkuja joulua varten valmiiksi. Ja hyvää kakkua Hermanni onkin! Vaikka tuohon valmistamiseen meneekin viikon verran aikaa, tulen tätä tekemään toistekin.

Hermannin ystävyyskakku

Alkuun tarvittavan taikinan voi aloittaa 4. päivän aineilla. Tämän jälkeen noudatetaan ohjeita 1. päivästä alkaen. Kun saat Hermannin taikinajuuren ystävältäsi, aloita sen hoitaminen 1. päivän mukaan.

1. päivä Saat Hermannin. Laita se isoon astiaan huoneenlämpöön ja peitä liinalla.
2. päivä Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
3. päivä Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
4. päivä Hermannilla on nälkä. Anna sille:

• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 2,5 dl sokeria
• 2,5 dl maitoa

5. päivä Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
6. päivä Sekoita puuhaarukalla aamuin illoin.
7. päivä Hermannilla on taas nälkä, anna sille sama annos kuin 4. päivänä. Jaa taikina neljään osaan ja sinulle jää 1 osa. 3 muuta menee ystävillesi.
8. päivä Hermanni saa nyt viimeisen kerran ruokaa:

• 2,5 dl sokeria
• 150 g pehmeää margariinia
• 3 kananmunaa
• 1 tl suolaa
• 2 tl leivinjauhetta
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 200 g rusinoita tai pähkinöitä
• 2 tl kanelia

Paista voidellussa ja jauhotetussa rengasvuoassa, 170-asteisen uunin alaosassa noin 60 minuuttia. Hermanni on luonnollisesti kohoava taikinajuuri. Anna Hermanni 7. päivänä ystävillesi. Älä säilytä Hermannia jääkaapissa, se ei pidä siitä. Osan juuresta voi laittaa halutessaan pakastimeen, se lähtee hyvin uudestaan käymään, kun sen sulattaa.

Caws a Thatws eli juustoinen perunapaistos

Peggyn pienestä punaisesta keittiöstä löysin viime viikolla ohjeen walesilaiseen perinneruokaan nimeltä Caws a Thatws. Kymrin kielisestä nimestä ei voi vielä mitään päätellä ruoan sisällöstä, mutta kyseessä on siis juustoinen perunapaistos. Paistos tehdään perunamuusista sekoittamalla joukkoon cheddar-juustoraastetta, ja päällystetään vielä ennen uuniin laittoa tomaatin viipaleilla ja juustoraasteella. Kuulostaa hyvältä, vai mitä! Paistoksen ainekset lisättiinkin sitten heti ostoslistalle, tai eipä kaupasta oikeastaan tarvinnut hakea muuta kuin se cheddar, muita aineksia lähes aina kotona onkin. Paistoksen kanssa syötiin uunissa kypsennettyä porsaan sisäfilettä ja salaattia. Tällä kertaa tein paistoksen tarkasti ohjeen määriä seuraten, mutta voisi tähän enemmänkin juustoa upottaa...

Caws a Thatws eli juustoinen perunapaistos

1 kg kuorittuja, jauhoisia perunoita
150 g cheddaria
1 dl maitoa
1 tl suolaa
30 g voita
2 viipaloitua tomaattia

Keitä perunat valmiiksi ja kaada vesi pois. Raasta koko juusto suurella raastinterällä. Survo perunat muusiksi ja lisää voi, maito, suola sekä 2/3 juustosta sekaan. Sekoita hyvin! Kaada muusi voideltuun uunivuokaan ja laita ohueksi viipaloidut tomaatit päälle. Ripottele loput juustot tomaatin päälle ja laita uuniin 175 asteeseen, noin 30 minuutiksi. Ota paistos uunista, kun pinta on kauniin värinen.