maanantai 9. joulukuuta 2013

Kanaviillokki


Jostain syystä kanaviillokki on tillilihan ohella kuulunut aina useimpien ihmisten kouluruokainhokeihin. Minulla ne taas oli suosikkilistan kärjessä. Tietysti kouluruokaloissakin on paljon eroja. Useimmiten, mitä pienempi koulun keittiö ja ruokamäärät, sitä maukkaampi ruoka. Niinpä meillä ala-asteella, noin 300 oppilaan koulussa, ruoka oli erinomaista, eikä niiltä ajoilta jäänyt mitään ruokakammoja. Yläasteella, isommassa koulussa, tilanne jo hieman muuttui. Sieltä ei enää ruoasta jäänyt mitään mieleen, niin hyvässä kuin pahassakaan, kinderperunoita lukuun ottamatta. Mutta jatko-opiskelupaikassa ruoka oli sitten jo täysin ala-arvoista ja mielikuvituksetonta. Koko opiskeluaikani siellä oli melkein joka päivä ruokana kammottavan makuista, liisterimäistä valmisperunamuusia. Se muusi olisi todellakin paremmin kelvannut tapettien liisteröintiin kuin ihmisruoaksi. Ja sitä muusia oli ruokana reilut 95 prosenttia kaikista koulupäivistä. Muusista jäikin sen verran kammoa ja yliannostusta, etten moneen vuoteen opintojen jälkeen sitä pystynyt syömään. Nykyään muusi jo taas maistuu, ja onhan se perunoista itse tehty muusi ihan eri asia kuin karmea valmismuusi.

Mutta takaisin itse asiaan eli kanaviillokkiin. Kanaviillokki on oikeasti todella hyvää. Mitä muutakaan se voisi olla, kun ensin kanaa pari tuntia juuresten ja mausteiden kanssa keitetään, jolloin kana kypsyy maukkaaksi ja mureaksi ja siinä sivussa kastiketta varten saadaan hyvä liemi. Mitään pikaruokaa kanaviillokki ei siis ole. Eilenkin paloittelin kanan ja juurekset kattilaan poreilemaan jo ennen aamukahvia, jotta ruoanlaittoon ei sitten päivällä enää menisi niin pitkä aika. Aamutoimien ja kahvittelujen jälkeen kattilan saikin nostaa pois liedeltä, ja lähteä rauhassa ulkotöihin. Myöhemmin päivällä viillokki lisukkeineen valmistui jo hyvin nopeasti, ja ruokapöytään päästiin reilussa puolessa tunnissa. Kovin kuvauksellista ruokaa kanaviillokki ei ole, mutta maku oli kohdillaan.


Kanaviillokki

1 pakastekana
2 - 3 porkkanaa
1 lanttu
3 - 4 sipulia 
2 - 3 l vettä
3 laakerinlehteä
kokonaisia valko- ja mustapippureita
suolaa

Kastike:
3 - 4 rkl voita
2 - 3 rkl vehnäjauhoja
1/2 sitruunan mehu
valkopippurijauhetta
1 - 2 dl kermaa
(suolaa)

Sulata kana ja leikkele isohkoiksi kappaleiksi. Laita kanapalat kattilaan ja kaada päälle vesi. Kiehauta ja  kuori vaahto pois. Lisää pari laakerinlehteä ja kokonaisia valko- ja mustapippureita sekä suolaa. Pese ja lohko porkkanat, lanttu ja sipulit (jätä yksi sipuli kastiketta varten). Lisää lohkot liemeen kuorineen, sillä kuoret antavat makua liemeen. Keittele hiljakseen 1 - 2 tuntia, kunnes lihat on kypsiä. Irroita lihat luista. Laita luut takaisin liemeen makua antamaan ja keitä lientä vielä hetken aikaa. Siilaa liemi talteen kastiketta varten. Sulata kattilassa voi ja kuullota siinä sipulisilppua. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja kiehauta. Lisää vähitellen keitinlientä ja anna kiehua hetken aikaa. Mausta kastike sitruunamehulla ja valkopippurilla. Lisää joukkoon lihat ja kerma. Kiehauta ja tarkista suola. Keitinlientä voi jäädä kastikkeesta yli, mutta sen voi vaikka pakastaa ja käyttää myöhemmin esim. keittoihin, risottoon, kastikkeisiin ym. 

9 kommenttia:

  1. Kanaviillokki oli yksi lapsuuteni herkuista, pitäisikin joskus koittaa tehdä sitä itse! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kanaviillokki on kyllä hyvää, kunhan se on hyvin tehty.:) Helppoa on itsekin tehdä. Ainoastaan vie vain hieman aikaa, mutta toisaalta aika itsekseen hellalla kypsyy sen pari tuntia, ja sinä aikana voi tehdä kaikkea muuta.:)

      Poista
  2. Sama juttu. Ala-asteen ruoat olivat hyviä. Jos jotain huonoa, niin keitoissa en koskaan pitänyt keittojuuresten palsternakasta, mutta ne olivat onneksi ihan pieniä kuutioita, mitkä pystyi kokonaisena nielaisemaan.;) Yläasteen perunat olivat kumisia ja usein niistä löytyi vielä ruskea yllätyskin keskeltä. En tiedä, mistä ihmeestä niin huonolaatuisia perunoita sinne aina hankittiin. Tuollaisen huonon ruokakokemuksen voisi tosiaan ottaa myös inspiraation lähteeksi ja pyrkiä tekemään samasta ruoasta syötävän.:) Keittoja meilläkin taisi peruskoulussa usein olla, mutta puuroa en muista kovinkaan usein olleen. Muistini voi jo tosin pätkiä siltä osin, kun kouluvuosista on jo aikaa, hmm... jokunen vuosi.;) On tuo viillokki aika vaisun näköistä itsekseen, mutta värikkäillä lisukkeilla annos hieman piristyy.:)

    VastaaPoista
  3. Kun postasit tämän, olimme juuri edellisenä päivänä puhuneet kotona tästä ruoasta. Kysyin poikapuolelta että tarjotaanko koulussa kanaviillokkia, eikä hän ollut ikinä kuullutkaan moisesta ruoasta! Minä olin kyllä ihan ihmeissäni! Itse tykkäsin siitä kovasti, enkä ole koulun jälkeen enää syönyt sitä. Ihan ikävä tuli koko ruokaa ;D Tarviipa kokeilla joku kerta sun ohjeella!
    Tillilihastakin tykkään ja äiti tekee sitä aina joskus. Hänen luonaan olen sitä sitten syönyt, mutta itse en ole tehnyt koskaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On taidettu kouluissakin ruokalistoja uudistaa. Suurimmat inhokit poistettu ja tilalle on tullut monenlaista uutta, mistä ei meidän kouluaikoina ollut tietoakaan. Hyvähän se vain on, että tarjotaan mieluummin sellaista ruokaa, mikä maistuu.:) Kanaviillokki ja tilliliha olivat ala-asteella tosi herkullisia. Kanaviillokkia kannattaa itsekin kokeilla tehdä. Tillilihaa voisikin seuraavaksi tehdä pitkästä aikaa. Sitä olen tehnyt vain muutaman kerran.:)

      Poista
  4. Kanaviillokki on ruokamuisto kouluajoilta, kävin koulua siihen aikaan, kun tilliliha, kanaviillokki ja veripalttu olivat kouluruokia. Muistatko veripaltun? se on luultavasti ruoka, jota tehtiin vain tietyillä alueilla. Mutta, on hyvä kun kouluruokailua on kehitetty ja oppilaat voivat vaikuttaa ruokalistan sisältöön.
    Makumuistista nousee kanaviillokin maku mieleen, täytyy suunnitella varmaan kanaviilokkipäivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Veripalttukin on tuttua ruokaa. Kouluaikoinani kouluruokaan kuului juurikin kanaviillokki, tilliliha ja veripalttu. Kaikista pidin. Kotonakin meillä usein syötiin veripalttua ja tehtiin verilettuja. Pitäisiköhän oikein ostaa verta ja tehdä lettuja itse... Hyvä kuitenkin, että nykyään oppilaat saavat vaikuttaa listoihin. Ei nuo ruoat enää nykyajan nuorisolle taitaisi niin maistua, kun ei silloin aikoinaankaan kaikille. Ja onhan maailmalta tullut kaikenlaisia ruokia suomalaisten kotien ruokapöytiin, että miksi pitäisikään pysytellä vain niissä vanhoissa ja perinteisissä. Ruokavalikoima on nykyään paljon laajempi. Silloin kouluaikaan vasta alkoi pikkuhiljaa pizzat ja risotot tulemaan tutuksi.

      Poista
    2. Niin se myös ruokakulttuuri muuttuu, on hyvä, että tänä päivänä on vaihtoehtoja, ruokalajeja on, eikä ole enää ainakaan tarjonnan puolesta ruoka yksipuolista.
      On hyvä, että ruokaa tehdään itse kotona, kotiruoka ja kotona ruokailu ovat hienoja asioita. Paistoin ihan hiljattain verilettuja, itsepaistetut pitsireunaiset veriletut kyllä voittaa kaupan einesletut. Oletko tehnyt koskaan veripalttua? jos olet laitatko blogiin ohjetta, tekisi mieli kokeilla nostalgista ruokaa.
      Hyvää Pääsiäistä !

      Poista
    3. Itse en ole koskaan vielä tehnyt verilettuja enkä -palttua. Pitänee kysellä äidiltä, miten meillä kotona niitä aina aikoinaan tehtiin. Ehkä aloittelen opettelun letuista. Juuri paistettuja verilettuja ja puolukkasurvosta.:) Oikein mukavia Pääsiäispäiviä myös sinulle!:)

      Poista

Ei iloa ilman ruokaa ja juomaa. -Arabialainen sananlasku-