Vaniljainen mantelisuklaa (raakasuklaa)

CocoVin palkintotuotepakettiini valitsin mm. tuotteita, joista voi valmistaa suklaata. Koska nämä raaka-aineet ovat minulle vielä vieraita, aloitin suklaan kokeilun valmiilla reseptillä, jonka löysin CocoVin facebook-sivuilta. Tämän suklaan valmisteluihin ei mennyt paljon aikaa, ainoastaan pakastimessa jäähtymistä joutui odottamaan malttamattomana pitkän tovin. Tai pitkältä se ainakin tuntui, kun tiesi herkkuja olevan tulossa. Vihdoin kuitenkin suklaata pääsi maistamaan. Maultaan ja koostumukseltaan tämä suklaa on samankaltaista kuin kaupan tumma suklaa. Enemmän olen makeamman ja suussa sulavamman maitosuklaan ja valkosuklaan ystävä, mutta en toki tummastakaan koskaan kieltäydy. Kyllä se tummempikin suklaa menee, eikä nämäkään hassumpia olleet. Ja näitä saattoi vieläpä syödä hyvällä omalla tunnolla. Raakasuklaa on terveellistä. Aineksia suklaan tekemiseen vielä riittää, joten erilaiset kokeilut jatkuvat. Näitäkin vielä voisin hyvin tehdä lisää.

Vaniljainen mantelisuklaa

50 g kaakaovoita
50 g kaakaomassaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
1/4 tl suola
3/4 tl aitoa vaniljajauhetta
manteleita

Hienonna veitsellä kaakaomassa. Sulata kaakaomassa ja -voi kattilassa vesihauteessa juoksevaksi. Lisää vaniljajauhe, hunaja sekä suola. Maista massaa tarvitseeko lisää makeutta. Asettele muotteihin manteleita 1 tai 2 kappaletta per muotti. Kaada muotteihin massa, ja jäähdytä pakastimessa 45 minuuttia.

Kaakaovoi ja -massa saatu CocoVilta reseptikilpailun palkintona.

Savujuustoinen palvi-perunamuhennos

Eilen alkoi taas pientä paniikkia iskeä, kun ruoanlaiton aika läheni, mutta mitään sopivaa ruokaa ei mielessä ollut. Availin kaappeja katsellen mitä sopivia raaka-aineita löytyisi. Perunoita oli kellarista haettuna, hevospalvia vielä palanen, pätkä purjoakin oli jääkaapin vihanneslaatikossa ja purkki savujuuston makuista ruokakermaa. Eiköhän niistä jonkin aterian saisi aikaiseksi. Ensin ajattelin, että olisin nakannut ainekset uuniin kiusaustyyppiseksi vuoaksi, mutta aika ei enää riittänyt siihen. Niinpä päädyin pannulla paistamaan ja kannen alla hauduttamaan raaka-aineet muhennokseksi. Muhennos valmistuikin tosi nopeasti. Esivalmistelujen jälkeen paistamiseen ja kypsyttämiseen ei mennyt enää kuin vajaa parikymmentä minuuttia. Eli aika mainio ruoka aikansa puolesta arkiateriaksi, ja makukin muhennoksessa oli oikein maukas. Hevospalvin voi halutessaan vaihtaa vaikka palvikinkuksi.

Savujuustoinen palvi-perunamuhennos

nokare voita
1 sipuli
1 valkosipulin kynttä
kymmenkunta perunaa
reilu pala purjoa
1 prk savujuuston makuista ruokakermaa
n. 150 g hevospalvia tai palvikinkkua
suolaa
mustapippuria myllystä
kourallinen isoja kapriksia

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Sulata pannulla voi ja laita sipulit kuullottumaan. Kuori ja kuutioi perunat ja lisää pannulle. Jatka kuullottamista. Leikkaa purjo ohuiksi siivuiksi ja lisää pannulle. Lisää ruokakerma ja kiehauta. Hauduta kannen alla n. 10 - 15 minuuttia, kunnes perunakuutiot on kypsiä. Leikkaa palviliha kuutioiksi ja lisää kuutiot lopuksi muhennoksen joukkoon. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Lisää pannulle lopuksi kaprikset.

Jouluinen karpalo-tofumousse

SugarHelsinki järjestää kotimaisen Jalotofun kanssa ruokabloggareille reseptikilpailun, jossa Jalotofu-tuotteista pitäisi kehitellä jouluinen resepti. Minäkin sain jo jokin aika sitten haasteen osallistua kilpailuun, ja koska sekä tuote että kilpailuaihe herätti heti mielenkiintoni, päätin lähteä mukaan. Tofu-tuotteet eivät ole entuudestaan kovinkaan tuttuja. Kasvissyöjävuosinani saatoin joskus harvoin paistella tofua esimerkiksi wokkien joukkoon, mutta siihen tofuun tutustumiset onkin sitten jääneet. Kaupassa sitten katselin mitä Jalotofun tuotteita täältä päin löytyy, ja olihan siellä hyllyssä tofua ainakin maustamattomana sekä kylmäsavuna. Ja sitten löytyi Jalotofu Pehmeää, joka inspiroi minua kaikkein eniten. Ostoskoriin päätyi siis pehmeä tofu, ja kotona alkoi miettiminen mitä siitä kehittelisi.

Jalotofun sivuilla kerrottiin, että pehmeä tofu soveltuu hyvin jälkiruokien perustaksi. Homma oli siltä osin selvä. Eihän se joulukaan ole mitään ilman jälkiruokaa. Pehmeän tofun koostumus oli sen kaltaista, että ajattelin sen sopivan hyvin moussen raaka-aineeksi. Karpalot ovat marjoista jouluisimpia, joten jälkiruoastani tulisi karpalomousse. Puolukatkin toki käyvät karpaloiden sijaan yhtä mainiosti. Liköörillä ja piparkakkumausteella mousseen sai lisää jouluista tuulahdusta, eikä se sitten sen kummempia aineksia enää joukkoon kaivannutkaan. Moussesta tuli jouluinen, niinkuin pitikin, ja voisin hyvinkin tehdä sitä uudelleen joulupöytään, ja miksei muulloinkin.

Jouluinen karpalo-tofumousse
(6 - 8 annosta)

Mousse:

2 dl pakastekarpaloita

1,5 dl karpalolikööriä

1 dl hyytelösokeri Multia

2,5 dl vispikermaa

1 pkt Jalotofu Pehmeää

1 tl piparkakkumaustetta

2 tl vaniljasokeria

maun mukaan tomusokeria

Tarjoiluun:
1 - 2 dl karpaloita

Mittaa pieneen kasariin jäiset karpalot, likööri sekä hyytelösokeri. Kiehauta ja keitä, kunnes karpalot rikkoutuu ja seos hieman sakenee. Jäähdytä hyvin viileässä. Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää joukkoon Jalotofu Pehmeä sekä sakeaksi jäähtynyt karpaloseos. Vatkaa ainekset hyvin sekaisin. Mausta mousse piparkakkumausteella ja vaniljasokerilla. Makeuta oman mielesi mukaan tomusokerilla. Jaa mousse tarjoiluastioihin ja koristele annokset karpaloilla.

Yhteistyössä SugarHelsingin ja Jalotofun kanssa.

Tähtianissnapsi appelsiinin kera

Silliä ja silakkaa -keittokirjasta tulee varmasti kokeiltua resepti jos toinenkin jo joulupöytään. Kaikkein ensimmäisenä työn alle pääsi kuitenkin joulusnapsi. Tähtianiksella ja appelsiinilla maustetun snapsin valmistukseen menee kuukauden päivät, joten tässä alkoi jo olla kiire, jos haluaa snapsin olevan valmista jouluaattona. Vaikkei valmiista tuotoksesta ole vielä tietoakaan, niin laitetaan resepti nyt tännekin jakoon, jos joku muukin haluaisi jouluruokien kyytipoikana maistella tällaista joulunmakuista snapsia.

Tähtianissnapsi appelsiinin kera
(5 dl)

1/2 appelsiinia
50 cl maustamatonta viinaa
2 - 3 tähtianista

Maustumisen jälkeen:
5 cl maustamatonta viinaa
1 rkl vastapuristettua appelsiinimehua

Kuori appelsiininpuolikas ohuelti, älä ota mukaan valkoista osaa. Kaada viina kannelliseen lasipurkkiin. Lisää tähtianikset ja appelsiininkuori. Ravistele purkkia ja anna seistä huoneenlämmössä 5 - 7 vuorokautta. Siivilöi snapsi ohuen puuvillakankaan läpi ja kaada se lasipulloon. Anna snapsin maustua noin 3 viikkoa. Laimenna snapsi viinalla maustumisen jälkeen, jotta aniksen maku ei ole liian voimakas. Snapsista saa hedelmäisemmän tilkalla appelsiinimehua, mutta siivilöi ensin hedelmäliha pois. 1 ruokalusikallinen appelsiinimehua riittää 5 senttilitraan snapsia. Tarjoa snapsi heti lisättyäsi siihen appelsiinimehun.

Fredrik Eriksson: Silliä ja silakkaa - Perinteiseen tapaan ja uusin vivahtein

Fredrik Erikssonin Silliä ja silakkaa - Perinteiseen tapaan ja uusin vivahtein (Tammi 2013, suomennos Jenna Yli-Knuutila, valokuvat Magnus Skoglöf ja Tina Axelsson) herätti odotukseni kirjan suhteen jo pelkästään nimen ja kannen perusteella. Eikä turhaan. Lukiessani kirjaa läpi, lähes joka reseptin kohdalla ajattelin: "tätä pitää tehdä".

Kirja sisältää sata reseptiä sillille ja silakalle. Osa resepteistä on kirjan nimen mukaisesti perinteisiä, mutta uusiakin ideoita joukossa on runsaasti. Ja oikeastaan onkin ihan mukavaa, että kaikki silli- ja silakkareseptit löytyvät samojen kansien välistä, ihan niistä perinteisistä lähtien.

Kirjasta löytyy myös kuvitetut ohjeet kalojen käsittelylle. Varsinkin vasta-aloittelijoita ajatellen on hyvä, että perkaamiseenkin tulee ohjeet kirjan mukana. Reseptit puolestaan ovat selkeitä, ja raaka-aineet helposti saatavilla.

Hienoa kirjassa on mielestäni myös se, että kalareseptien lisäksi on annettu reseptejä erilaisille lisukkeille. Kirjan loppupuolella on jokunen ohje erilaisille leiville, juustoille ja snapseille, jotka sopivat silli- ja silakkaruokien kanssa tarjottavaksi. Ja voihan lisukkeita hyvin tehdä muulloinkin ilman silliä ja silakkaa.

Kirjan kuvituskin on makuuni. Jo pelkät kuvat houkuttelevat kokeilemaan, ennen kuin on edes katsonut, mitä itse resepti sisältää. Hyvä hankinta tämä kirja on ainakin kaikkien kalaruokien ystävien keittokirjahyllyyn. 

Kirja saatu WSOY:ltä

Super banaani-kahvismoothie

Aamupäivällä tein itselleni välipalaksi smoothien superfoodeista. Superfoodien kanssa nakkasin tehosekoittimeen pakastetun banaanin antamaan makeuden lisäksi hyvää koostumusta, kahvia antamaan makua ja pirteyttä sekä soijamaitoa saadakseni smoothiesta juotavan. Todella raikas ja ihanan makuinen smoothie. Tämä maistuisi hyvin myös kesäaikaan, vaikka kahvin sijaan, jos kuuma juoma ei helteillä innosta. Kaakaonibsit ovat pelkästään syötynä aika väkevän makuisia. Vaikka smoothien joukkoon nibsejä jäi kivasti pureskeltavaksi, niin enää ne eivät ollenkaan tuntuneet karvailta, vaan smoothien kanssa maku oli hyvän kaakaoinen. Tätä olisi mielellään juonut vielä toisenkin lasillisen.

Super banaani-kahvismoothie

1 pakastettu ja paloiteltu banaani
1 dl kylmää kahvijuomaa
1 dl kylmää soijamaitoa
1 rkl kaakaonibsejä
1 rkl lucumajauhetta
1 rkl kookossokeria
1/4 tl vehnänorasjauhetta

Pinnalle:
ripaus kookossokeria
muutama kaakaonibsi

Mittaa kaikki ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi ja kuohkeaksi juomaksi. Kaada juoma lasiin ja ripottele pinnalle kookossokeria ja kaakaonibsejä. Nauti heti.

Superfoodit saatu CocoVilta reseptikilpailun palkintona.

Kuvatessani smoothieta ulkona kuistilla, talon yli lensi joutsenaura kohti etelän lämpöä. Kamera piti äkkiä suunnata niihinkin, vaikkei 50 mm objektiivi paras mahdollinen siihen tarkoitukseen ollutkaan. Kun ei ole mahdollisuutta lähteä talveksi etelään, haetaan voimia sitten vaikka superfoodeista...

Kinkkutoastit

Tässä olisi jo uusi resepti toasteille heti edellisten perään, koska tänä aamuna innostuin taas tekemään niitä aamupalalle. Nyt laitoin väliin sinappia, juustoja, kinkkua sekä Felixin uusia Hellfire -kurkkusiivuja. Hyvä täyte näissäkin, ja loppuivat kuulemma ihan kesken.

Kinkkutoastit
(4 toastia)

8 siivua grahampaahtoleipää
sinappia
4 siivua cheddarjuustoa
8 siivua juustoa
4 siivua kinkkuleikettä
12 suolakurkkusiivua

Lado paahtoleivät työtasolle ja sivele pinnat sinapilla. Laita neljälle leivälle cheddarsiivut, sitten kinkkuleike sekä suolakurkut. Laita lopuille neljälle leivälle juustosiivut ja aseta leivät toisille leiville kanneksi. Paina kevyesti, ja paahda leivät voileipägrillissä, kunnes leivästä tulee pinnaltaan rapeaa ja saa pintaan väriä, sekä täytteet lämpenee ja juustot sulaa.

Kiitokset CocoVin reseptikilpailussa äänestäneille

Suureksi yllätyksekseni paahdettu myskikurpitsakeittoni tuli CocoVin reseptikilpailussa pääruokasarjassa toiseksi. Kilpailussa oli siis kaksi sarjaa, pääruoka ja jälkiruoka, ja molempien sarjojen kaksi parasta palkittiin illallisella villisikatila Kannonnokassa, joka sijaitsee Porvoossa. Illallinen tuollaisessa paikassa olisi ollut hyvin mielenkiintoinen kokemus, mutta valitettavasti meiltä on sinne matkaa satoja kilometrejä, eikä näin ollen ollut mahdollista osallistua illallisen viettoon arki-iltana, keskellä viikkoa. CocoVilla olivat kuitenkin niin mukavia, että sain sitten sivu suun menneen illallisen tilalle omavalintaisen paketin heidän tuotteitaan. Nyt superfoodeja riittää pitkäksi aikaa kokeiltavaksi. Kiitos CocoVille palkinnosta! Suuret kiitokset myös kaikille reseptiäni äänestäneille! Teiltä sain palkinnoista parhaimman eli hyvän mielen.

Chilitonnikalatoastit

Jokin aika sitten minulta kyseltiin iltapalavinkkejä, jos satun omistamaan voileipägrillin. No, sellainenhan on kuin onkin kaapissa, ja kysymys osui muutenkin sopivaan aikaan, koska olin ihan siinä muutaman päivän sisällä miettinyt, että senkin kapistuksen voisi taas välillä kaivaa esille ja tehdä erilaisia toasteja ilta- ja välipaloiksi. Tosi hyviä lämpimiä, täytettyjä leipiä voileipägrillillä tulee, ja siksi onkin kumma, miten se aina pitkiksi ajoiksi silti hautautuu jonnekin hyllyn perälle.

Eilen illalla hiukoi vielä sen verran, että vihdoin pengoin voileipägrillin esille, kun reilun kokoista paahtoleipääkin oli paketti. Täytteeksi kaapeista löytyi juustoa, mozzarellapalloja, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä chilitonnikalaa. Chilitonnikalapurkkeja aina melkein kaapissa onkin, kun siitä kovasti tykätään, ja se sopii niin hyvin lämpimiin voileipiin, pizzaan, munakkaisiin ja vaikka mihin. Paljon muuta näihin ei sitten tarvittukaan. Leipäpalat sipaisin vielä ketsupilla ja mausteeksi ripottelin basilikaa.

Chilitonnikalatoastit

(4 toastia)

8 viipaletta reilun kokoista grahampaahtoleipää

ketsuppia

1 prk Rainbow chilitonnikalaa

kymmenkunta aurinkokuivattua tomaattia

vajaa prk mozzarellapalloja

16 juustosiivua

basilikaa

Sivele kaikista leipäviipaleista toinen puoli ketsupilla. Lado juustosiivut kaikille leiville ketsupin päälle. Jaa valutettu chilitonnikala neljälle leivälle ja levitä pinnalle tasaiseksi kerrokseksi. Paloittele tonnikalan päälle aurinkokuivatut tomaatit. Halkaise mozzarellapallot ja laita leiville. Ripottele pinnalle basilikaa ja nosta loput neljä leipäviipaletta tonnikalapäällysteiden leipien päälle. Paina kevyesti. Paahda leivät voileipägrillissä, kunnes leivästä tulee pinnaltaan rapeaa ja saa pintaan väriä, sekä täytteet lämpenee ja juustot sulaa.

Hevospalvipasta

Tehtaanmyymälästä tulee usein ostettua hevospalvia, kun sitä vain sattuu olemaan tarjolla. Nyt sitä onkin useimmiten tiskistä löytynyt, ja viime viikonloppunakin ostettiin pari palaa. Olivat siis valmiiksi pakattuina noin 300 gramman paloina. Lähes ilmaisiakin vielä, kun olivat kakkoslaatua, mutta silti ihan priimaa. Vaivaiset 5 €/kg, joten ei tullut kahdelle palalle hintaa oikein mitään. Hevospalvi on meillä miehen herkkua. Yleensä palvi meneekin ihan sellaisenaan tai leivän päälle siivutettuna. Nyt, kun palvia oli kaksi palaa, halusin hyödyntää osan myös ruoanlaitossa, ja käytin palvia pastan kastikkeessa. Metsästä löytyi pikkaisen suppilovahveroitakin, ja ne sopivat kastikkeen joukkoon myös vallan hyvin. Mausteeksi kastike ei kaivannut suolaa, pippuria ja persiljaa kummempaa, koska hevospalvissa on itsessään runsaasti makua.

Hevospalvipasta

1 pkt esim. pennepastaa

Kastike:
tilkka rasvaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 punainen paprika
n. 2 dl suppilovahveroita
n. 150 - 200 g hevospalvia
5 dl ruokakermaa
2 - 3 rkl vaaleaa kastikesuurustetta
suolaa
mustapippuria myllystä
persiljaa

Tarjoiluun:
juustoraastetta

Keitä pasta paketin ohjeen mukaan. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Poista paprikasta siemenet ja kuutioi pieneksi. Kuumenna pannulla rasva ja kuullota sipulit ja paprikat pehmeiksi. Lisää pannulle suppilovahverot ja jatka paistamista. Kuutioi hevospalvi pieniksi kuutioiksi ja lisää pannulle. Kaada joukkoon ruokakerma. Kiehauta, ja suurusta kastikesuurusteella. Mausta kastike suolalla, mustapippurilla ja persiljalla. Kaada kastike valmiin pastan joukkoon. Sekoita kastike tasaisesti pastan kanssa yhteen ja tarjoile juustoraasteen kera.

Sticky Toffee Pudding

Löysin viime viikolla mielenkiintoisen reseptin Pullantuoksuisesta kodista. Nimittäin ohjeen herkkuun nimeltä Sticky Toffee Pudding. Aivan uusi tuttavuus minulle ja vieläpä niin herkullisen oloinen, että olihan reseptiä pakko heti kokeilla. Puddingia oli aikomus tehdä jo viikonloppuna, mutta aina on kaikenlaista kiirettä, joten se jäi sitten eiliselle. Mutta tulipahan ainakin tehtyä, eikä suinkaan viimeistä kertaa. Kakku oli ihan äärettömän hyvää, ja meillä sitä syötiin vaniljajäätelön ja karpaloiden kera. Mitäpä tästä nyt oikein muuta voisi sanoa... Kokeilkaa ihmeessä itsekin!

Sticky Toffee Pudding

Kakku:

300 g kiehuvaa vettä
175 g pehmeitä, paloiteltuja taateleita
1 tl soodaa
50 g suolatonta voita pehmeänä
80 g fariinisokeria tai muscovadoa
80 g vaaleaa ruokokidesokeria
2 isoa kananmunaa
175g vehnäjauhoja
1/2 tl neilikkaa
1 tl leivinjauhetta
hyppysellinen ruususuolaa
75 g pähkinärouhetta

Toffeekastike:
75 g sokeria
40 g fariinisokeria tai muscovadoa
115 g suolatonta voita
140 ml kuohukermaa
1/2 mm vaniljajauhetta
hyppysellinen ruususuolaa

Vuoka:
halkaisijaltaan 24 cm

Laita paloitellut taatelit ja sooda kuuman kestävään astiaan ja kaada kiehuva vesi päälle. Jätä pehmenemään.
(Jos taatelisi eivät ole ihan pehmeitä, niin voit keittää niitä hetken, lisää vasta sitten sooda).

Valmista toffeekastike:
Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna hitaasti, kunnes voi on sulanut.  Keitä hiljalleen n. 4 - 5 minuuttia, kunnes kastike on paksuuntunut niin, että sitä jää kevyt kerros lusikkaan. Kaada paistovuoan pohjalle puolet kastikkeesta ja laita vuoka viileään (ulos/pakkaseen). Jätä loput kastikkeesta odottamaan kakun valmistusta.

Valmista kakku:
Vaahdota pehmeä voi ja sokerit keskenään vaaleaksi vaahdoksi ja vaahdota munat joukkoon yksitellen. Sihtaa joukkoon jauhot, leivinjauhe, neilikka ja hyppysellinen suolaa. Sekoita puuhaarukalla tasaiseksi. Lisää taatelit keitinveden kanssa taikinaan sekä pähkinärouhe ja sekoita tasaiseksi (taikinan kuuluu olla tosi löysää). Ota vuoka viileästä/pakastimesta ja kaada taikina vuokaan toffeekastikkeen päälle (toffeekastike on jähmettynyt vuoan pohjalle tasaiseksi kerrokseksi). Paista uunissa n. 200 asteessa n. 40 - 45 minuuttia, kunnes kakku on reunoilta kiinteää ja keskeltä vielä hieman taikinaista. Ota vuoka pois uunista. Laita uunin grilli päälle ja korota lämpötilaa 275 asteeseen. Painele kakkuun pieniä reikiä haarukalla ja kaada/lusikoi loppu toffeekastike tasaisesti kakun päälle. Laita kakku kuumaan uuniin pariksi minuutiksi sitä koko ajan vahtien, jotta toffee ei pala. Tarjoile kakku joko kumottuna tai suoraan vuoasta lautasille annostellen lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Omenainen possupata

Ilmojen viiletessä maistuu taas tuhdimmat ruoat, kuten erilaiset padat, jotka valmistuvat uunissa hauduttamalla. Pitkään hautunut pata on maukasta. Mukavaa pataruoissa on myöskin se, ettei esivalmistelut vie mahdottomasti aikaa, ja loppu hoituukin ihan itsekseen uunissa. Padan kypsymiseen menevän ajan voi käyttää jossain muualla hyödyksi, kuin vain seisoskelemalla hellan ääressä kattiloita hämmentämässä. Vaikkei tekisi muuta kuin pitkän lenkin, ja ulkoilun päätteeksi ruoan saa nostaa uunista valmiina pöytään. 

Lauantaina ostettiin puolisen kiloa possun palapaistia ja eilen liha päätyi pataan juuresten ja omenan kera. Liha kypsyi mureaksi ja juurekset pehmeiksi sillä välin, kun oltiin metsätöissä. Valmiin padan joukkoon ripottelin jäisiä karpaloita antamaan padalle väriä ja hieman kirpeyttä makean omenan rinnalle. Myös puolukat olisivat sopineet karpaloiden tilalle. Padan lisukkeeksi tein vielä savusuolalla maustetun perunamuusin. Pullo punaviiniä auki ruokajuomaksi, ja pöydän ääreen oli mukava istahtaa sunnuntaipäivälliselle rankan työrupeaman päätteeksi.

 

Omenainen possupata

n. 500 g possun palapaistia

1 pkt (140 g) pekonia

pala lanttua

pala kyssäkaalia

2 palsternakkaa

2 porkkanaa

5 - 6 pientä sipulia

2 omenaa

salviaa

timjamia

kymmenkunta kokonaista mustapippuria

pari laakerinlehteä

n. 1 l lihalientä

1 rkl Dijon hunajasinappia

Valmiiseen pataan:

pakastekarpaloita tai -puolukoita

Ruskista possun palat pannulla ja siirrä palat uunipataan. Leikkaa pekoni paloiksi ja ruskista kevyesti pannulla. Lisää pekoni pataan. Kuori ja paloittele juurekset ja omenat, ja lisää pataan lihojen joukkoon. Mausta pata salvialla ja timjamilla ja sekoita ainekset keskenään. Lisää pataan mustapippurit ja laakerinlehdet. Kaada päälle lihaliemi, johon on sekoitettu hunajasinappi. Hauduta uunissa 175 asteessa n. 2 - 3 tuntia, kunnes liha on murean kypsää ja juurekset pehmeitä. Ripottele pataan lopuksi jäiset marjat vähän ennen tarjoilua. Tarjoa pataa esim. perunamuusin kera.

Peltileipä

Syksyn tullen sitä innostuu aina leipomaan enemmän kuin kesäaikaan. Makeita leipomuksia nyt tulee tehtyä ihan ympäri vuoden, mutta ilmojen viiletessä tekee mieli leipoa myös leipää ja sämpylöitä. Tämä peltileivän ohje on meillä yksi käytetyimmistä leipäohjeista. Sen valmistus pitää aloittaa vähintään 12 tuntia ennen leipomista, eli juuri pitää tehdä illalla valmiiksi, jos aamulla haluaa leipoa, tai sitten aamulla laittaa juuren iltaa varten valmiiksi. Leivän tekoon menevästä ajasta huolimatta, peltileipä on erittäin helppo ja vaivaton tehdä, varsinaista työtä se teettää hyvin vähän. Käsiäkään tässä ei välttämättä tarvitse kauheasti taikinaan sotkea, vaan taikinan saa vaivattua tarpeeksi hyvin vaikka puulastalla. Peltileipä on ihan kuin kakkoa, eli vaaleista jauhoista leivottua hiivaleipää, joka on Satakunnan maakuntaleipä. Tänään leivoin peltileipää jo toistamiseen tänä syksynä. Juuren laitoin muhimaan eilen illalla, ja aamulla sain heti vaivata taikinan valmiiksi ja jättää kohoamaan. Aamuyhdeksältä olikin sitten jo pellillinen uunituoretta leipää valmiina. Osan leivästä voi hyvin vaikka pakastaa, mutta kyllä tämä tuoreena hupenee yleensä hyvää vauhtia.

Peltileipä

1 l haaleaa vettä
50 g tuorehiivaa tai 1 ps kuivahiivaa
3 dl kaurahiutaleita
1 - 2 rkl suolaa
n. 1,3 kg vehnäjauhoja

Sekoita haaleaan veteen nokare (sormenpään kokoinen pala) hiivaa tai n. teelusikallinen kuivahiivaa, sekä kaurahiutaleet. Jätä juuri muhimaan leivinliinan alle 12 tunniksi. Lisää taikinajuureen loput hiivasta sekä suola. Vaivaa sekaan vehnäjauhot. Taikinan pitää olla pehmeää, muttei löysää. Puolinapakka, jonka voi pyöräyttää pellille mihin muotoon haluaa. Jätä taikina liinan alle kohoamaan 30 minuutiksi. Ripottele pinnalle jauhoja, ettei taikina kuoretu. Kaada taikina pellille, jossa on leivinpaperi, jonka päälle on ripoteltu jauhoja. Levitä taikina pellille ja ripottele pintaan jauhoja. Anna kohota 30 minuuttia. Pistele taikinaan haarukalla reikiä ja paista uunissa 200 asteessa n. 1 tunti. Jos haluat rapean kuoren, sammuta lämpö ja anna leivän muhia uunissa 15 minuuttia.

Makkara-kasvispaistos

Jotenkin tuon ruoanlaiton kanssa on taas viime aikoina ollut hyvin nihkeää. Ei oikein inspiroi, eikä millään tahdo keksiä mitä ruokaa minäkin päivänä tekisi. Kai ne nämä ankean harmaat, sateiset, pimeät päivät saavat motivaation nollille asiassa kuin asiassa. Väsyttää vain, eikä mitään meinaa saada aikaiseksi. Eilenkin ruoanlaiton aika vain läheni, enkä millään keksinyt mitä valmistaisin, vaikkei raaka-aineistakaan ollut pulaa. Turvauduin sitten Hävikkiviikoilta saamaani Arkiruuan tuunausoppaaseen, ja valitsin sieltä päivän ateriaksi makkara-kasvispaistoksen. Alkuperäisen ohjeen lenkkimakkaran korvasin kolmella pitkällä bratwurstilla. Kolme perunaakin suikaloin mukaan, vaikkei niitä ohjeeseen kuulunut, mutta sopivasti oli maakellarista tuotuna, ja joukkoon nekin sopivat. Kaapissa oli vain paseerattua tomaattia, joten se sai korvata tomaattimurskan. Yrtit eivät koskaan ole pahaksi, varsinkaan tomaattipohjaisissa ruoissa, joten lisäsin sekaan myös timjamia ja basilikaa. Ihan näppärä arkiruoka paistos oli. Valmistuikin nopeasti ja helposti.

Makkara-kasvispaistos

1 lenkkimakkara tai 3 bratwurstia
1 iso porkkana
reilu pala lanttua
3 perunaa
5 cm pala purjoa
1 iso sipuli
1 prk tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1/2 dl ketsuppia
hunajaa
ripaus mustapippuria
timjamia
basilikaa
n. 2 dl vettä

Päälle:
juustoraastetta

Kuori ja viipaloi lenkkimakkara, bratwurstia ei tarvitse kuoria. Suikaloi kuoritut kasvikset. Sekoita makkaraviipaleet ja kasvissuikaleet keskenään uunivuoassa. Sekoita kupissa keskenään vesi, tomaattimurska, ketsuppi, mausteet ja hunaja. Sekoita makkaroiden ja kasvisten joukkoon. Ripottele päälle juustoraastetta. Paista 225 asteisessa uunissa reilu puoli tuntia.

Valkosipulilantut

Lanttu on yksi meidän keittiömme käytetyimmistä juureksista. Usein paistan lisukkeeksi lanttukuutioita pannulla voissa, ja maustan kuutiot suolalla ja siirapilla. Tosi hyvää! Myös uunijuureksissa lanttu on paikallaan. Välillä sitten laitan lanttukuutioita myös uunissa ja sekaan tulee reilusti valkosipulia. Kermaa voi laittaa joukkoon omien mieltymysten mukaan. Toiset haluavat kermaisampia, toiset taas vähemmän. Riippuu usein vähän muustakin ateriasta, kuinka paljon kermaa tulee joukkoon laitettua. Valkosipulilantutkin siis sopivat muun ruoan lisukkeeksi, mutta mikä ettei niistä olisi myös koko ateriaksi lihan, kalan tai makkaran kera. Lanttua kannattaa käyttää muulloinkin kuin vain jouluna lanttulaatikkoon.

Valkosipulilantut

1 iso lanttu
nokare voita
1 valkosipulin kynnet tai maun mukaan
n. 2 - 4 dl kermaa
suolaa
mustapippuria myllystä
n. 1 rkl kuivattua timjamia
n. 1 rkl juoksevaa hunajaa

Kuori ja kuutioi lanttu. Sulata pannulla nokare voita ja lisää lanttukuutiot pannulle paistumaan. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet. Lisää valkosipuli pannulle ja paista sen aikaa, kunnes lanttu alkaa muuttaa hieman väriä ja valkosipuli pikkaisen pehmenee. Lisää joukkoon kerma, ja mausta lantut suolalla, mustapippurilla, timjamilla ja juoksevalla hunajalla. Kiehauta ja kaada lantut sitten pannulta uunivuokaan. Kypsennä lanttuja uunissa 200 asteessa n. 45 - 60 minuuttia.

Mustikka banaani 'jäätelö'

Tämä herkku ei ole varsinaisesti jäätelöä, mutta tästä tulee kuitenkin hyvin jäätelön kaltaista. Ja mikä parasta, tämä 'jäätelö' on kevyttä ja terveellistä. Pakastetun banaanin koostumuksesta tulee kuohkean jäätelömäinen, kun sen kohmeisena soseuttaa koneella. Soseen voi syödä sellaisenaan tai sitten sitä voi maustaa eri tavoin. Nyt laitoin banaanin joukkoon mustikoita ja lisämausteeksi ripauksen kardemummaa. Muutkin marjat ovat joukossa hyviä, varsinkin mansikat. Yksi suosikkini on rommirusina. Liotan rusinat aina ensin tilkassa rommia ja sitten laitan ne yhdessä banaanin kanssa koneeseen. Kaakaojauheella taas saa suklaisen makuista 'jäätelöä'. Myös monet hedelmät sopivat joukkoon hyvin. Vaihtoehtoja on monia. Tilkka nestettä auttaa saamaan 'jäätelölle' sopivan koostumuksen. Tähän versioon käytin maitoa, mutta esimerkiksi sitruuna- tai limemehukin sopii hyvin.

Mustikka banaani 'jäätelö'

1 iso pakastettu banaan
1 dl pakastemustikoita
1 - 2 rkl kylmää maitoa
ripaus kardemummaa
tarpeen vaatiessa sokeria

Laita kohmeiset banaanin palat ja mustikat tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi ja kuohkeaksi massaksi. Lisää joukkoon maito ja ripaus kardemummaa. Makeuta tarvittaessa. Pyöräytä ainekset vielä sekaisin ja tarjoile heti.

Omenainen kvinoapuuro

Kvinoasta keitettyä puuroa on pitänyt jo jonkin aikaa kokeilla, ja tänä aamuna tuntui siltä, että puuro voisi maistua. Harvoin meillä aamuisin ja muulloinkaan puuroa syödään, mutta voisi siihenkin koittaa tehdä muutosta. Hyviähän ne puurot kuitenkin ovat ja aamiaisella täyttäviä. Ei tarvitse heti kohta aamukahvin jälkeen alkaa miettimään mitä nälkäänsä söisi. Ajattelin, että pelkästä kvinoasta saattaisi tulla hieman tylsä puuro, joten raastoin joukkoon omenan. Puuron maustoin sitten tietenkin kanelilla, ja syödessä ripottelin pinnalle vielä kookossokeria. Puurolautaselle kaadoin myös maitoa. Syödessä mietein, että ehkä puuron voisi keittää myös vaikka kookosmaitoon, jos haluaa vielä lisää makua, ja antaa maito täyteläisyyttäkin. Ensi kerralla voisikin testata sellaista versiota.

Omenainen kvinoapuuro

2 1/2 dl vettä
2 dl kvinoaa
ripaus suolaa
n. 1 rkl sokeria
1 omena
ripaus kanelia

Kiehauta kattilassa vesi. Lisää joukkoon suola ja sokeri sekä kuumalla vedellä hyvin huuhdeltu kvinoa. Keitä miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia. Sillä välin kuori ja raasta omena karkeaksi raasteeksi. Lisää omenaraaste puuron joukkoon ja jatka keittämistä vielä 5 - 10 minuuttia. Mausta puuro kanelilla.

Paprikareunaiset jauhelihapihvit

Tällä kertaa olisi tarjolla maistuva arkiruokaresepti jauhelihapihvien muodossa. Näiden pihvien jujuna on se, että ne paistetaan paprikarenkaiden sisällä. Paprikarenkaiden sisälle pihvi on helppo muotoilla ja paprikasta pihvi saa maun lisäksi väriä ja näköä. Eri värisiä paprikoita käyttämällä lautaselle saisikin pihveistä jo aikamoista väri-ilottelua, mutta minulla oli nyt tällä kertaa käytössä vain punaisia paprikoita. Paprikarenkaiden sisällä voi kätevästi paistaa myös muita pihvejä. Esimerkiksi erilaiset kasvispihvit pysyvät reunuksen kanssa paremmin koossakin. Myös kananmunista tulee hienoja, kun ne paistaa pannulla paprikarenkaan sisällä. Jauhelihapihveihin tein aika perustaikinan. Hävikkiviikon teemalla mentiin, ja korppujauhojen sijaan käytin taikinaan kuivahtamaan päässeet leipäsiivut. Pihvien seuraksi sain suppilovahverokastikkeen, kun täältäkin vihdoin suppilovahveroita löytyi litran verran. Tämän vuoden sienisato jäi niin huonoksi, etten muista yhtä huonoa vuotta olleen koskaan. Alkusyksyn jälkeen sieniä ei ole löytynyt yhtään kuivuuden vuoksi. Nyt vettä on taas saatu koko kesän edestä ja viime päivinä on ollut niin lämmintä, että ilmeisesti suppilovahverot olivat menneet hieman sekaisin, kun olivat nyt innostuneet kasvamaan. Olin löydöstäni todella iloinen, vaikka onhan meillä vanhaa varastoa vaikka kuinka, mutta koko syksyn olen kaivannut sienestämistä, ja sitä, että saisi välillä tehdä ruokaa myös tuoreista sienistä.

Paprikareunaiset jauhelihapihvit

n. 600 g jauhelihaa
3 siivua vaaleaa leipää
n. 1 1/2 dl ruokakermaa
1 kananmuna
1 sipuli
suolaa
mustapippuria myllystä
paprikajauhetta
valkosipulijauhetta
3 - 4 paprikaa

Paistamiseen:
rasvaa

Laita leipäsiivut ruokakermaan likoamaan, kunnes ne pehmenevät. Kuori ja hienonna sipuli, ja kuullota silppu pannulla pehmeäksi. Sekoita pehmenneen leipä-kermaseoksen joukkoon mausteet. Lisää jauheliha, kananmuna sekä kuullotettu sipuli. Sekoita taikina tasaiseksi. Jos et ole varma mausteiden määrästä, paista pieni nokare taikinaa maistiaisiksi. Poista paprikoista päädyt ja siemenet. Leikkaa paprikat noin sentin levyisiksi renkaiksi. Lado renkaat esim. leikkuulaudan päälle ja jaa taikina renkaille. Paina taikina tasaisesti renkaisiin ja mielellään hieman reunojen päällekin, niin pihvi pysyy paremmin reunuksen sisällä kypsyessään. Paista pihvit pannulla rasvassa. Käännä varovasti, kun paistopinta saa väriä.

Eilen tuli asiaa käydä kaupungissa, ja sopivasti siellä sattui olemaan myös Hävikkiviikon paikallistapahtuma. Tapahtumassa jaettiin mukaan esitteitä sekä kiva Arkiruuan tuunausopas. Opas on täynnä hyviä reseptejä, joita varmaan joskus tullaan näkemään täällä blogissakin, kunhan ehdin niitä vain kokeilemaan.

Karpalokiisseli

Karpalokiisselin keittämistä olin suunnitellut jo useamman päivän ajan, mutta aina vain kaikki muu puuha tuntui menevän edelle. Eilen aamulla otin karpalot pakastimesta esille jo kahvia keittäessä, jotta kiisselikin tulisi vihdoin tehtyä, ja aamupalan jälkeen ryhdyinkin heti tuumasta toimeen. Kirpeistä marjoista, kuten karpaloista, puolukoista ja viinimarjoista, valmistetut kiisselit ovat kaikkein parhaimpia. Senpä vuoksi juuri niistä kiisseli tulee meillä useimmiten tehtyä. Nokare kermavaahtoa antaa kirpeän makealle kiisselille hyvän, pehmeän kontrastin. Usein teen kiisselistä ihan vain mehukiisselin, mutta tällä kertaa en marjoissa säästellyt, koska kerrankin pakastimessa karpaloita riittää niin, että niitä malttaa ihan säälimättä käyttää. Lisäsin siis vielä lopuksi valmiin mehukiisselin joukkoon jäisiä karpaloita. Kokonaiset marjat antavat kiisselille mukavasti lisää kirpakkuutta. Onneksi tulikin tehtyä kiisseliä jo heti aamulla, niin oli myöhemmin jotain syötävää. Myrskyn vuoksi sähköt oli pitkään poikki, ja ruoanlaittoon pääsi vasta myöhään illalla.

Karpalokiisseli

5 dl pakastekarpaloita
1 l vettä
n. 2 dl sokeria
ripaus suolaa
5 rkl perunajauhoja
tilkka kylmää vettä

Lisäksi:
n. 2 dl pakastekarpaloita
kermavaahtoa

Mittaa kattilaan jäiset karpalot ja vesi. Kiehauta ja keitä, kunnes marjoista irtoaa mehu ja kuoret haalenevat. Auta mehun irtoamista survomalla marjoja. Siivilöi mehusta kuoret pois ja lisää joukkoon sokeri ja ripaus suolaa. Kuumenna kiehuvaksi. Sekoita perunajauhot kylmään veteen ja kaada seos hyvin sekoittaen karpalomehun joukkoon. Kuumenna, kunnes kiisseli sakenee ja pinta pulpahtaa. Nosta kattila liedeltä ja lisää joukkoon jäiset karpalot. Ripottele kiisselin pinnalle hienoa sokeria ja jäähdytä. Tarjoa kiisseli kylmänä kermavaahdon kera.

Kirjolohifile juustokuorrutteella

Eilen valmistin kirjolohifileen uunissa. Resepti on hyvin simppeli, mutta lopputulos kuitenkin oikein maukas. Fileen päälle juustoraaste sulaa herkulliseksi kerrokseksi ja mausteeksi riittää ihan peruskalamausteet, suola, pippuri, sitruuna ja tilli. Lisukkeena syötiin viipaleperunoita sekä mehukasta raastesalaattia porkkanasta ja kyssäkaalista karpaloilla ryyditettynä. Ruoka oli hyvää, mutta valmistui harmillisen myöhään. Pimeä tulee jo niin aikaisin, ettei aina ehdi kaikkea valmistamaan valoisaan aikaan, ja siitähän kuvien laatu kärsii. Eilenkin jouduin kuvatessa turvautumaan salamaan, ja salamalla otetut kuvat on hirveitä! Täytyy joskus katsella kameraan ulkopuolista salamaa, sillä saisi parempia kuvia, kun salaman kohdistusta pystyy säätelemään ja valosta tulee pehmeämpää. Mutta nyt pitää vain toistaiseksi yrittää pärjätä näinkin.

Kirjolohifile juustokuorrutteella

n. 700 g ruodoton ja nahaton kirjolohifile

suolaa

viherpippuria myllystä

sitruunamehua

hienonnettua tilliä

2 dl juustoraastetta

1 - 2 dl ruokakermaa

Aseta kirjolohifile uunivuokaan ja mausta pinta hyvin suolalla, viherpippurilla sekä sitruunamehulla. Ripottele pinnalle hienonnettu tilli ja sitten juustoraaste. Kaada päälle ruokakermaa. Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 30 minuuttia.

Perunamuffinit

Jos jotain ruokaa meillä sattuu jäämään yli, ne ovat yleensä perunamuusi ja pasta. Niitä on kuitenkin helppo hyödyntää muuhun. Pastaa, jos jää reilumminkin, niin siitä tulee useimmiten tehtyä uunissa pastavuokaa. Pastavuokaan saa pastan lisäksi upotettua kaapeista kaikenlaisia muita "jämiä" aina juustonkannikoista lähtien.

Ylijääneestä perunamuusista tulee useimmiten tehtyä perunarieskaa. Jos kuitenkin rieska alkaa kyllästyttämään, perunamuffinit on yksi hyvä vaihtoehto. Tällä Kodin Kuvalehden reseptillä teen välillä loppumuusista muffineita ja muusin ansiosta niistä tuleekin ihanan pehmeitä. Muffinit maistuvat voin, tuorejuuston tai jonkun kivan, itse tehdyn levitteen kanssa. Muffineita kannattaakin heti tehdä tuplamäärä, jos muusi vain riittää. Parhaimmillaan muffinit ovat lämpiminä, uunituoreina, mutta menee ne vielä seuraavanakin päivänä, kun mikrossa hieman lämmittää.

Perunamuffinit

2 dl perunasosetta
2 kananmunaa
1 dl maitoa tai vettä
2 rkl öljyä
kuivattua oreganoa
suolaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Voitele muffinipellin kolot hyvin tai käytä silikonivuokia. Sekoita perunasose, munat, maito tai vesi ja öljy sekaisin kulhossa. Mausta kuivatulla oreganolla ja tarvittaessa suolalla. Lisää seokseen keskenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Sekoita nopeasti taikinaksi ja jaa muffinipellin koloihin tai muffinivuokiin. Paista 200 asteessa noin 25 minuuttia, kunnes muffinit ovat saaneet väriä.