Pimientos de Padrón -grillipaprika-chorizovartaat

Jo vappupiknikillä tuli testattua Pimientos de Padrón -grillipaprikoiden ja chorizon yhdistelmä. Pienten maukkaiden paprikoiden ja mausteisen makkaran liitto toimii! Vappupiknikille paistoin paprikat ja chorizot pannulla, mutta kesällä ne tietenkin grillataan vartaissa. Yksinkertainen, mutta loistava vaikka grilliaterian alkupalana. Lasi hyvää punaviiniä tai olutta seuraksi, niin Pimientos de Padrón -grillipaprika-chorizovartaita on mukava napostella ulkona kauniissa kesäsäässä.

Pimientos de Padrón -grillipaprika-chorizovartaat

200 g Pimientos de Padrón -grillipaprikoita
200 g chorizomakkaraa (kypsää)
sormisuolaa

Leikkaa chorizo siivuiksi. Pujota grillivartaisiin vuoron perään chorizosiivuja ja grillipaprikoita. Grillaa vartaita käännellen, kunnes grillipaprikat on kypsiä ja saaneet väriä. Ripottele grillipaprikoille hieman sormisuolaa ja nauti lämpimänä.

Lohikulho

Kun tein ensimmäistä kertaa poke-kulhon, kulhoruoista tuli heittämällä yksi meidän suosikkiruoista. Erilaisia versioita onkin sen jälkeen syöty jo monet kerrat. Kulhoruoista saa helposti kevyitä ja terveellisiä, ja ne saa myös sopimaan meidän tiukimpaankin dieettiin, maun ja herkullisuuden yhtään siitä kärsimättä. Kulhoruoissa olen kalan lisäksi käyttänyt myös kanapullia sekä saiturin pihvejä. Toimii! Sitten kulhosta saa helposti myös juhlavamman aterian, niinkuin pääsiäisenä meille tein. Lohikulhoon valmistin pintapaahdettua lohta sekä soijamarinoituja kananmunia. Lisäksi kulhoon tuli tietenkin riisiä ja kasviksia. Ihan mielettömän hyvää ja varsinkin mies oli ihan myyty. Lohikulhoa piti tehdä lähes samantien heti uudelleenkin.

Lohikulho

(4 annosta)

4 dl sushiriisiä

5 dl vettä

Pintapaahdettu lohi:

n. 500 - 600 g lohta

karkeaa merisuolaa

Pikkelöity punakaali:

200 g punakaalia

1 punasipuli

1 dl vettä

1/2 dl punaviinietikkaa

1/2 dl omenaviinietikkaa

1 rkl sokeria

1 tl suolaa

mustapippuria myllystä

1 laakerinlehti

Soijamarinoidut kananmunat:

4 kananmunaa

Marinadi:
6 rkl lämmintä vettä
1 rkl sokeria
2 rkl sherryviinietikkaa
1 3/4 dl vähäsuolaista soijakastiketta

Lisäksi:

2 - 3 porkkanaa

125 g retiisejä

250 g edamame-papuja (pakaste)

sushi-inkivääriä

seesaminsiemeniä

soijakastiketta

Valmista ensimmäiseksi pikkelöity punakaali. Pikkelöity punakaali säilyy jääkaapissa useamman päivän, joten sen voi tehdä hyvissä ajoin. Leikkaa punakaali veitsellä tai mandoliinilla ohuiksi suikaleiksi. Kuori punasipuli ja leikkaa myös se ohuiksi suikaleiksi. Laita kattilaan vesi, etikat, sokeri, suola, mustapippuri ja laakerinlehti. Kiehauta. Kaada kuuma liemi suikaloidun punakaalin ja punasipulin päälle kannelliseen rasiaan tai purkkiin. Anna olla huoneenlämmössä n. puoli tuntia, sekoita ja siirrä jääkaappiin. Valmista soijamarinoidut kananmunat. Laita kananmunat varovasti kiehuvaan veteen. Keitä 6 minuuttia ja 50 sekuntia, jos haluat valuvan keltuaisen. Jäähdytä kananmunat nopeasti kylmässä vedessä. Sekoita marinadin ainekset keskenään kannellisessa rasiassa. Kuori kananmunat ja laite ne marinadiin niin, että ne peittyvät kokonaan. Anna kananmunien marinoitua jääkaapissa 6 tuntia tai seuraavaan päivään. Valmista pintapaahdettu lohi. Poista lohesta nahka, ruodot ja rasva. Mausta kala suolalla ja anna sen imeytyä kylmässä vähintään 2 tuntia, tai vaikka yön yli. Pyyhi ylimääräiset suolat pois ja leikkaa lohi ohuiksi siivuiksi. Paahda lohisiivujen pinta tohottimella. Huuhtele sushiriisi kylmällä vedellä, kunnes huuhteluvesi on kirkasta. Anna riisin seistä kylmässä vedessä n. 10 min. Laita riisi kattilaan ja lisää kylmä keitinvesi. Keitä kannen alla erittäin pienellä lämmöllä n. 20 min. Älä sekoita välillä. Ota kattila levyltä ja anna riisin vielä levätä kannen alla 15 min. Kuori ja suikaloi porkkanat kuorimaveitsellä. Leikkaa retiisit ohuiksi siivuiksi. Sulata edamame-pavut. Kokoa annokset kulhoihin. Jaa keitetty sushiriisi kulhoihin. Asettele paahdetut lohisiivut kulhoihin riisi päälle.Asettele annoksiin loput ainekset. Tarjoile lohikulhot seesaminsiementen sekä soijakastikkeen kera.

Ostimme pääsiäiseksi kokeeksi 50 Degrees Rieslingiä hanapakkauksen. Viini oli loistovalinta ja sopi erittäin hyvin lohi-kulhon ruokajuomaksi. Viinin sitruksinen hapokkuus tasapainotti hyvin lohen rasvaisuutta. Kuiva, hapokas, raparperinen, limettinen, ananaksinen, mineraalinen ja kevyen yrttinen 50 Degrees Riesling on monikäyttöinen viini kalalla, äyriäisille ja pikkusuolaisille. Ja miten tyylikäs tuo hanapakkauskin! Pakkauksen kehtaa laittaa esille vaikka juhlapöytäänkin.

Ethän kommentoi alkoholia. Alkoholia koskevat kommentit poistetaan Valviran ohjeistuksen mukaan!

Sieniboxi - sieniä itse kasvattaen

Sieniboxi saatu tuotetestiin Sieniboxilta.

Sain Sieniboxilta kevättalvella tilaisuuden testata Sieniboxia. Sieniboxi on Tampereen ammattikorkeakoulun Proakatemian opiskelijoiden opiskeluaikanaan perustama yritys, jonka tuote on siis Sieniboxi, osterivinokkaiden orgaaninen kasvualusta. Ilman muuta halusin mielelläni testata Sieniboxia, koska olen sienestänyt ihan pienestä lapsesta lähtien, ja sienihulluus on jatkunut läpi elämän. Mikäs sen hauskempaa, kun sienimetsällekään ei pääse ympäri vuoden, niin sitten sieniä voi kasvattaa itse sisätiloissa. Sienten kasvua pääsee seuraamaan ihan alusta lähtien eikä edes hirvikärpäset ole riesana. Mahtavaa!

Sieniboxin kasvualusta koostuu kahvinpuruista, sahanpuruista, viljasta ja sienirihmastosta. Sieniboxi on heti käyttövalmis. Pahvilaatikon edestä avataan ja poistetaan läppä. Kasvualustan pintaan leikataan muovin läpi x:n muotoinen viilto. Sitten vain sumutetaan vedellä 2 - 4 kertaa päivässä, ja odotellaan. Sienet tarvitsevat valoa kasvaakseen mielellään noin 8 - 10 tuntia päivässä. Ihannelämpötila kasvatuksessa olisi 10 - 20 astetta. Ensimmäinen sato on useimmiten valmis poimittavaksi noin 10 - 14 päivän kuluttua kasvatuksen aloituksesta.

Mutta Sieniboxitkin ovat omia yksilöitään, ja minä malttamattomana yksilönä satuin saamaan erittäin maltillisen yksilön. Sumuttelin, sumuttelin ja sumuttelin. Ei mitään! Viikot kuluivat ja meinasin jo luovuttaa. Kun melkein kuusi viikkoa olin Sieniboxia jo hoivannut ja juuri aikeissa lopettaa, pienen pienet alut vihdoin viimein ilmestyivät kasvualustan pintaan. Voi sitä ilon määrää!

Kun Sieniboxi vihdoin pääsi vauhtiin, sienet kasvoivatkin ihan silmissä. Ihan muutamassa tunnissa tapahtui aina ihan silmin nähtävissä olevaa edistystä sienten koossa. Sienten kasvua olikin hauska seurata. Sadonkorjuuseen päästiin reilussa viikossa. Yhdestä sadosta saadaan noin 200 g sieniä,  meillä ensimmäinen sato jäi vähän pieneksi, mutta Sieniboxista saa 2 - 3 satoa. Ensimmäisen sadon jälkeen Sieniboxin annetaan levätä 10 - 12 päivää huoneenlämmössä, sitten tökätään reikiä ruuvimeisselillä x-viillon kohdalle. Kasvualusta poistetaan laatikosta ja upotetaan viileään veteen 12 - 24 tunniksi. Sitten valutetaan ylimääräinen vesi pois, asetetaan kasvualusta takaisin laatikkoon, ja kasvun pitäisi alkaa taas uudelleen muutaman päivän päästä.

Sienten kasvattaminen Sieniboxilla on helppoa  ja hauskaa puuhaa vaikka lasten kanssa. Lapset saavat sumutella kasvatusalustaa ja pääsevät seuraamaan kasvun ihmettä ihan läheltä. Lahjana ja tuliaisenakin Sieniboxi on varmasti mukava yllätys monelle sienten ystävälle. Sieniboxeja saa tilaamalla Sieniboxin verkkokaupasta ja boxin normaalihinta on 24,99 €. Saatavilla on tällä hetkellä Pekonisieniä eli pinkkejä osterivinokkaita, sitruunavinokkaita sekä harmaita osterivinokkaita.

Shakshuka

Coppola -tuotteet saatu tuotetestiin Prescott Oy:ltä.

Prescott Oy haki Hyvällä Maulla -sivustolla tuotetestaajia testaamaan Coppola -säilykkeitä. Koska tuotemerkki oli minulle ennestään tuntematon, testaus kiinnosti ja täytin hakemuksen. Ehdin jo unohtamaankin koko asian, kunnes sain ilmoituksen saapuneesta paketista. Paketista löytyi Coppola -tuotteita ja muistinikin virkistyi. Olin tullut valituksi tuotetestaajaksi ja samalla oli mahdollista osallistua reseptikilpailuun käyttämällä reseptissä ainakin Coppola Polpa -tomaattimurskaa. Siinä sitten pyörittelin erilaisia ruokavaihtoehtoja mielessäni ja päädyin tekemään shakshukaa. Koska dieetti on päällä, shakshuka oli ainakin kevyttä ja ainekset dieetissä sallittuja. Ja hyväähän mausteinen shakshuka olikin taas pitkästä aikaa. Coppola -tuotteetkin tuli todettua laadukkaiksi, ja Mutti -tomaattimurskan rinnalle löytyi toinen hyvä tomaattimurska. Kilpailureseptin ohessa annoin tuotteista enemmän palautetta. Blogipostausta tuotetestaamiseen ei sisältynyt eikä testaajan tarvinnut olla edes bloggaaja. Mutta haluan silti jakaa shakshuka-reseptin tänne. Ja reseptikilpailussahan voi äänestää parasta reseptiä 30.5.2019 asti täällä: https://www.facebook.com/HyvallaMaulla/ Äänestäneiden kesken arvotaan 50 euron arvoinen tuotepalkinto, joka sisältää laadukkaita elintarvikkeita sekä makeisia.

Shakshuka

3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 punaista chiliä
3 - 4 valkosipulin kynttä
1 1/2 tl jeeraa
1 tl jauhettua korianteria
1 1/2 tl savupaprikajauhetta
1 - 2 tl suolaa
mustapippuria myllystä
1 prk Coppola Polpa -tomaattimurskaa
1 prk Coppola Polpa + paprika -tomaattimurskaa
1 prk Coppola Ceci -kikherneitä
3 kananmunaa

Lisäksi:
tuoretta korianteria

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Poista chileistä kannat ja siemenet ja hienonna. Kuumenna pannulla oliiviöljy ja kuullota sipulit ja chilit pehmeiksi. Lisää pannulle mausteet ja paista hetki. Lisää pannulle Coppola Polpa -tomaattimurska, Coppola Polpa + paprika -tomaattimurska sekä valutetut Coppola Ceci -kikherneet. Kiehauta. Tee seokseen kuopat ja riko kananmunat kuoppiin ja mausta ne kevyesti suolalla. Hauduta kannen alla, kunnes kananmunat on hyytyneet. Ripottele shakshukan päälle tuoretta korianteria ja tarjoile hyvän leivän kanssa.

Retiisi-chèvrepiiraat

Olen viime aikoina innostunut taas pitkän tauon jälkeen retiiseistä. Viime kesänä ihastuttiin pikkelöityihin retiiseihin, ja siitä se taas lähti. Retiisejä on nyt ostettu kaupasta säännöllisesti, vaikka aika paljon miedompia nuo kaupan retiisit ovat oman maan retiiseihin verrattuna. Kasvimaalla onkin retiisiä tulossa ja pienet lehdet ovat jo ilmestyneet pintaan. Onneksi retiisi on nopeakasvuinen, niin eipä aikaakaan, kun voidaan hetkeksi unohtaa kaupan retiisit, ja syödä oman maan satoa. Retiisi-innostustani on nyt lisännyt myös se, kun olen vihdoin ymmärtänyt, että kyllähän retiisiäkin voi kypsentää. Niinpä käytin retiisejä myös näihin pieniin suolaisiin piirakoihin, joita leivoin äitienpäiväksi.

Retiisin makupariksi piirakoihin kaupasta löytyi Crème Bonjour Chèvre -tuorejuusto. Piiraissa voi tietenkin käyttää myös jotain muuta maustettua tuorejuustoa, kokeilla voi vaikka yrttiä tai ruohosipulia. Piiraat tein kaupan valmiista lehtitaikinasta. Tämän tyyliset piirakat ovat todella helppoja ja nopeita, mutta silti hyviä. Tällaisia piirakoita leipoo nopeasti vaikka yllätysvieraille, kunhan kotiin on varattuna lehtitaikinalevyjä ja tuorejuustoa. Koska tosiaan nuo kaupan retiisit ovat hyvin miedon makuisia, viimeistelin valmiit piirakat parsakaalin ja retiisin mikroversoilla. Retiisin mikroversoissa on sitä voimakasta makua, joka kaupan retiiseistä puuttuu. Lisäksi laitoin päälle myös ketunleipien lehtiä sekä kukkia. Hienoa, kun ulkoakin löytyy taas kaikenlaista keittiössä hyödynnettävää. Tein piirakoista tällä kertaa pyöreitä, mutta vieläkin helpommalla pääsee, jos piirakoista tekee neliskanttisia.

Retiisi-chèvrepiiraat
(10 kpl)

5 lehtitaikinalevyä

n. 1/2 rs Crème Bonjour Chèvre -tuorejuustoa

1 ps (125 g) retiisejä

Voiteluun:

1 kananmuna

 

Koristeluun:

parsakaalin ja retiisin mikroversoja

 

Poista taikinalevyt paketista ja sulata levyt toisistaan erillään huoneenlämmössä n. 15 min. Leikkaa levyt kahtia niin, että saat jokaisesta levystä kaksi neliötä. Jos haluat piiraista pyöreitä, leikkaa neliöt vielä pyöreällä muotilla (esim. juomalasilla). Paina taikinalevyihin veitsellä tai pienemmällä muotilla viilto n. sentin päähän reunasta, jotta täyte pysyy paistamisen aikana keskellä ja reunat kohoavat. Jaa tuorejuusto (n. teelusikallinen) taikinalevyille ja levitä tuorejuusto keskelle levyä. Leikkaa retiisit siivuiksi ja laita jokaiselle piiraalle tuorejuuston päälle muutama siivu. Voitele piiraiden reunat kananmunalla ja paista uunissa 225 asteessa n. 15 - 20 min., kunnes taikina on kypsynyt ja piiraat saaneet väriä. Anna piiraiden jäähtyä ja viimeistele ne sitten mikroversoilla.

 

Äitienpäiväksi osui aika kylmä päivä. Aamulla käytiin onnittelemassa mummua eli mammaa, joka onkin yksi lapselle tärkeimmistä ihmisistä. Onhan mamma ollut lapsen elämässä tiiviisti läsnä heti syntymästä asti. Mamma jaksaa usein käydä lasta katsomassa, vaikkei ole edes autoa. Leikkii ja juttelee, ja on aina kiinnostunut lapsen asioista. Ja jos jostain syystä ei vähään aikaan nähdä, puhuvat sitten puhelimessa kuulumiset. Lapsi halusi tietenkin askarrella mammalle onnittelukortin, ja koska askarteluinnostus on päällä, valmistui mammalle myös kimppu värikkäitä kukkia. Oman nimensä lapsi on osannut kirjoittaa jo pitkään ilman mallia, ja hienosti sujui myös muun tekstin kirjoittaminen korttiin ihan itse mallista katsomalla. Aika hyvä suoritus 3-vuotiaalta! Loppupäivä vietettiinkin sitten rauhassa kotona. Lapsi halusi kovin eväsretkelle, mutta ulkona eväsretkeä ei voinut pitää niin kylmällä säällä. Saunan terassilta löytyi sitten sopiva, lämmin paikka. Siellä syötiin keksikakut sekä retiisi-chèvrepiiraita. Ja meille vanhemmille oli juhlan kunniaksi tietenkin samppanjaa. Myöhemmin päivän ateriaksi grillattiin hyvät pihvit sekä kasviksia.

Pienet keksikakut

Jeeper -samppanja saatu Lignell & Piispaselta.

Ainakin vielä toistaiseksi joudun itse leipomaan äitienpäiväkakut, jos kakkua silloin haluan. Meillä kun on tapana, että se tekee, joka parhaiten johonkin hommaan kykenee. Vaikka nyt dieetti onkin taas päällä, ajattelimme kuitenkin äitienpäivänä ottaa vähän rennommin, ja sallia päivään myös vähän Lignell & Piispaselta saatua roseeta Jeeper -samppanjaa sekä kakkua. Koska keksikakut ovat niin ihania ja herkullisia, tein äitienpäiväksi pieniä annoskokoisia keksikakkuja. Jokaiselle siis oma keksikakkusensa juhlistamaan päivää. Eipähän tule ainakaan syötyä liikaa, kun ei ole kokonaista täytekakkua tehtynä.

Keksipohjat leivoin etukäteen jo hyvissä ajoin viikolla. Ohjeen nappasin itseltään pikkuleipämestarilta eli Herkkuhovin blogista. Näissä kekseissä on hyvä, mantelinen maku. Keksitaikinaa tein vain puolet ohjeesta, mutta laitan tänne täyden ohjeen. Ohjeen voi halutessaan puolittaa tai tehdä reilumman määrän keksejä. Voihan niitä vaikka pakastaa myöhemmin käytettäväksi. Täytteeksi laitoin kermavaahtoon sekoitettua mascarponea ja koristeeksi tuoreita marjoja. Puutarhasta kävin nappaamassa myrkyttömiä kukkia sekä mintun lehtiä. Keksikakkuja voisikin joskus johonkin juhlaan leipoa tällaisina pieninä versioina, koska moni arastelee keksikakun leikkaamista. Vaikka yllättävän hyvin isostakin keksikakusta saa palasen leikattua. Mutta tosi kivoja ja suloisia ovat myös nämä pienet keksikakut.

Pienet keksikakut

Keksitaikina (n. 3 pellillistä):
2 dl pehmeää voita
2 dl tomusokeria
1 iso kananmuna
2 tl mantelilikööriä (tai manteliaromia)
2 tl vanilja-aromia
4 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1/2 tl leivinjauhetta

Vaahdota pehmeä voi vaaleaksi. Lisää tomusokeri ja jatka vaahdottamista, kunnes vaahto on vaaleaa ja ilmavaa. Lisää kananmuna ja makuaromit. Jatka vaahdottamista pari minuuttia. Sekoita vehnäjauhot, perunajauhot ja leivinjauhe keskenään sekaisin. Lisää ne siivilän läpi desi kerrallaan. Jatka vatkaamista pienellä teholla, kunnes ainekset ovat hyvin sekaisin. Laita taikina muovikelmun päälle ja taputtele litteäksi paketiksi. Anna olla jääkaapissa jähmettymässä 2 - 4 tuntia tai seuraavaan päivään. Kauli jääkaappikylmä taikina ohueksi levyksi ja ota muotilla pikkuleipiä. Paista uunin keskitasolla 175-asteessa n. 5 - 8 min.

Mascarponevaahto:

2 dl vispikermaa

50 g mascarponea

2 rkl vaniljakreemijauhetta

maun mukaan tomusokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi. Lisää mascarpone, vaniljakreemijauhe ja tomusokeri. Vatkaa sekaisin. Laita kerma pursotinpussiin, jossa on pyöreä tylla.

Koristeeksi voi käyttää esim.:

tuoreita marjoja

myrkyttömiä (syötäviä) kukkia

macaron-leivoksia

nonparelleja ja muita koristeita

marenkeja

Leivo keksit ohjeen mukaan ja anna keksien jäähtyä täysin. Aseta keksi tarjoilualustalle tai kakkualustalle. Pursota mascarponevaahtoa keksin päälle. Nosta toinen keksi varovasti täytteen päälle. Pursota päällimmäisen keksin päälle mascarponevaahto ja lisää päälle koristeet.

Pihlajansilmusiirappi

Taas on se hieno aika vuodesta alkanut, kun luonnosta löytyy kaikenlaista syötäväksi kelpaavaa. Ensimmäiset korvasienet on jo kerätty, ja niiden lisäksi luonnosta alkaa löytyä jo kaikenlaista vihreää. Esimerkiksi pihlajan silmut sopivat monipuoliseen käyttöön. Silmuja voi käyttää sellaisenaan salaateissa. Ne sopivat smoothieen tai niistä voi hauduttaa teetä. Pihlajan silmuista voi tehdä myös snapsia tai likööriä. Itse keittelin silmuista tänä vuonna siirappia. Pihlajan silmuissa on hienostunut, mantelinen aromi. Mausta tulee mieleen amarettolikööri. Käytin siirappiin reilusti pihlajan silmuja, jotta saisin siihen mahdollisimman paljon ihanaa makua. Pihlajansilmusiirappi on herkullista muun muassa jäätelön, lettujen, pannukakkujen ja vohveleiden kanssa. Se sopii myös cocktaileihin ja mocktaleihin mantelista makua antamaan. Jos haluat kokeilla pihlajan silmujen hurmaavaa makua, pidä kiirettä! Varjoisilta kasvupaikoilta silmuja löytynee vielä. Muistathan, että silmujen kerääminen vaatii maanomistajan luvan!

Pihlajansilmusiirappi

4 dl pihlajan silmuja
4 dl vettä
2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

Paloittele pihlajan silmut kattilaan ja mittaa päälle vesi. Jätä silmut likoamaan yöksi jääkaappiin. Seuraavana päivänä keitä silmuja liotusvedessään 15 min. Siivilöi liemi talteen. Lisää liemeen sokeri ja vaniljasokeri ja keitä, kunnes liemi alkaa muuttua siirappimaiseksi. Varo keittämästä liian pitkään, ettei siirapista tule liian paksua. Minulla keittoajaksi riitti n. 20 min. Purkita siirappi desinfioituun lasipurkkiin.

Sitruunainen parsarisotto

Siitä saakka, kun kaupasta on taas saanut parsaa, sitä on syöty meillä nippukaupalla. Ensin kauppoihin tulivat perulaiset parsat, sitten espanjalaiset. Tänä keväänä huomasimme, että noissa parsoissa on valtava makuero. Perulainen parsa vei selkeästi voiton. Perulaiselle parsalle riitti nopea kolmen minuutin keittäminen eikä se välttämättä kaivannut mitään lisukkeita ja mausteita. Niin maukasta sellaisenaan ja perulaista parsaa olisi syönyt vaikka kuinka paljon. Espanjalaiset olivatkin sitten alkuun pettymys, kun ehti tottua perulaisen maukkauteen. Espanjalainen ei maistu meille pelkästään keitettynä, mutta onneksi parsaa voi käyttää monin tavoin. Pääsiäisenä esimerkiksi söimme parsarisottoa. Käytin risottoon myös reilusti sitruunaa, ja risotto oli herkullinen lisuke karitsan paahtopaisteille. Meillä on nykyään kasvimaalla myös pieni parsapenkki. Kunhan joskus päästään satoakin siitä keräämään, on mielenkiintoista nähdä millainen maku niissä on tuontiparsoihin verrattuna.

Sitruunainen parsarisotto 

500 g vihreää parsaa
2 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
1 - 2 valkosipulin kynttä
4 dl risottoriisiä
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
n. 1 l kana- tai kasvislientä
1 rkl voita
2 dl raastettua parmesaania
mustapippuria myllystä
mikroversoja

Poista parsoista kovat kannat. Keitä parsoja suolalla maustetussa vedessä n. 3 minuuttia, tai koosta riippuen. Älä kuitenkaan ylikeitä, vaan anna parsojen jäädä napakoiksi. Jäähdytä parsat kylmällä vedellä nopeasti ja paloittele annospaloiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuumenna laakeassa kattilassa ruokaöljy ja kuullota hienonnetut sipulit pehmeiksi. Lisää kattilaan riisi ja kuullota riisit läpikuultaviksi. Lisää kattilaan sitruunan raastettu kuori sekä mehu, ja sekoita, kunnes mehu on imeytynyt lähes kokonaan riisiin. Lisää kuumaa kana- tai kasvislientä kattilaan kauhallinen kerrallaan aina, kun edellinen kauhallinen on lähes haihtunut. Sekoita koko ajan. Tähän menee n. 20 min. Kun risotto on kypsää ja valuvaa, sekoita joukkoon paloitellut parsat, voi sekä raastettu parmesaani. Mausta mustapippurilla. Kaada risotto tarjoiluastiaan ja viimeistele mikroversoilla.

Uunidonitsit

Clipper -teet saatu tuotenäytteenä Miltton Showroomilta.

 

Pidimme huhtikuun taukoa dieetissä. Enimmäkseen söimme terveellisesti ja kurinalaisesti, mutta välillä salleimme myös pienen herkuttelun. Paino pysyi hyvin kurissa dieettitauon ajan, eli ilmeisesti olemme aika hyvin omaksuneet uudet ruokailutottumukset. Vappuna vielä herkuteltiin viimeisen kerran ja heti vappupäivän jälkeen jatkettiin taas dieetillä. Vaikka öljyssä paistetut munkit ja donitsit ovatkin ihan parhaita, en niitä nyt vapuksi tehnyt. Niitähän ei edes kannata alkaa vain muutamaa paistamaan, joten uunidonitsit oli hyvä vaihtoehto. Sain pellilläni meille sopivasti kuusi donitsia leivottua, donitsipellillä tällä reseptillä saisi puolestaan 12 pienempää donitsia. Minun pellilläni tulee aika normaalikokoisia donitseja. En muista mikä tuo vanha pelti on, mutta sillä saa tehtyä vaikka pikkuruisia kahvikakkuja. Donitsien kuorrutteen tein mansikan makuisesta tomusokerista, koska sitä vielä purkin pohja oli kaapissa. Sai senkin käytettyä sieltä samalla pois. Hyvältä maistui uunidonitsit sekä vappuaattona kotona teen kanssa, että vappupäivän piknikillä.

Uunidonitsit
(6 isoa tai 12 pientä)

1 dl maitoa
1 dl sokeria
1/2 dl ruokaöljyä
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl soodaa
1/4 tl suolaa
1 sitruunan raastettu kuori

Lisäksi:
öljyä pellin voiteluun
50 g voita

Kuorrute:
2 dl mansikan makuista tomusokeria
1 - 2 rkl kylmää vettä

Lisäksi:
nonparelleja

Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Voitele donitsipellin kolot öljyllä. Sekoita kulhossa maito, sokeri, öljy ja kananmuna. Yhdistä toisessa kulhossa jauhot, vaniljasokeri, leivinjauhe, sooda ja suola. Raasta sitruunan kuori hienoksi raasteeksi ja lisää se jauhoseokseen. Sekoita jauhoseos ja nesteet nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kauho taikina pursotinpussiin ja pursota donitsipellin koloihin. Täytä kolot noin puoleenväliin. Paista donitseja uunissa 7 - 8 minuuttia. Sulata voi. Kumoa donitsit leivinpaperille ja voitele ne voisulalla. Anna donitsien jäähtyä noin puoli tuntia ennen kuorruttamista. Sekoita kuorrute lisäämällä tomusokeriin vettä niin, että saat hieman valuvan tahnamaisen koostumuksen. Kasta donitsit yksi kerrallaan kuorrutteeseen ja koristele donitsit nonparelleilla.

Miltton Showroom lähetti minulle tuotenäytteenä Clipper -teen uutuusmaut: kesämarjat, mustaherukka ja punaiset marjat. Uudet marjaisat maut sopivat erityisesti suomalaisten makumieltymyksiin. Clipper viettää tänä vuonna juhlavuotta vastuullisena teebrändinä. 25 vuotta sitten Clipper sai Reilun kaupan sertifikaatin. Clipper Teas vannoo aitojen makujen, Reilun kaupan ja luomutuotteiden nimeen. Clipper on sitoutunut ostamaan teetä Reilun kaupan ehdoilla. Se ostaa vuosittain n. 1000 tonnia Reilun kaupan teetä, joka tukee aktiivisesti  ja pitkäaikaisesti jopa 114 000 teen viljelijää ja heidän perheitään. Clipperin tuotepakkausta on uudistettu suomalaisten kulutustottumuksiin sopivaksi. Uusissa pakkauksissa on yksittäispakatut teepussit, ja niihin on lisätty naru. Kaikki pakkausmateriaalit ovat 100 % kierrätettäviä. Clipperin luonnonmukaiset teet eivät sisällä keinotekoisia aineita. Ja hyvältä Clipperin kesämarjat -tee maistuikin uunidonitsien kanssa. Kesästä saadaan vielä haaveilla takatalven yllättäessä, mutta kesäisillä mauilla maustetut teet lämmittävät nyt kylmällä.

Juhlavat peruna-suupalat

Jeeper -samppanja saatu Lignell & Piispaselta.

Tänä vappuna päätimme lähteä taas pitkästä aikaa vappupiknikille metsässämme olevalle hirsilaavulle. Muutama vappu on jäänyt välistä lapsen ollessa vähän turhan pieni, mutta nyt perinteistä vappupäivän viettoa voidaan taas herätellä henkiin. Piknikille piti tietenkin keksiä jotain kivaa pikkupurtavaa. Sain juuri sopivasti vapuksi Lignell & Piispaselta samppanjaa, joten koitin keksiä pikkusuolaiset sen kanssa sopiviksi. Ja pitihän niiden olla sellaisiakin, että ne on helppo pakata mukaan ja kantaa pienen kävelymatkan päähän metsään. Tietenkin vappupäivänä alkoi satamaan vettä, mutta sen ei annettu häiritä, vaan sadetta uhmaten suuntasimme laavulle piknikeväiden kanssa.

Kaupoista alkaa jo löytymään varhaisperunoita. Espanjalaiset varhaisperunat olivat kelvollisen näköisiä ja kohtuuhintaisia, joten sain ajatuksen tehdä niistä pieniä suupaloja. Olin juuri vähän aikaa sitten ostanut myös jemmaan merileväkaviaaria odottamaan sopivaa ideaa, ja sehän löytyi näistä peruna-suupaloista. Paahdetuille perunan puolikkaille vain ranskankermaa, merileväkaviaaria, katkarapuja ja tilliä. Nopeaa ja yksinkertaista, mutta juhlava ja herkullinen suupala on siinä!

Juhlavat peruna-suupalat

n. 1 kg varhaisperunoita
2 - 3 rkl oliivi- tai ruokaöljyä
sitruunamehua
sormisuolaa
mustapippuria myllystä
1 prk (200 g) ranskankermaa
1 prk Euro-East Vegan Cavi'ar -merileväherkkua
n. 100 - 150 g katkarapuja
tilliä

Pese varhaisperunat ja leikkaa perunat puolikkaiksi. Kuivaa perunoista ylimääräinen kosteus pois. Pyöräytä perunat öljyssä ja puserra joukkoon sitruunamehua. Levitä perunat uunipellille leivinpaperin päälle leikkuupinta ylöspäin. Mausta hyvin sormisuolalla ja mustapippurilla. Paahda uunissa 200 asteessa n. 30 - 40 min., kunnes perunat on kypsiä ja saaneet hyvän värin. Anna perunoiden jäähtyä. Lusikoi jäähtyneille perunoille ranskankermaa. Lisää päälle merileväherkkua sekä katkarapuja. Koristele peruna-suupalat tillillä.

Ranskalainen Jeeper Grande Reserve Blanc de Blancs Champagne Brut oli meille ennestään vieras samppanjamerkki, mutta se nousi heti ehdottomasti suosikiksi. Samppanja on erittäin kuiva, mutta hyvin miellyttävällä tavalla. Se on raikas ja hedelmäinen, pienellä paahteisuudella. Todella tyylikäs juoma kevään juhlien juhlistajaksi. Jeeper sopi erittäin hyvin myös meidän vappupiknikin kuohuvaksi juomaksi ja suolaisten pikkupurtavien seuralaiseksi. Peruna-suupalojen lisäksi tein meille padron paprikoista ja chorizosta pannulla paahtamalla cocktailtikkuja, ja olipa mukana myös ruissipsipussi herkullisine dippeineen. Helppoa, mutta herkullista piknikevästä. Kyllä maistui hyvälle loistavan Jeeper -samppanjan kanssa metsän keskellä lintujen laulaessa ja pienen kevätsateen ropistessa laavun kattoon. Uunidonitseilla saatiin vielä vappupiknikille makea päätös kaiken suolaisen päälle.

Ethän kommentoi alkoholia. Alkoholia koskevat kommentit poistetaan Valviran ohjeistuksen mukaan!

Soijamarinoidut kananmunat

Nyt harmittaa, kun soijamarinoitujen kananmunien testaaminen on aina vain jäänyt ja jäänyt. Vihdoin pääsiäisenä niitä tein, ja miten mielettömän hyviä ne ovatkaan! Meillä soijamarinoituihin kananmuniin rakastuttiin niin, että tulikohan niitä sitten pääsiäisen pyhinä tehtyä jopa kolme kertaa. Kun keitetyt kananmunat saavat marinoitua soijaliemessä vähintään muutaman tunnin, ja mielellään vaikka seuraavaan päiväänkin, niin maku on ihan järisyttävän hyvä. Meille hieman vajaan seitsemän minuutin keittoaika munille oli ihan täydellinen. Keltuaiset jäivät ihanan valuviksi. Mutta eivät nämä pilalla ole, jos tykkää keltuaisesta hieman kovempanakin, ja keittää munia pikkaisen pidempään.

Soijamarinoidut kananmunat

6 kananmunaa

Marinadi:
6 rkl lämmintä vettä
1 rkl sokeria
2 rkl sherryviinietikkaa
1 3/4 dl vähäsuolaista soijakastiketta

Laita kananmunat varovasti kiehuvaan veteen. Keitä 6 minuuttia ja 50 sekuntia, jos haluat valuvan keltuaisen. Jäähdytä kananmunat nopeasti kylmässä vedessä. Sekoita marinadin ainekset keskenään kannellisessa rasiassa. Kuori kananmunat ja laite ne marinadiin niin, että ne peittyvät kokonaan. Anna kananmunien marinoitua jääkaapissa 6 tuntia tai seuraavaan päivään.