Venetsialaiset meidän tapaan

Kiireetöntä ja rauhallista yhdessä oloa, hyvää ruokaa ja juomaa, siitä on meidän juhlat tehty. Eli emme todellakaan viettäneet venetsialaisia missään ihmishulinassa raketteja räiskien, vaan oman metsän keskellä hirsilaavussa hiljaisuudesta ja luonnosta nauttien.

Ensimmäiseksi laavupaikalla sytytettiin nuotio ja laitettiin nokipannu tulille. Veden kiehuminen vie aikaa nuotion sivulla.

Nuotion ääressä paistettiin tietenkin makkaraa tikun nokassa. Yhdessä tikussa paistaa nopeasti paketillisenkin kerrallaan.

Juuri ennen laavulle lähtöä tein kotona kukkakaaligratiinia. Gratiinin tein pieniin foliovuokiin, joten ne oli kevyt kantaa mukana, eikä tarvinnut pelätä vuoan rikki menemistä.

Pullollinen valkoviiniä juotiin makkaroiden ja gratiinin kanssa. Viinilaseja ei jaksettu viedä mukana, vaan viinitkin juotiin muovimukeista. Ei paras mahdollinen astia viinille, mutta metsäoloissa menettelee.

Syömisen jälkeen alkoi jo hämärtämään, joten pannu siirrettiin hiilloksen päälle nopeuttamaan veden kiehumista. Kun vesi kiehui, otettiin pannu tulilta ja lisättiin joukkoon n. 5 - 6 g pannukahvijauhetta yhtä vesidesilitraa kohden. Pannu takaisin hiillokselle, nopea kiehautus, ei enää keittämistä, sitten annettiin vielä olla n. 5 minuuttia ennen kahvittelua.

Pannukahvi maistui paljon paremmalle kuin kotona keittimellä keitetty suodatinkahvi. Ehkä ympäristölläkin oli joku vaikutus... Kotiin lähtiessä olikin jo ihan pimeää, mutta otsalampun valossa näki hyvin metsäpolullakin.

Herkkutattirisotto

Kai pitää joku sienireseptikin tänne taas laittaa, kun sieniäkin on paljon saatu lähiaikoina kerättyä. Jonkun verran sieniä on nyt syöty ihan vain voissa sipulin kanssa paistettuna eikä sienistä aina välttämättä mitään sen kummempaa tarvitsekaan tehdä. Äärimmäisen herkullista on niinkin simppelisti. Välillä silti pitää olla jotain ruokaisampaakin ja eilen meillä syötiin risottoa. Herkkutateista tietenkin, koska metsissä on tällä hetkellä herkkutattia herkkutatin vieressä. Herkkutattirisotto on hyvin lempeän makuista. Herkkutatti on sen verran miedon makuinen, ettei sitä kannata lähteäkään millään kovin voimakkailla raaka-aineilla peittämään. Tilkkanen valkoviiniä keittämiseen ja sienten seuraksi hieman sipulia ja korkeintaan pari valkosipulin kynttä. Sitruunankuoriraaste antaa risotolle pirteyttä, muttei kuitenkaan peitä herkkutatin makua. Lisäksi silolehtipersiljaa ja parmesaania, ja herkullinen risotto on siinä.

Herkkutattirisotto

1 1/2 l tuoreita herkkutatteja paloiteltuna
2 - 3 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
4 dl risottoriisiä
1 1/2 dl kuivaa valkoviiniä
5 - 6 dl kanalientä
1 dl kermaa
2 rkl voita
1 1/2 dl raastettua parmesaania
1 sitruunan raastettu kuori
suolaa
mustapippuria myllystä
hienonnettua silolehtipersiljaa

Paista herkkutattipaloista ylimääräinen neste pois. Lisää joukkoon oliiviöljy sekä hienonnettu sipuli sekä valkosipulin kynnet. Kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää joukkoon risottoriisi ja kuullota hetken aikaa, kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää joukkoon valkoviini. Kun viini on haihtunut, lisää kanalientä vähän kerrallaan. Anna liemen aina haihtua, ennen kuin lisäät uutta. Jatka n. 15 - 20 minuuttia lisäten lientä vähän kerrallaan aina tarvittaessa niin kauan, kunnes riisi on sopivan kypsää. Lisää lopuksi kerma sekä voi. Sekoita joukkoon parmesaani sekä sitruunan kuori. Mausta risotto suolalla ja mustapippurilla ja sekoita joukkoon hienonnettua silolehtipersiljaa.

Sienestys ♥

Jos bloginpitäjää ei taas kauheasti ole linjoilla näkynyt, johtuu se ihan vain siitä, että bloginpitäjä on päivät pitkät yhden lempiharrastuksensa parissa. Eli koluaa pitkin metsiä sienten perässä. Viime vuonna kuivuus verotti tätä harrastusta pahasti ja varastoon ei sieniä saatu paljon yhtään. Tämä syksy puolestaan tuntuu korvaavan edellisenkin ja sieniä olenkin kantanut kotiin jo korikaupalla.

Sienestys lähti käyntiin heinäkuussa, kun metsissä alkoi pilkahtelemaan keltaista. Kolmen tähden ruokasienet keltavahverot eli kantarellit kasvoivat ensimmäisten sienten joukossa. Kantarelleja onkin kerätty jo mukava määrä, ja edelleenkin niitä löytyy.

Seuraavaksi oli vuoro korjata mustatorvisienisato. Näitä herkullisia ruokasieniä ei meiltä päin paljon löydy, mutta yksi vakiopaikka meillä kuitenkin on, eikä se tuottanut pettymystä. Hyvä sato saatiin mustatorvisienistä tänä vuonna. Säilöin sienet kuivaamalla, ja suurin osa kuivatuista mustatorvisienistä menee talvella todennäköisesti kermaisissa sienikeitoissa.

Yhtä aikaa kantarellien ja mustatorvisienien kanssa metsiin ilmestyivät haperot. Niitäkin on tullut syksyn mittaan jonkun verran laitettua. Maukas ruokasieni, joka sopii ihan sellaisenaan kastikkeisiin ja keittoihin, ja voi käyttää vaikka raakanakin esimerkiksi salaateissa. Ainoa huono puoli haperoissa on se, että ovat myös toukkien mieleen. Mutta jos nuoria ja kiinteitä, toukattomia yksilöitä löytyy, kannattaa nekin poimia ja laittaa ruoaksi. Hapero sopii hyvin myös kuivattavaksi.

Nyt sitten ihan muutaman päivän sisällä metsissä on tapahtunut räjähdys. Nimittäin herkkutattiräjähdys. Lähdin muutama päivä sitten lähimetsään katsomaan, jos jotain sieniä löytäisin, ja metsähän oli ihan täynnä herkkutatteja. Oli aika työ kantaa kotiin useamman kilon painoinen herkkutattikassi.

Vielä kovempi työ oli kotona puhdistaa ja pilkkoa, sekä säilöä tatit. Ja lisää herkkutatteja on löytynyt korikaupalla päivittäin. Jopa sellaisista metsistä, joissa normaalisti ei herkkutatteja ole ennen pahemmin ollut. Ilmeisesti tänä vuonna on erityisen hyvä herkkutattivuosi kaikesta päätellen. Meilläkin alkaa herkkutattia olla jo pakastettuna sekä kuivattuna isot määrät. 

Punikkitatit kuuluvat myös sienisuosikkeihimme ja niitäkin on taas alkanut kiitettävästi löytymään. Herkullinen tatti on punikkitattikin. Ainoa vain, että se muuttuu kypsennettäessä ikävän tummaksi, mutta ei se makua haittaa. Punikkitatit pitää myös muistaa kypsentää hyvin. Raaka punikkitatti saattaa aiheuttaa pahoinvointikohtauksia. Myrkyllinen se ei kuitenkaan ole, joten punikkitatteja voi ihan huoletta käyttää ruokasieninä.

 

Eilen löysin jo myös ensimmäisen lampaankäävän. Toivottavasti lampaankääpäpaikoiltamme löytyy lisää. Yksi parhaimmista sieniruoista on leivitetyt lampaankääpäpihvit.

Päälle päin hyvin paljon lampaankäävän näköistä vaaleaorakastakin jo löytyi. Vaaleaorakkaatkin ovat yksiä parhaimmista ruokasienistämme. Se on usein satoisa ja toukaton. Sopii hyvin paistettavaksi ja sekasieniin.

Vaaleaorakkaan erottaa lampaankäävästä viimeistään, kun kääntää sienen nurin. Vaaleaorakkaalla on lakin alapinnalla piikit.

Nyt kannattaa siis todellakin lähteä sienimetsälle. Olen aika varma, ettei sieltä tarvitse palata tyhjin käsin. Ainakin meillä päin sieniä on metsissä tällä hetkellä enemmän kuin pystyy poimimaan. Eilen kävin sienestämässä kaksi kertaa, ja viimeistään menen taas huomenna, ellen sitten jo tänään taas piipahda jossain lähistöllä.

Lehtikaalisipsit salt & vinegar

Ei lehtikaalisatomme sitten jäänytkään niin pieneksi kuin luulin. Nyt ilmojen viilennyttyä ja jatkuvien sateiden ansiosta, lehtikaali on kasvimaalla piristynyt ja alkanut kasvattamaan uusia lehtiä. Enää ei edes ötökätkään ole olleet riesana. Eli satoa saadaan vielä lisää ruokapöytään ja nyt kokeiluun pääsi lehtikaalisipsit, joita on niin monessa paikassa pitkään hehkutettu. Eikä suotta. Hyviä naposteltavia näistä saa. Lehtikaalisipsejä on mukava rouskutella illalla tv:n ääressä, ja melkeinpä näihin tulee himo. Paljon terveellisempiäkin ovat kuin jotkut kaupan perunalastut ja muut snacksit, joten näitä voi syödä ihan hyvällä omallatunnolla. Ensimmäisen sipsierän maustoin viinietikalla ja suolalla, mutta varmasti tulen kokeilemaan vielä monenlaisia muitakin mausteyhdistelmiä.

Lehtikaalisipsit salt & vinegar

3 - 4 isoa lehtikaalin lehteä
n. 2 rkl oliiviöljyä
n. 2 rkl vaaleaa balsamicoa
hyppysellinen suolaa

Käytä sipseihin niin monta lehtikaalin lehteä kuin saat ne palasina uunipellille väljähkösti sopimaan. Poista lehdistä paksu keskiruoti ja revi lehtiosat paloiksi. Lehdet kutistuvat uunissa aika paljon, joten lehtiä ei kannata repiä ihan mahdottoman pieniksi. Laita revityt lehdet kulhoon ja pirskottele päälle oliiviöljy ja viinietikka. Lisää hyppysellinen suolaa ja sekoita ainekset hyvin niin, että lehdet ovat kauttaaltaan peitossa. Sekoittaminen onnistuu kaikkein parhaiten käsin. Lado lehdet uunipellille leivinpaperin päälle ja kuivaa uunissa 150 asteessa n. 15 - 20 minuuttia, kunnes lehdet ovat rapeita. Varo kuitenkin kuivaamasta liikaa, ettei lehdet pala.

Omenamurupiiras

Tänä vuonna puutarhamme omenasato on todella runsas. Puiden oksat oikein notkuvat omenoiden painosta, ja osaa puista oli helpotettava irrottelemalla osa rahkileista pois, ettei puut ratkea. Mieluumminhan sitä menettää muutaman omenan kuin koko puun. Osa omenoista alkaa jo kypsymäänkin, joten käyttökin oli aloitettava, jotta ehtisi mahdollisimman paljon käyttää satoa hyödyksi. Edellisiltana sitten leivoin omenamurupiirakan. Osa pohjataikinasta murustetaan piiraan päälle ja omenoista keitetään nopeasti kiisselimäinen täyte. Piiraasta tulee näin tosi mehevä. Omenamurupiiras maistuu sekä lämpimänä että kylmänä, ja lisukkeeksi käy vaniljakastike tai jäätelö.

Omenamurupiiras

Taikina:
150 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 kananmuna

Täyte:
n. 8 dl kuorittuja omenoita kuutioituna
2 rkl vettä
1 dl sokeria
2 rkl perunajauhoja
2 tl kanelia
1 tl inkivääriä

Mittaa taikinan ainekset kulhoon ja sekoita kaikki hyvin keskenään. Ota taikinasta 2/3 ja painele se piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Mittaa kattilaan täytteen ainekset ja keitä miedolla lämmöllä, kunnes seos kiisselöityy. Kaada omenatäyte vuokaan pohjan päälle. Lisää lopputaikina täytteen päälle nokareina. Kypsennä uunin alatasolla 200 asteessa n. 25 - 30 minuuttia.

Rapukestit kahdelle

Ainakin kerran syksyssä on kiva järjestää rapujuhlat. Meillä juhlat ovat perinteisesti pienimuotoiset. Rapujuhlia vietämme yleensä puolison kanssa kahdestaan ulkona huvimajassa. Huvimajassa onkin mukavampi pelata rapujen kanssa kuin sisällä, koska välillä ravun kuoria saattaa sinkoilla minne sattuu. Vaikka juhlijoita juhlissamme on vähän, syömistä on sitäkin enemmän.

Tämän vuoden kestit aloitettiin alkumaljaksi sekoittamillani raikkailla Limoncello Mojitoilla. Alkuruoaksi puolestaan tein maukkaan mausteista katkarapu-kookoskeittoa. Pääruokana olivat itse keitetyt ravut, ja rapujen lihat syötiin paahtoleivän päällä voin ja tillisilpun kanssa. Rapujen jälkeen oli tarkoitus syödä palaset sieni-pekonipiirakkaa, mutta pakko myöntää, että keiton ja rapujen jälkeen vatsat olivat niin täynnä, että siirryttiin vain suosiolla suoraan jälkiruokaan eli samettisen pehmeään valkosuklaamousseen, mihin raikkautta antoi sitruuna sekä tuoreet oman puutarhan marjat. Ruokajuomaksi ostin pullon puolikuivaa Anselmann Riesling Classic 2013 -viiniä, joka sopii hyvin yleisviiniksi kala- ja äyriäisruoille, ja jossa hinta-laatusuhde on kohdillaan.

Keitetyt ravut

Rapukestien pääosaa esittivät tietenkin saksiniekat itse. Ravut pitää keittää mausteliemessä jo hyvissä ajoin ennen niiden tarjoilua, koska ne jätetään maustumaan liemeensä vaikka seuraavaan päiväänkin saakka. Rapuja kannattaa varata ainakin 5 - 15 ruokailijaa kohti. Rapujen määrä riippuu myös muista tarjottavista. Jos ravut ovat pääruokana, silloin niitä pitää varata enemmän. Alkuruoaksi riittää 5 - 6 rapua henkilöä kohden. Keitettyjen rapujen kanssa ei tarvita välttämättä muuta kuin paahtoleipää, voita sekä tilliä. Pakasteravuille löytyy ohje täältä.

Keitetyt ravut
(n. 30 rapua)

4 l vettä
1 dl karkeaa merisuolaa
3 sokeripalaa
tillinvarsia kukintoineen

Tarjoiluun:
paahtoleipää
voita
hienonnettua tilliä

Pese elävät ravut huolellisesti juoksevan kylmän veden alla. Mittaa kattilaan vesi, suola ja sokeri. Lisää joukkoon reilusti tillinvarsia. Kiehauta ja laita ravut kiehuvaan veteen yksitellen. Anna kiehua n. 10 minuuttia. Jäähdytä ravut nopeasti liemessään. Poista liemestä tillinvarret ja lisää joukkoon uutta, tuoretta tilliä. Laita jäähtyneet ravut liemineen kylmään ja anna maustua vähintään kuusi tuntia, mielellään seuraavaan päivään. Nosta ravut liemestä tarjoiluvadille. Koristele esim. tillillä, mustaherukan lehdillä sekä sitruunalla. Tarjoile rapujen seurana paahtoleipää, voita sekä tilliä.

Katkarapu-kookoskeitto

Rapukestien alkuruoaksi tein kookoksen makuisen, tomaattipohjaisen katkarapukeiton. Potkua keittoon antaa chili. Katkarapu-kookoskeitto on ollut meillä kestosuosikkina jo useamman vuoden ja sitä pitää aina silloin tällöin tehdä. Useimmiten teen keittoa iltaherkuksi ja keitto syödään silloin hyvän patongin kanssa. Jos keittoa haluaa tehdä päivän ateriaksi, voi siitä tehdä ruokaisampaa lisäämällä joukkoon esimerkiksi pastaa, nuudeleita, vihanneksia tai juureksia.

Katkarapu-kookoskeitto

2 rkl ruokaöljyä
1 iso sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
2 - 3 rkl vehnäjauhoja
1 prk (370 g) Mutti paseerattua tomaattia
1 prk vettä
1 prk (400 ml) kookosmaitoa
1 - 2 kasvis- tai kalaliemikuutiota
ripaus sokeria
tilkka sitruunamehua
n. 250 g katkarapuja
hienonnettua tilliä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Siivuta chili ohuiksi renkaiksi. Kuumenna kattilassa ruokaöljy ja kuullota sipulit ja chili pehmeiksi. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja lisää sekaan vähitellen paseerattu tomaatti, vesi sekä kookosmaito. Murenna joukkoon liemikuutiot ja kiehauta. Keitä n. 15 minuuttia. Mausta keitto sokerilla ja sitruunamehulla. Lisää lopuksi keittoon katkaravut ja tilliä. Älä enää keitä, ettei katkaravut sitkisty.

Limoncello Mojito

Perjantai-iltaiset rapukestit aloitettiin pirteän sitruunaisella alkujuomalla. Perinteinen Mojitohan tehdään vaaleaan rommiin, mutta tähän mojitoon käytin Limoncello -sitruunalikööriä. Myös limetin korvasin sitruunalla. Juomasta tuli raikasta, lämpimään kesäiltaan sopivaa. Jos juomasta haluaa terävämmän, voi joukkoon toki lorauttaa myös tilkan vaaleaa rommia.

Limoncello Mojito

n. 10 mintun lehteä
1/2 pienen sitruunan mehu
1 tl ruokosokeria
6 cl Limoncello -sitruunalikööriä
sitruunalimonadia

Lisäksi:
jäitä
sitruunasiivuja
mintun lehtiä

Murskaa mintun lehdet sitruunamehun ja ruokosokerin kanssa. Kun mintun lehdet on murskaantuneet ja sokeri sulanut, mittaa joukkoon hyvin jäähdytetty Limoncello -likööri. Täytä lasi jääpaloilla sekä muutamalla sitruunasiivulla ja mintun lehdillä. Siivilöi likööriseos lasiin ja pidennä kylmällä sitruunalimonadilla. Sekoita hyvin ja tarjoile pillin kera.

Sieni-pekonipiirakka

Nyt on saatu vesisateita lähes joka päivä. Vaikka paahtavimmat helteet on onneksi ohi, lämmintä silti riittää. Lämpimästä ja kosteasta ilmastahan pitävät sienet ja niitä onkin nyt alkanut putkahdella esiin. Varsinkin kantarelleja ja haperoita löytyy jo ihan mukavasti. Jokunen tattikin, eikä eilen illalla käyty mustatorvisienipaikkaakaan turhaan tarkistamassa. Mustatorvisienet on kuivumassa, mutta aiemmin kerätyt kantarellit, haperot ja tatti menivät piirakan täytteeksi. Sienien lisäksi laitoin myös pekonia ja piirakan pohjataikina on perunasosejauhepohjainen. Sehän on meillä kestosuosikki suolaisten piirakoiden pohjana, koska siinä on hyvä koostumus, ja mikä parasta, pohja on erittäin maukas.

Sieni-pekonipiirakka

Pohja:
1 dl perunasosejauhetta
2 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
100 g voita
1 dl kylmää vettä

Täyte:
nokare voita
1 sipuli
n. 1 l metsäsieniä (esim. kantarelleja, haperoita, tatteja)
1pkt pekonia
2 dl turkkilaista jogurttia
1 dl ruokakermaa
2 kananmunaa
yrttisuolaa
jauhettua valkopippuria
tuoretta persiljaa

Sekoita pohjan kuivat aineet keskenään. Nypi joukkoon hieman pehmennyt voi. Lisää vesi ja sekoita taikina tasaiseksi. Painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Laita vuoka viileään n. 30 minuutiksi. Pistele pohjataikinaan haarukalla reikiä ja paista 200 asteessa uunin alatasolla 10 minuuttia. Paista puhdistetuista ja pilkotuista sienistä pannulla ylimääräinen neste pois. Lisää joukkoon nokare voita ja hienonnettu sipuli, ja jatka paistamista, kunnes sipuli pehmenee. Paista toisella pannulla paloitellut pekonisiivut rapeiksi. Lisää pekonisiivut sieni-sipuliseoksen joukkoon. Ota pannu liedeltä, ja anna jäähtyä hetken aikaa. Sekoita keskenään jogurtti, ruokakerma ja munat. Kaada seos pannulle sieni-pekoniseoksen joukkoon. Mausta seos yrttisuolalla ja valkopippurilla. Sekoita joukkoon hienonnettua tuoretta persiljaa. Kaada täyte piirakkapohjan päälle ja jatka paistamista vielä n. 30 minuuttia.  

Sitruunainen valkosuklaamousse

Aloitetaan tällä kertaa reseptipostaukset jälkiruoasta. Järjestin eilen huvimajaamme kahden hengen rapukestit. Tai ei siellä yhtään henkeä ollut, vain minä puolisoineni... Jälkiruoan halusin sisältävän sitruunaa, ja olevan sitruunaisen raikasta, mutta kuitenkin tuhdin täyteläistä. Suklaiset jälkiruoat ovat täyteläisiä, joten tein valkosuklaasta moussea, jonka maustoin sitruunan raastetulla kuorella ja tilkalla mehua. Sokeria en lisännyt mousseen ollenkaan. Valkosuklaan makeus sai yksistään riittää, ja riittikin. Moussesta ei tullut mitään ällömakeaa, vaan juuri sopiva päätös rapuateriallemme. Sitruunainen valkosuklaamousse sopisi hyvin myös pääsiäisen ajan jälkiruoaksi, ja hyytelökakunkin moussesta saisi. Koska puutarhassamme vielä marjoja riittää, moussen kanssa tarjoilin tietenkin tuoreita vadelmia sekä pensasmustikoita.

Sitruunainen valkosuklaamousse
(2 - 4 annosta)

130 g valkosuklaata
2 dl kuohukermaa
1 sitruunan raastettu kuori
3 rkl sitruunasta puserrettua mehua
1 - 2 liivatelehteä

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Käytä liivatteita sen mukaan, millaista haluat moussen koostumuksen olevan. Kahdella liivatteella moussesta tulee lusikalla lohkaistavaa, yhdellä liivatteella tulee notkeampaa. Sulata valkosuklaa vesihauteessa ja anna hieman jäähtyä. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja lisää joukkoon hieman jäähtynyt, sulatettu valkosuklaa sekä sitruunan raastettu kuori. Kiehauta sitruunamehu ja liuota joukkoon liivatelehdet yksitellen. Anna liivateseoksen hieman jäähtyä. Lisää liivateseos ohuena nauhana suklaa-kermaseoksen joukkoon koko ajan vatkaten. Jaa seos tarjoiluastioihin ja anna olla viileässä pari tuntia ennen tarjoilua.

Salaatti lehtikaalista, persikasta ja vuohenjuustosta

Kokeilin tänä kesänä ensimmäistä kertaa lehtikaalin kasvatusta. Osan lehtikaalin siemenistä kylvin kasvimaalle, osan laatikkoon. Näköjään ei mikään helppo kasvatettava. Suurimpana riesana lehtikaalin kasvatuksessa on ötökät, jotka iskevät kiinni heti, kun vähänkin alkaa vihreää mullasta pilkottamaan. Lehdet ovat reikiä täynnä jo ennen kuin ovat edes kunnolla kehittyneet. Kasvimaalla toisena riesana oli tänä kesänä kuivuus, jota yritettiin sadettamallakin hieman helpottaa, mutta kannettu vesi ei ole koskaan puutarhassa sama asia kuin taivaalta satava. Laatikossa kasvava lehtikaali kärsi puolestaan liikakastelusta. Sato jäi siis todella pieneksi. Koko lehtikaalisadon käytin salaattiin, johon paistoin pannulla tuoretta persikkaa sekä vuohenjuuston siivuja. Kastikkeeksi sekoitin vinaigretten. Kaunis ja maukas salaatti syötiin puoliksi. Lehtikaalin kasvatuksessa ei vielä lannistuta, vaan ensi kesänä otetaan uusi yritys.

Salaatti lehtikaalista,persikasta ja vuohenjuustosta

pieni nippu lehtikaalia
1 tuore persikka
pala vuohenjuustoa
pieni kourallinen pensasmustikoita
pieni kourallinen pinjansiemeniä

Vinaigrette:
2 rkl ruokaöljyä
1 rkl vadelma & persikka-omenaviinietikkaa
1 tl juoksevaa hunajaa
ripaus suolaa
mustapippuria myllystä

Revi lehtikaalin lehdet tarjoilulautaselle. Halkaise persikka, poista kivi ja leikkaa puolikkaat lohkoiksi. Paista lohkot parilapannulla molemmin puolin, kunnes pintaan tulee väriä. Leikkaa vuohenjuustopala reilun paksuisiksi siivuiksi ja paista pannulla molemmin puolin, kunnes pinta saa hyvän värin. Asettele persikkalohkot ja vuohenjuustosiivut lehtikaalin päälle lautaselle. Paahda pinjansiemenet pannulla ja ripottele salaatin päälle. Ripottele päälle myös pensasmustikat. Sekoita vinaigretten ainekset hyvin yhteen ja pirskottele kastike salaatin päälle.

Tuotetestissä Valion uudet maustetut voit

Pääsin viime kesänä mukaan yhteen Blogiringin kampanjoistani mielenkiintoisimpaan ja vaativimpaan. Kampanjan kautta pääsin Valion testiryhmään ja osallistumaan uutuustuotteiden kehittämiseen. Tuotteita testattiin kotona, vastailtiin kyselylomakkeeseen ja annettiin palautetta sekä tietenkin ideoitiin reseptejä uutuustuotteiden ympärille. Nämä Valion uutuustuotteet ovat Sitruunavoi ja Valkosipulivoi.

Valio lanseeraa maustevoit syyskuussa. Maustevoita on totuttu käyttämään lähinnä grillisesongilla ja lihan tai kalan päällä, mutta nämä voit ovat paljon monikäyttöisempiä. Kotimaiset, korkealaatuiset maustevoit on valmistettu luonnollisista raaka-aineista, ja kehitetty erityisesti ruoanvalmistukseen. Maustevoita voidaan käyttää sellaisenaan. Itse ihastuin erityisesti valkosipulivoihin. Niin hyvää ruisleivän tai hapankorpun päällä. Maustevoit sopivat sekä kylmään että lämpimään ruoanvalmistukseen, ja kaiken lisäksi sitruunavoi sopii sekä suolaiseen että makeaan. Sitruunavoi onkin ensimmäinen maustevoi Suomen markkinoilla, jota voi käyttää vaikka makeissa leivonnaisissa tai jälkiruoissa. Valio Sitruunavoi ja Valio Valkosipulivoi ovat markkinoiden ainoat laktoosittomat maustevoit. Valkosipulivoi on normaalisuolainen, sitruunainen on suolaamaton. Maustevoit on pakattu 100 gramman pakkauksiin, joten ne soveltuvat hyvin myös pienemmille talouksille.

Maustevoita testasin moneen eri käyttötarkoitukseen, mm. sellaisenaan, paistamiseen, leivontaan jne. Ainakin minut nämä uutuustuotteet vakuuttivat ja varmasti näitä tullaan jatkossakin meillä käyttämään, kunhan tuotteet ilmestyvät kauppoihin. Syksyn aikana tulen julkaisemaan kehittelemiäni reseptejä, joissa on käytetty Sitruunavoita ja Valkosipulivoita, ja yllä olevassa kuvassa on hieman vinkkiä mitä tuleman pitää. Luvassa on ainakin makeaa ja suolaista. Ensimmäinen maustevoireseptini tulee julki 8.9., joten pysykäähän kuulolla.

Yhteistyössä: Valio

Rosmariini-pannacotta purkissa

Viime viikonlopun ateriasta on enää yksi resepti jäljellä. Eli viimeisenä, muttei vähäisimpänä, jälkiruoaksi tekemäni rosmariini-pannacotta. Vaniljainen pannacotta sai hienoa, uutta makua tuoreesta rosmariinin oksasta, jonka laitoin muiden ainesten kanssa kattilaan kiehumaan. Pannacotta-seoksen kaadoin hyytymään pieniin, kannellisiin purkkeihin. Jälkiruoka on kätevä purkissa, jos ruokaillaan ulkona, ja varsinkin piknikille mentäessä. Suljettu purkki on helppo kantaa mukana eikä ötökätkään pääse jälkiruokaan käsiksi sillä välin, kun vielä syödään muita ruokia. Pannacotta ei tähän aikaan vuodesta kaivannut lisukkeeksi muuta kuin reilusti tuoreita marjoja. Jälkiruokien seuraksi kävin poimimassa omista pensaista hieman mustikoita, punaherukoita sekä vadelmia.

Rosmariini-pannacotta purkissa
(2 prk)

2 dl kuohukermaa
1 dl täysmaitoa
1/2 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rosmariinin oksa
3 liivatelehteä

Tarjoiluun:
tuoreita marjoja

Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Mittaa kattilaan kuohukerma, maito ja sokeri. Lisää joukkoon vaniljasokeri sekä rosmariinin oksa. Kiehauta seos ja keitä parin minuutin ajan. Varo, ettei seos kuohu yli. Nosta kattila liedeltä ja poista joukosta rosmariinin oksa. Puserra liivatteista ylimääräinen vesi pois ja liuota ne yksitellen kattilaan kuumaan liemeen. Kaada seos purkkeihin, jäähdytä ja anna hyytyä viileässä muutaman tunnin ajan. Tarjoile tuoreiden marjojen kera.

Mangoldikääryleet kananjauhelihatäytteellä

Mangoldikääryleitä on kiva tehdä. Mangoldin lehdet ovat pitkiä ja leveitä, joten kääryleiden rullaaminen käy helposti. Täytteeksi voi laittaa melkein mitä vain mielii. Varta vasten kääryleitä varten ostettiin kananpojan jauhelihaa. Muita täyteaineksia piti miettiä sitten tehdessä. Jauhelihan seuraksi laitoin couscousia, koska sitä oli edelliseltä päivältä jäänyt yli, joten säästyin keittämisen vaivalta. Couscousin sijaan olisi hyvin voinut laittaa myös vaikka riisiä, ohrahelmiä tai bulguria. Couscousilla nyt kuitenkin mentiin, että senkin sai pois jääkaapista pyörimästä. Paistettu jauheliha ja couscous olivat yhdessä niin irtonaista, että vaativat joukkoonsa jotain, mikä hieman sitoisi täytettä yhteen. Tähän hätään ei kotoa löytynyt muuta kuin Koskenlaskija -sulatejuustoa. Kääryleitä valelin uunissa kypsentämisen aikana siirappivedellä, ja ihan maukkaita kääryleistäkin tuli. Seuraavana päivänä olivat kylmänäkin hyviä.

Mangoldikääryleet kananjauhelihatäytteellä
(12 - 15 kpl)

400 g kananpojan jauhelihaa
1 punasipuli
2 valkosipulin kynttä
3 dl keitettyä couscousia
n. 1/3 pkt Koskenlaskija -paprikasulatejuustoa
maun mukaan suolaa
valkopippurijauhetta
meiramia
Tabascoa
2 - 3 rkl tummaa siirappia
n. 1 - 1 1/2 dl vettä

Ruskista jauheliha pannulla. Lisää joukkoon kuorittu ja hienonnettu punasipuli sekä kuoritut ja hienonnetut valkosipulin kynnet. Jatka paistamista, kunnes sipulit pehmenee. Ota pannu liedeltä ja sekoita joukkoon couscous. Lisää pieneksi paloiteltu sulatejuusto ja mausta seos suolalla, valkopippurilla, meiramilla sekä Tabascolla. Sekoita täytteen ainekset hyvin yhteen. Katkaise mangoldin lehdistä varret ja ohenna hieman paksuimpia lehtiruoteja. Lehtiruoteja voi myös hieman varovasti painella jollain rikki, jotta kääryleiden rullaaminen sujuu helpommin. Jaa täyte lehdille, ja kääri tiukahkoiksi rulliksi. Aseta kääryleet uunivuokaan. Sekoita keskenään siirappi ja vesi ja valele siirappivettä kääryleiden päälle. Kypsennä uunissa 200 asteessa n. 50 minuuttia ja valele kääryleitä siirappivedellä muutaman kerran kypsentämisen aikana.

Tänä kesänä kasvimaassamme kasvaa näin kauniita mangoldeja. Varsissa ja lehtiruodeissa on ihan mahtavat värit. Näiden siemenistä kannatti maksaa hieman enemmän kuin tavallisesta valkovartisesta mangoldista. Nämä oikein huutavat kokkaamaan itsestään jotain. Mangoldi onkin tänä vuonna lähes ainoa, joka kasvimaalla rehottaa rikkaruohojen lisäksi. Tämän kesän säät eivät ole olleet kovin suotuisat. Ensin alkukesästä kylmä ja sateinen jakso, siihen päälle paahtava helle. Muun muassa pavut eivät lähteneet kasvamaan ollenkaan. Mangoldin lisäksi pinaatti kasvaa ihan kohtuullisen hyvin ja lehtisalaatitkin ovat nyt kirineet. Tillirivistä puolet nuupahti, mutta puolet sentään jaksoi jatkaa kasvamista. On sieltä kasvimaalta nyt jotain muutakin edelleen tulossa, mutta eiliset rankkasateet ja raekuurot pistivät kaiken aika maata myöden. Mutta tällaista puutarhan hoito on. Säiden armoilla ollaan.

Kananuggetit & harissa-majoneesi

Piti jo eilen kirjoitella tänne lisää lupaamiani reseptejä viikonlopun aterioinnista,  muttei siitä sitten tullutkaan mitään, koska melkein koko päivän iltaan saakka joutui pitämään tietokoneesta johtoja irti ukkosmyrskyjen vuoksi. Aikamoista myräkkää eilen olikin. Ukkosta, salamointia, puuskaista tuulta, rankkasadetta ja pisteenä i:n päällä vielä peukalosormen pään kokoisia rakeita. Aika siivon sai pihassa aikaan, mutta vältyttiin sentään kerrankin sen suuremmilta tuhoilta.

Mutta palataan itse asiaan, eli reseptiin. Valmiita kananuggeteja meillä ei ole ostettu ja syöty vuosikausiin, nyt alkoi sellaisia tekemään mieli. En kuitenkaan halunnut kaupan valmiita, vaan tehdä kerrankin nuggetit itse. Eikä niiden valmistus edes ole vaikeaa, ja aika nopeastikin valmistuvat, kunhan toimeen ryhtyy. Mangoldikääryleiden ollessa uunissa, ehti hyvin tekemään nuggetit ja kaikki olivat sopivasti yhtä aikaa valmiina suoraan pöytään lämpiminä. Kananuggetit dipattiin harissa-majoneesiin. Olen ihastunut mausteiseen harissatahnaan ja varsinkin kanan kanssa tykkään sitä käyttää. Majoneesinkin harissatahna maustoi hyvin.

Kananuggetit & harissa-majoneesi

Kananuggetit:
n. 500 - 600 g maustamattomia kanafileitä (rintafileitä, ohutleikkeitä tms.)

Leivitykseen:
2 kananmunaa
1 dl perunajauhoja
1 dl korppujauhoja
suolaa
valkopippurijauhetta
cayennejauhetta

Paistamiseen:
ruokaöljyä

Harissa-majoneesi:
1 dl majoneesia
1 - 2 tl harissatahnaa

Leikkaa kanafileet sopiviksi annospaloiksi. Paksumpia paloja voi hieman nuijia ohuemmiksi tarvittaessa. Riko yhdelle lautasella kananmunat ja sekoita rakenne rikki. Mittaa toiselle lautaselle perunajauhot ja kolmannelle korppujauhot. Mausta korppujauhot suolalla, valkopippurilla sekä cayennella. Pyörittele kanapalat ensin perunajauhoissa. Kasta palat sitten kananmunaan ja pyörittele lopuksi korppujauhoissa. Paista nuggetit pannulla reilussa öljyssä molemmin puolin, kunnes pinnassa on hyvä väri ja kana on kypsää. Valmista harissa-majoneesi. Sekoita majoneesin joukkoon maun mukaan harissatahnaa ja anna makujen tasaantua viileässä ennen tarjoilua.