Ruusukaaligratiini

Joulusta on selvitty, ja suurin osa jouluruoistakin tuli selvitettyä kolmessa päivässä. Aika nappiin tuli siis arvioitua ruokamäärät. Vaikka jouluruoat hyviä ovatkin, kolme neljä päivää on maksimi, mitä niitä jaksaa päivästä toiseen syödä. Nyt on palattu arkiruokaan, ja korkea aika olisi myös palata tänne linjoille. Lomaa bloggailusta on tullut pidettyä jo ihan liikaakin. Vaikka onhan se välillä mukavaa, kun pääsee suoraan ruokapöytään syömään ruokaa, joka ei ole kuvatessa ehtinyt jäähtymään.

Ruusukaaleja tuli ostettua jo ennen joulua, eikä niitä tullut joulupöytään valmistettua. Gratiinia tulee tehtyä yleensä kukkakaalista, mutta tänään halusin kokeilla pienen gratiinin myös ruusukaaleista, jotta saisin ne jo pois pyörimästä. Juustokastikkeen maustoin kokojyväsinapilla, joka antoikin kastikkeelle sen verran sopivasti makua, ettei voimakkaan juuston lisäksi tarvittu kuin ripaus suolaa. Hyvä gratiini ruusukaaleistakin tuli, ja se sopii etenkin liharuokien lisukkeeksi.

Ruusukaaligratiini

500 g ruusukaaleja

Juustokastike:
25 g voita
1 rkl vehnäjauhoja
2 1/2 dl kevytmaitoa
1 dl Emmental -juustoraastetta
2 tl Dijon -kokojyväsinappia
ripaus suolaa

Päälle:
Emmental -juustoraastetta

Pese ruusukaalit ja leikkaa pois kovat kannat, ja poista päällimmäiset lehdet. Höyrytä ruusukaalit juuri ja juuri kypsiksi ja laita ruusukaalit uunivuokaan. Valmista kastike. Sulata kattilassa voi ja sekoita joukkoon jauhot. Lisää maito pienissä erissä koko ajan sekoittaen. Sulata joukkoon juustoraaste. Mausta kastike kokojyväsinapilla ja suolalla. Kaada kastike vuokaan ruusukaalien päälle ja ripottele pinnalle juustoraastetta. Gratinoi uunissa 200 - 225 asteessa, kunnes pinta saa hyvin väriä.

Konjakkisinappi

Blogissa on viime aikoina ollut hiljaista, mutta hengissä ollaan. Ne on ne joulukiireet, mitkä pitävät poissa tietokoneen äärestä. Ja koska joulupöytäkin meillä on aina hyvin perinteinen, ei postattavaakaan ole tullut, koska reseptit löytyvät jo arkistosta. Mitä niitä joka vuosi uudelleenkaan tänne laittamaan. Joulusinappeja blogista löytyy jo pari, mutta konjakkisinapin resepti vielä uupui. Täksi jouluksi valmistin taas pitkästä aikaa perinteistä konjakilla maustettua sinappia, koska sitä jo muihinkin joulupöytiin tilattiin. Vaikka sinapin teko on tosi helppoa ja nopeaa, ei sitä oikein tule tehtyä kuin kerran vuodessa. Joulupöydässä itse tehty sinappi kuitenkin on aina ihan pakollinen. Sinappia ehtii hyvin vielä tekemään jouluksi, niin itselle kuin lahjaksikin.

Konjakkisinappi

1 1/2 dl sinappijauhetta
1 1/2 dl sokeria
2 dl kuohukermaa
1 kananmuna
2 rkl konjakkia
1 tl valkoviinietikkaa

Mittaa paksupohjaiseen, pieneen kattilaan sinappijauhe ja sokeri. Sekoita ne hyvin keskenään yhteen, ettei sinappijauhe jää paakkuiseksi. Sekoita joukkoon kuohukerma ja sitten kananmuna. Laita kattila liedelle ja kuumenna, kunnes sinappi hieman sakenee ja pinta pikkaisen pulpahtaa. Sekoita hyvin pohjia myöden kuumentamisen ajan, koska sinappi palaa helposti pohjaan. Anna sinapin jäähtyä hetken aikaa. Mausta sitten konjakilla ja valkoviinietikalla. Purkita sinappi puhtaisiin lasipurkkeihin. Säilytä viileässä ja anna makujen tasaantua pari päivää ennen käyttöä.

Ruisleipäset & Vegaanin keittiössä

Sain taannoin Elina Innasen Vegaanin keittiössä - Parempaa arkiruokaa kasviksista -kirjan arvostelukappaleena. Jo ensisilmäyksellä kirja vaikutti tosi hyvältä. Reseptit ovat idearikkaita ja raaka-aineet helposti saatavilla. Ilahduttavaa oli myös se, että reseptejä on hyvin laaja-alaisesti. Kirjasta löytyy mm. salaatteja, pääruokia, levitteitä, leivonnaisia sekä aamiaisia ja välipaloja. Ja vaikka ollaankin Vegaanin keittiössä, kirjan reseptit sopivat hyvin myös lihansyöjille. Itsellä tuppaa kasvisruoat ja -lisukkeet pyörimään aina niissä samoissa resepteissä, joten kirjasta saa hyvin uusia ideoita vaikka niiden liharuokienkin kylkeen. Kirjan kuvitus on onnistunut ja houkutteleva. Ensimmäiseksi olin ajatellut kokeilla punajuuribrownie -reseptiä, mutta koska joulu on tulossa, päädyin kevyempään. En ollut koskaan ennen itse leiponut ruisleipää, joten ruisleipästen ohjekin vaikutti kiinnostavalta. Kaiken lisäksi ohje oli sen oloinen, että jauhopeukalotonkin voisi sillä onnistua. Ja oikeassa olin. Ruisleipästen leipominen oli helppoa ja uunituoreet leivät herkullisia. Punajuuribrownieitakin aion silti vielä kokeilla ja montaa muutakin reseptiä.

Ruisleipäset
(16 kpl)

Pikajuuri:
5 dl kädenlämpöistä vettä
25 g hiivaa
3 dl ruisjauhoja
1 rkl siirappia

Muut ainekset:
2 tl suolaa
2 tl kuminansiemeniä
4 dl ruisjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
lisäksi ruisjauhoja leivontaan

Valmista ensin juuri sekoittamalla hiiva veteen. Lisää sitten jauhot ja siirappi. Anna seoksen tekeytyä 1 1/2 tuntia. Alusta loput ainekset juuren joukkoon. Taikinaa ei tarvitse vaivata. Pyörittele taikina jauhotetuin käsin palloiksi ja jaa ne kahdelle uunipellille. Litistä pallot ja anna kohota noin puoli tuntia. Pane uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa leipästen pinnalle ristiviillot terävällä veitsellä ja paista uunin keskitasossa noin 15 minuuttia.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Tuotetestissä Tuoppi Mallasmestarin Mallaslimput

Jokuset teistä saattavat muistaakin, kun testasin vuosi sitten Laihian Mallas Oy:n Saaristolaisleipää. Sittemmin Tuoppi Mallasmestarin Saaristolaisleipä pääsi myös elintarviketeollisuusliiton järjestämän Tähtituote 2014 -kilpailun finaaliin. Nyt tuon maukkaan ja helppotekoisen Saaristolaisleivän rinnalle on tullut kaksi uutta valmisjauhoseosta. Toinen on Mallasmestarin Puolukkainen Mallaslimppu, toinen Mallasmestarin Mallaslimppu. Minulta kysyttiin taas uudelleen testaushalukkuutta, ja mikäpä siinä, koska Saaristolaisleivästä oli niin hyvät kokemukset.

Leipien leipominen kävi taas yhtä helposti kuin viimeksi. Pakkauksissa on mukana kaikki tarvittava, ainoastaan pitää lisätä vain neste. Reilusti kädenlämpöiseen nesteeseen lisätään pakkauksessa oleva kuivahiiva sekä jauhoseos. Mallaslimpussa on mukana myös Tuoppi-kotikalja mallasjuomauute, joka sekoitetaan nesteen joukkoon. Ainekset sekoitetaan voimakkaasti tasaiseksi taikinaksi ja kohotetaan sitten kulhossa tai mukana tulevassa kertakäyttöisessä paistovuoassa. Kohotin leivät vuoissaan. Puolukkainen Mallaslimppu kohosi maltillisesti, mutta Mallaslimppu kuohui hieman vuoasta yli. Taikinan kohottaminen kulhossa on siis varmempaa, jos haluaa säästyä taikinasotkun siivoamiselta. Kohotuksen jälkeen limppuja paistetaan puolisen tuntia 175-asteisessa uunissa.

Jo Saaristolaisleivän kohdalla annoin pientä miinusta mukana olevasta kertakäyttöisestä kartonkivuoasta. Vuoan reunat antavat paiston aikana aika tavalla periksi ja sen vuoksi limppuihin ei tule korkeutta, vaan niistä tulee matalia ja leveitä. Sama juttu tälläkin kertaa, eli vuoat ovat ilmeisesti edelleen samat. Vuokaongelma on kuitenkin minimaalisen pieni. Vaikka vuokien vuoksi limput hieman ulkonäköä menettävätkin, maku leivissä on todella hyvä. Pari siivua molemmista limpuista jo maistelin, enkä edes osaa päättää, kumpi on parempaa. Puolukkainen vai pelkkä mallas? Molemmat leivät ovat meheviä ja maukkaita. Loput leivistä säilönkin joulua varten ja maku todennäköisesti vain paranee entisestään, kun leivät saavat tekeytyä rauhassa. 

Yhteistyössä: Laihian Mallas Oy

Paahdetut ruusukaalit

Kaupasta löytyi nätin violetteja ruusukaaleja, ja niitähän oli heti ostettava ihan jo värinsäkin puolesta. Ei silti, on ruusukaalit muutenkin hyviä. Puolitetut ruusukaalit pyöräytin oliiviöljyssä, balsamicossa, suolassa ja mustapippurissa, ja paahdoin uunissa. Samat mausteet tuntuvat toimivan lähes kaikilla uunissa kypsennettävillä juureksilla ja vihanneksilla. Paahtaminen tuo ruusukaalin maun hienosti esille. Söimme ruusukaalit sellaisenaan lisukkeena, mutta ruusukaalien sekaan sopisi hyvin esimerkiksi pekoni, pähkinät ja juustot. Mitään makueroa en havainnut violetissa ruusukaalissa vihreään verrattuna.

Paahdetut ruusukaalit

500 g ruusukaaleja
2 rkl oliiviöljyä
3 rkl tummaa balsamicoa
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Leikkaa ruusukaaleista kannat ja poista päällimmäiset lehdet. Halkaise ruusukaalit kahtia. Pyöräytä ruusukaalit oliiviöljyssä, balsamicossa ja mausteissa ja levitä uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda uunissa 200 asteessa 20 - 30 minuuttia.

Lakritsi Crème Brûlée

Tottakai jatkettiin sitten koko itsenäisyyspäivän ateria samalla linjalla, eli jälkiruoaksikin oli jotain ranskalaista. Crème Brûlée on yksi suosikkijälkiruoistani, ja nyt tein sen pienellä kotimaisella tvistillä. Me suomalaisethan rakastamme lakritsia, joten kokeilin vanukkaan maustamista lakritsijuurijauheella. Lopputulos oli todella herkullinen. Pinnalla ihanan rapea, paahdettu sokerikuori, ja sisällä kermaisen pehmeä, lakritsainen vanukas. Taivaallista!

Lakritsi Crème Brûlée

2 1/2 dl kuohukermaa
1 dl maitoa
1 rkl lakritsijuurijauhetta
1/2 dl sokeria
4 keltuaista

Pinnalle:
ruokokidesokeria

Mittaa kattilaan kuohukerma ja maito, ja sekoita joukkoon lakritsijuurijauhe. Kuumenna seos kiehuvaksi kattilassa. Sekoita keltuaiset ja sokeri keskenään tasaiseksi. Vältä turhaa vaahdottamista. Yhdistä kermaseos varovasti sekoittaen keltuais-sokeriseokseen. Kaada seos pieniin vuokiin. Kypsennä vuokia vesihauteessa (uunipellille kiehuvaa vettä annosvuokien puoleen väliin saakka) 150 -asteisessa uunissa 50 – 60 minuuttia eli kunnes vanukkaat ovat kauttaaltaan kypsiä. Vanukasseos saa olla hiukan tytisevä muttei juokseva. Jäähdytä vuokia viileässä vähintään 2 - 4 tuntia, mieluiten yön yli. Ripottele ennen tarjoilua vanukkaiden pintaan ruokosokeria ja paahda sokeri kauniin ruskeaksi joko grillivastuksen alla tai nestekaasupolttimella. Tarjoa heti.

Duck Au Vin - Ankkaa viinissä

Itsenäisyyspäivän aterialla jatkettiin alkuruoankin jälkeen ranskalaisella teemalla. Ranskalainen klassikkoruoka on kukkoa viinissä, mutta meillä kukko vaihtui ankkaan. Saimme kokonaisen ankan samaan aikaan kuin taannoin ankan sydämiä ja kivipiiroja. Koska ankka oli nahaton, ajattelin varmimmaksi kypsennystavaksi padassa hauduttamisen. Kukkoa viinissä kuulosti hyvältä, ja onhan se aika samanlainen ruoka kuin Burgundin patakin, josta kovasti pidämme. Ankan lihaa söimme ihan ensimmäistä kertaa. Liha oli voimakkaan makuista, mutta tosi hyvää. Padassa ankka hautui viinipohjaisessa liemessä hyvin mureaksi ja maukkaaksi. Ankkapadan kanssa söimme perunamuusia sekä lisukkeena vihreitä papuja.

Duck Au Vin - Ankkaa viinissä

n. 800 g kokonainen ankka
suolaa
mustapippuria myllystä
n. 250 g savukylkeä
200 g tuoreita herkkusieniä
10 pientä sipulia
1 - 2 isoa porkkanaa tai useampi pikkuporkkana
5 dl punaviiniä
4 dl kanalientä
3 rkl konjakkia
timjamia
2 laakerinlehteä

Ota ankka huoneen lämpöön n. tunti ennen valmistusta. Leikkaa ankka kahdeksaan osaan. Kuutioi savukylki ja ruskista kuutiot pannulla. Siirrä kuutiot pataan ja ruskista ankan palat savukyljestä irronneessa rasvassa tai lisää tarvittaessa pannulle ruokaöljyä. Mausta ruskistetut ankan palat  suolalla ja mustapippurilla ja siirrä pataan. Kuullota pannulla vielä kokonaiset herkkusienet,  kuoritut ja kokonaiset sipulit ja  kuoritut ja tarpeen mukaan paloitellut porkkanat erikseen. Kun kaikki ainekset on padassa, kaada päälle punaviini ja kanaliemi. Lisää joukkoon konjakki, timjami ja laakerinlehdet. Kypsennä uunissa 150 asteessa n. 2 tuntia, kunnes ankka on murean kypsää ja porkkanat ja sipulit pehmenneet.

Lyonin salaatti & kokojyväsinappivinaigrette

Eilen oli vaihteeksi paremmin aikaa kokkailla, ja koska oli itsenäisyyspäiväkin, valmistin hieman juhlavamman aterian alkuruoasta pääruoan kautta jälkiruokaan. Alkupalaksi tein Lyonin salaattia, joka on aika ruokaisa, mutta se ei haitannut, koska pidimme pienen tauon ennen pääruokaa. Lyonin salaatti on ranskalainen alkuruoka, johon tulee friseesalaattia, pekonia, leipäkrutonkeja ja kaiken kruunuksi uppomuna. Pekonin sijaan salaatissa voi käyttää myös savukylkeä, mutta meillä savukylki meni pääruokaan. Salaatti viimeistellään vinaigrette-kastikkeella, ja siihen käytin kokojyväsinappia.

Lyonin salaatti & kokojyväsinappivinaigrette
(2 annosta)

100 g friseesalaattia
1 punasipuli
1 rkl oliiviöljyä
nokare voita
2 valkosipulin kynttä
3 viipaletta vaaleaa paahtoleipää
1 pkt (170 g) pekonia
2 kananmunaa
2 l vettä
1 dl väkiviinaetikkaa

Vinaigrette:
3 rkl oliiviöljyä
1 rkl Dijon kokojyväsinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
ripaus suolaa
ripaus sokeria
ripaus mustapippuria

Revi hyvin huuhdeltu ja valutettu friseesalaatti tarjoilulautasille. Leikkaa kuorittu punasipuli ohuiksi renkaiksi ja levitä sipulirenkaat salaatin päälle. Leikkaa paahleivistä reunat pois ja leikkaa leivät kuutioiksi. Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja nokare voita, lisää pannulle kuoritut valkosipulin kynnet antamaan krutongeille makua ja paista leipäkuutiot rapeiksi. Jaa leipäkrutongit salaateille. Paloittele pekoni ja paista kuivalla pannulla rapeaksi. Jaa pekonipalat salaateille.  Mittaa laakeaan kattilaan kaksi litraa vettä ja kuumenna liki kiehuvaksi (90 astetta). Lisää väkiviinaetikka. Riko kananmunat esim. kahvikuppeihin ja tee hiljalleen kuplivaan veteen kauhalla voimakas pyörre. Kaada kananmunat yksitellen veteen. Kypsennä 3 - 4 minuuttia ja nosta sitten uppomunat reikäkauhalla lautaselle. Asettele uppomunat salaattien päälle. Sekoita vinaigretten ainekset hyvin keskenään ja valuta salaattiannosten päälle.

Kermainen kuhakeitto & tilliöljy

Harrastamme itse kalastusta, mutta emme ole aikoihin kalaan ehtineet, ja talviverkkojen laittoakin on haitannut nämä lumettomat ja lämpimät talvet. Onneksi tuttavamme ehtii välillä kalaankin, ja lauantai-iltana saimme viisi komeaa kuhaa, kun kalareissulla Ahti oli suonut antejaan reippaan puoleisesti. Laitoin kuhat samantien nahattomiksi fileiksi. Osasta fileitä tein sunnuntaina kalakeiton, ja loput fileet syötiin maanantaina paneroituna ja paistettuna. Keitosta tein kermapohjaisen, koska kuha on kuitenkin aika rasvatonta kalaa. Liemeen laitoin myös valkoviiniä, joka piristää kermapohjaisen keiton makua. Kalaliemen keitin itse perkuutotkuista, mutta liemeen voi käyttää myös valmiita kalaliemikuutioita, jos käytössä on vain pelkkiä fileitä. Yleensä lisään kalakeittoon lopuksi hienonnettua tilliä. Nyt kokeilin tilliöljyä, joka oli nopea valmistaa sillä välin, kun odotteli juuresten kypsymistä. Tilliöljyä sai sitten syödessä valuttaa keiton päälle oman maun mukaan. Tilliöljy oli sitruunan ansiosta raikkaan makuista ja se sopisi varmasti moniin muihinkin kalaruokiin lisukkeeksi. Kalaa laitoin keittoon reilusti. Haluan, että kalakeitosta todellakin löytyy kalaa, eikä tarvitse hakemalla hakea.

Kermainen kuhakeitto & tilliöljy

Kuhakeitto:
nokare voita
n. 10 kiinteää perunaa
2 - 3 porkkanaa
1 - 2 sipulia
600 g kuhafileitä
kalalientä
1 1/2 dl valkoviiniä
2 dl kuohukermaa
jauhettua valkopippuria
(suolaa)

Tilliöljy:
2 dl tilliä
1/2 - 1 dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
ripaus sokeria
ripaus mustapippuria

Kuori ja lohko perunat ja porkkanat. Kuori ja viipaloi sipulit. Sulata kattilassa nokare voita ja kuullota sipuleita hetken aikaa. Lisää perunat ja porkkanat ja jatka kuullottamista hetki. Lisää juuresten päälle kalalientä niin, että ne juuri peittyvät. Kiehauta ja keitä, kunnes juurekset alkavat olla lähes kypsiä. Lisää keittoon valkoviini ja kuohukerma. Lisää sopiviksi paloiksi leikatut kuhafileet ja keitä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan, kunnes kuha on kypsää ja valkoista. Mausta keitto valkopippurilla ja tarkista suola. Valmista tilliöljy. Mittaa tehosekoittimeen kaikki ainekset ja aja tasaiseksi. Käytä oliiviöljyä sen verran, että saat tilliöljystä sopivan juoksevaa.

Uunikuivatut kirsikkatomaatit

Aurinkokuivatut tomaatit ovat herkkuani, ja niitä tulee välillä syötyä suoraan purkista. Myös uunissa itse kuivaamalla saa kirsikkatomaateista tosi hyviä. Meillä olikin jääkaappiin päässyt kertymään kirsikkatomaattirasioita, joten eilen sitten kuivasin kaksi rasiallista. Mausteita voi näissäkin vaihdella mielensä mukaan. Tällä kertaa maustoin tomaatit suolan lisäksi timjamilla, mustapippurilla sekä sitruunamehulla. Monet muutkin yrtit sopivat tai voi käyttää erilaisia yrttisekoituksia. Valkosipuliakin voi heittää uuniin mukaan. Uunikuivatut tomaatit ovat monikäyttöisiä. Niitä voi käyttää mm. lisukkeena, salaateissa, keitoissa, pizzassa jne. Halutessaan tomaatit voi vielä kuivauksen jälkeen laittaa mausteöljyyn, jolloin ne säilyvät kauemmin. Meillä kuitenkin tomaatit hupenevat niin nopeasti, että harvoin niitä tulee enää marinoitua kuivauksen jälkeen.

Uunikuivatut kirsikkatomaatit

500 g kirsikkatomaatteja
n. 2 rkl oliiviöljyä
n. 2 rkl sitruunamehua
sormisuolaa
pari hyppysellistä sokeria
mustapippuria myllystä
timjamia

Halkaise pestyt kirsikkatomaatit ja asettele puolikkaat uunipellille leivinpaperin päälle leikkuupinta ylöspäin. Pirskottele päälle oliiviöljy ja sitruunamehu. Ripottele tomaateille suolaa, sokeria, mustapippuria ja timjamia. Kuivaa tomaatteja uunissa 125 asteessa n. 2 - 2,5 tuntia.

Karpalofocaccia

Sain äskettäin sähköpostiini kutsun lähteä mukaan Myllärin joululeipähaasteeseen. Otin haasteen vastaan ja viime viikolla sain toimituksen jauhoja sekä mysliä auttamaan inspiraation luomisessa. En vain haasteeseen tarttuessani arvannut, että muut kiireet iskevät niin päälle, ettei keittiössä paljon ehdi olemaan. Tänään kuitenkin ryhdyin viime tipassa heti aamulla toimeen ja sain leivän leivottua. Tiukoille meni, sillä osallistumisaika päättyy tänä iltana.

Focaccia on lempileipääni, ja haastetta varten aloin pohtimaan saisiko siitäkin jouluisen version. No, saahan siitä sopivilla täytteillä. Käytin leipään kuivattuja karpaloita, mantelirouhetta sekä rosmariinia, ja focacciasta tuli sopivan suolaisen makeaa herkkuleipää. Tämä focaccia sopii vaikka joulun juustotarjottimelle, jos ei se ole tullut jo syödyksi sellaisenaan. Yleensä teen focaccian uunipellille, jolloin leivästä tulee latuskampi. Nyt käytin uunipeltiä puolta pienempää vuokaa, ja sain ihanan muhkean ja mehevän leivän.

Haasteessa haluttiin myös, että leipä paketoitaisiin lahjaksi. Koska aikatauluni meni näin tiukoille, en sen kummemmin alkanut miettimään paketoimisvaihtoehtoja. Vanha kunnon karkkimalli toimii aina, ja kääräisin focaccian vain sellofaaniin ja solmein päät nauhoilla. Resepti on myös aina kiva liittää mukaan ruokalahjoihin, jotta lahjan saaja tietää mitä on syömässä ja voi halutessaan tehdä samaa itsekin.

Karpalofocaccia

Taikina:
3 1/2 dl vettä
2 tl suolaa
1 rkl hunajaa
1 ps kuivahiivaa
7 dl Myllärin Leivontakarkeita vehnäjauhoja
1/2 dl oliiviöljyä

Pinnalle:
oliiviöljyä
1/2 dl kuivattuja karpaloita
1 - 2 rkl mantelirouhetta
rosmariinia
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Mittaa astiaan kuivatut karpalot ja kaada päälle kiehuvaa vettä niin paljon, että karpalot peittyvät. Anna karpaloiden liota sen aikaa, kun valmistat taikinan. Lämmitä taikinaa varten vesi reilusti kädenlämpöiseksi. Sekoita joukkoon suola, hunaja sekä jauhotilkkaan sekoitettu kuivahiiva. Alusta loput jauhot vähitellen ja lisää loppuvaiheessa oliiviöljy. Anna taikinan kohota noin 30 minuuttia. Levitä taikina jauhotetuin käsin korkeareunaiseen uunivuokaan (n. 22 x 28 cm) leivinpaperin päälle. Kohota vielä liinan alla noin 20 minuuttia. Voitele taikinan pinta oliiviöljyllä. Valuta karpaloista ylimääräinen vesi pois ja ripottele ne leivän pinnalle. Painele karpaloita hieman syvemmälle taikinaan. Ripottele pinnalle lopuksi mantelirouhetta, rosmariinia, sormisuolaa ja mustapippuria myllystä. Paista uunin alatasolla 190 asteessa noin 30 - 35 minuuttia, kunnes leipä on kypsä.

Jauhot tarjosi Myllärin.