Pastrami hirven sydämestä

Kun pari päivää ennen jouluaattoa saimme hirven sydämen, tiesin heti, että oli vihdoin tullut aika kokeilla Kaikki äitini reseptit -blogin hirven sydämestä valmistettua pastramia. Keittelin äkkiä liemen kasaan ja sydän ehti sopivasti pari vuorokautta maustumaan ennen aaton aaton savustusta. Ohjeessa liemen suolamäärä tuntui niin hurjalta, että Nannalta itseltäänkin asiaa tiedustelin, ja hänkin myönsi, ettei ohjeessa suolamäärä taida olla ihan oikein. Päädyin käyttämään liemessä puolta suolamäärästä ja se on osoittautunut hyväksi. Oikeastaan jo silläkin suolamäärällä tulee pikkaisen liian suolaista, jos liha maustuu liemessä pidempään. Olemme tehneet pastramia nyt joulun jälkeen pariin otteeseen ja kolme vuorokautta liemessä on meidän makuun sopiva aika. Jos liha on liemessä pidempään, tulee liian suolaista, pari päivää taas antaa inasen liian miedon suolan.

Pastramia olemme tehneet nyt sekä hirven että peuran sydämistä, peuran paisteista sekä naudan sisäpaistista. Sydämen lisäksi pastramia voi siis tehdä useammastakin riistan tai naudan osasta. Pastramia on tosi helppo valmistaa, vaikka voi aluksi kuulostaa työläältä. Loppujen lopuksi aktiivista työaikaa on vähän, maustumiseen ja savustamiseen menee suurin aika. Ja on kaiken vaivan arvoista! Tämä pastrami on todella hyvää! Meillä oli joulupöydässä tosi hyvä kinkku sekä palvikalkkuna, mutta niin vain hirven sydämestä tehty pastrami vei kaikista joulun lihoista voiton. Tätä reseptiä kannattaa ehdottomasti kokeilla!

Yksi pieni moka minulle joulukiireessä sattui ohjetta lukiessa. Muistelin Nannan ohjeessa olleen lihan sisälämpötilan 56 astetta. Ehkä siksi, että meidän makuumme riistaa ja nautaa uunissakin kypsentäessä on 54 - 56 astetta. Nannan ohjeessa olikin 65 astetta, mutta onneksi mokani oli tässä tapauksessa vain hyväksi. Meistä juuri tuo 56 asteen sisälämpötila antaa täydellisen lopputuloksen myös pastramille.

 

 

Pastrami hirven sydämestä

1 puhdistettu hirven sydän

Liemi:
3 l vettä
2,5 dl karkeaa merisuolaa
1,5 dl fariinisokeria
1 kanelitanko
2 palaa kuivattua inkivääriä
1 rkl sinapinsiemeniä
1 rkl korianterinsiemeniä
1 rkl kokonaisia mustapippureita
1 tl kokonaisia maustepippureita
1 tl kokonaisia neilikoita
1 tähtianis
1 laakerinlehti
1 kokonainen valkosipuli halkaistuna

Kiehauta liemen ainekset niin, että sokeri ja suola liukenevat. Jäähdytä kylmäksi. Upota sydän kylmään liemeen, käytä painoa, että saat sydämen pysymään nestepinnan alla. Anna maustua ja suolaantua kylmässä n. 3 päivää. Nosta sydän liemestä ja  taputtele kuivaksi. Paahda mausteseos-rubin ainekset niin, että pannulta tulee hyvät hajut. Ota pois liedeltä ja hiero sitten vahva kerros  rubia sydämen pintaan. Siitä tulee lihaan mustanpuhuva kaarna kypsennyksen aikana.

Rub:
0,5 dl korianterinsiemeniä (rouhittuna)
2 - 3 rkl mustapippuria myllystä

Savusta mahdollisimman miedossa lämmössä (alle 100), kunnes sisälämpötila on 56 - 65 astetta.
Anna vetäytyä käärittynä ja leikkaa mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi. Pastrami onnistuu sydämen lisäksi myös mm. riistan ja naudan paisteista, ulkofileestä jne.

Peura Wellington & parmesaani Duchesse-perunat

 Yhteistyössä Rosa Viini & Ruoka kanssa.

Olen tehnyt silloin tällöin mureketta Wellingtonin tapaan, eli käärinyt murekkeen lehti- tai voitaikinan sisään. Viime aikoina olen uskaltautunut tekemään Wellingtonin jo myös fileestä. Tähän tarkoitukseen peuran ulkofilee on mitä sopivin. Se kypsyy mediumiksi niin samaan tahtiin kuin taikinakin kypsyy ja saa sopivan värin. Wellingtonissa olen aina pelännyt epäonnistuvani lihan kypsyydessä, mutta ainakaan peuran ulkofileen kanssa ei ole mennyt pieleen. Ehkäpä vielä uskaltaudun kokeilemaan myös Beef Wellingtonia naudasta. 

Peura Wellington on juhlavaa ruokaa ja sopii loistavasti nyt loppuvuoden juhlien ateriaksi. Lisukkeeksi sopii perunamuusi juhlavammassa muodossa, eli Duchesse-perunat. Duchesse-perunat saavat pientä lisämakua parmesaanista. Peura Wellington ei välttämättä kaipaa mitään kastikkeita. Minä olen tarjoillut lisänä puolukkasurvosta. Mutta jos jotain kastiketta kaipaa, esimerkiksi punaviinikastike sopii hyvin. 

Ruokajuomaksi peura Wellingtonin ja Duchesse-perunoiden kanssa sopii Châteauneuf-du-Pape Le Moulin Teyroud 2017, jota suosittelin riimipeuracrostinienkin seuraksi. Runsaan täyteläinen punaviini on erinomainen valinta erilaisille liharuoille.

Peura Wellington & parmesaani Duchesse-perunat

Peura Wellington:
n. 500 g peuran ulkofileetä
tilkka ruokaöljyä
nokare voita
suolaa
mustapippuria myllystä

Sieniseos:
nokare voita
n. 200 g herkkutatteja
1 sipuli
1 tl timjamia
suolaa
mustapippuria myllystä

Lisäksi:
lehtitaikinalevy

Voiteluun:
kananmuna

Ruskista peuran ulkofilee nopeasti kauttaaltaan kuumalla pannulla ruokaöljyn ja voin seoksessa. Mausta fileen pinta suolalla ja mustapippurilla, ja jäähdytä. Hienonna herkkutatit ja kuori ja hienonna sipuli. Paista herkkutateista ylimääräinen neste pois kuivalla pannulla. Lisää nokare voita ja lisää hienonnettu sipuli. Jatka paistamista, kunnes sipuli on pehmennyt ja sienet saaneet vähän väriä. Mausta timjamilla, suolalla ja mustapippurilla. Kaulitse sulanut lehtitaikinalevy sen kokoiseksi, että se riittää fileen käärimiseen. Levitä taikinalevylle sieniseosta fileen kokoiselle alueelle, laita filee päälle ja levitä loppu sieniseos fileen päälle. Voitele taikinan reunat kananmunalla ja paina reunat kiinni. Nosta peura Wellington jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Kuumenna uuni 225 asteeseen. Laita peura Wellington leivinpaperin päälle uunipellille saumapuoli alaspäin. Voitele Wellington kananmunalla ja laita paistomittari. Paista uunin keskitasolla, kunnes lihan lämpötila on 52 - 54 astetta. Tähän menee n. 15 - 20 min. Ota peura Wellington uunista ja anna levätä n. 15 min. ennen leikkaamista.

Parmesaani Duchesse-perunat:
n. 1 kg jauhoisia perunoita
25 g voita
1 dl raastettua parmesaania
2 keltuaista
1/2 dl maitoa tai kermaa
ripaus muskottipähkinää
suolaa

Keitä kuoritut ja lohkotut perunat kypsiksi suolalla maustetussa vedessä. Kaada keitinvesi pois ja soseuta perunat. Jos haluat soseesta erityisen sileää, purista ne survomisen jälkeen vielä siivilän läpi lusikan avulla hiertämällä. Sekoita soseen joukkoon voi, parmesaaniraaste, keltuaiset, maito tai kerma. Mausta muskottipähkinällä ja suolalla. Pursota soseesta ruusukkeita uunipellillle leivinpaperin päälle. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15 min, kunnes Duchesse-perunat saa kauniin värin.

Poro-suppilovahverorisotto

Yhteistyössä Rosa Viini & Ruoka kanssa.

Risotto on siitä kiva ruoka, koska se on hyvin muuntautumiskykyinen, ja siitä saa helposti sekä arkeen että juhlaan sopivaa ruokaa. Arkena meillä valitaan risottoon edullisempia raaka-aineita ja tehdään risotosta myös kevyempi ilman parmesaania ja voita. Juhlavammassa risotossa taas aineksissa ja kaloreissa ei säästellä. Itsenäisyyspäivä lähestyy ja yhteistyössä Rosa Viini & Ruoka kanssa tein risottoreseptin, joka sopisi hyvin ateriaksi maamme itsenäisyyttä juhliessa. Kotimaamme metsät tarjoavat hienoja raaka-aineksia ruokapöytäämme, ja niin minunkin risottooni valikoitui suppilovahveroja, poroa ja puolukoita. Tämä juhlava risotto valmistuu puolessa tunnissa, niin keittiössäkään ei tarvitse ihan koko päivää huhkia, vaan aikaa ja voimia jää juhlimisellekin.

Nugan Dreamer's Chardonnay 2019 on runsas ja paahteinen valkoviini. Kuiva ja hapokas viini on hedelmäinen, tamminen ja tasapainoinen. Nugan Dreamer's Chardonnay 2019 sopii grillatulle tai paistetulle vaalealle lihalle sekä täyteläisille punalihaisille kalaruoille. Viini sopi oikein hyvin myös poro-suppilovahverorisoton kanssa, koska parmesaani ja voi tuo risotolle tuhtiutta ja kermaisuutta, ja suppilovahveroissa ja porossa on runsaasti makua. Nugan Dreamer's Chardonnay 2019 maksaa 12,98 €.

Poro-suppilovahverorisotto

1 - 2 rkl oliiviöljyä
1 l suppilovahveroita
1 salottisipuli
2 valkosipulin kynttä
4 dl risottoriisiä
2 dl valkoviiniä
n. 10 dl kasvislientä
150 g kylmäsavustettua pororouhetta
25 g voita
2 dl raastettua parmesaania
mustapippuria myllystä

Lisäksi:
puolukoita
persiljaa

Paista suppilovahveroista ylimääräinen neste pois. Lisää joukkoon oliiviöljy sekä hienonnettu sipuli sekä valkosipulin kynnet. Kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää joukkoon risottoriisi ja kuullota hetken aikaa, kunnes riisi muuttuu läpikuultavaksi. Lisää joukkoon valkoviini. Kun viini on haihtunut, lisää kasvislientä vähän kerrallaan. Anna liemen aina haihtua, ennen kuin lisäät uutta. Jatka n. 15 - 20 minuuttia lisäten lientä vähän kerrallaan aina tarvittaessa niin kauan, kunnes riisi on sopivan kypsää. Lisää joukkoon kylmäsavustettu pororouhe. Lisää voi sekä raastettu parmesaani. Mausta mustapippurilla. Annostele risotto lautasille ja ripottele annosten pinnalle parmesaania, puolukoita ja persiljaa.

Ylikypsät porsaanposket

 Yhteistyössä Rosa Viini & Ruoka kanssa.

Syömme nykyään tosi harvoin porsaan lihaa, mutta porsaanposket ovat aika vastustamattomia. Niinpä meillä nytkin oli pakastimessa porsaanposkia tuotuna, kun Kivikylän tehtaanmyymälässä käydessä aina poskia varastoon ostamme, jos niitä sopivasti sattuu myynnissä olemaan. Yleensä olen haudutellut porsaanposket omenasiiderissä, mutta tällä kerralla kokeilin Rosa Viini & Ruoka -sivuston reseptiarkistoista löytyvää reseptiä. Sivustolta löytyy toinen toistaan herkullisempia ohjeita. Kannattaa katsoa ja hakea sieltä ruokaideoita. Ruokaohjeiden mukana on aina myös viinisuositus. Sen verran poikkesin valmiista ohjeesta porsaanposkia valmistaessani, että lisäsin kypsennysaikaa todella reilusti. Alkuperäisessä ohjeessa porsaanposkia kypsennetään puoli tuntia, mutta koska me pidämme poskista pitkään haudutettuna, laskin vain lämpöä tuon puolen tunnin jälkeen ja jatkoin poskien hauduttamista vielä kolmisen tuntia. Näin syksyllä ilmojen alkaessa viiletä, pitkään uunissa haudutetut ruoat ovat ihan parhaita. Nytkin olimme pihatöissä, ja sisälle palattuamme ulko-ovelle leijaili hyvä tuoksu, ja porsaanposket olivat hautuneet mielettömän pehmeiksi ja mureiksi. Lisukkeeksi tein perunamuusia ja höyrytin porkkanoita ja ruusukaaleja. Porsaanposkien liemestä valmistui täyteläisen makuinen punaviinikastike.

Nugan Alfredo Second Pass Shiraz on keskitäyteläinen ja keskitanniininen punaviini, joka sopii tuhdeille liharuoille, grilliruoille, kanalle ja kalkkunalle, sekä seurusteluun. Runsas maku sisältää marjaisia ja paahteisia makuja. Siinä on myös kahvin ja suklaan aromeja, sekä yrttisyyttä. Nugan Alfredo Second Pass Shiraz on monikäyttöinen yleisviini, ja se maksaa 14,98 €. Punaviini sopii myös vegaaneille ja se on ympäristövastuullisesti pakattu. Tämä olisi varmasti hyvä punaviinivalinta joulupöytäänkin tai pääsiäisenä lampaan tai karitsan kanssa.

Ylkikypsät porsaanposket

800 g porsaanposkia
5 dl kanalientä
5 dl punaviiniä
2 valkosipulin kynttä
2 rosmariinioksaa
2 timjaminoksaa
10 roseepippuria
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl öljyä

Poista poskista kalvot ja ruskista niitä pannulla öljyssä. Laita posket muiden ainesten kanssa uuninkestävään pataan ja paista noin 30 minuuttia 220 asteessa. Laske uunin lämpötila 150 asteeseen ja jatka poskien hauduttamista 3 tuntia. Nosta uunipata pois uunista ja siivilöi liemi liinan läpi kattilaan. Keitä lientä voimakkaasti poreillen niin kauan kunnes neste on haihtunut puoleen. Lisää lihat takaisin kastikkeen joukkoon. Tarjoile esim. perunamuusin kanssa.

Ethän kommentoi alkoholia. Alkoholia koskevat kommentit poistetaan Valviran ohjeistuksen mukaan!

Lampaan sisäfileet, punaviinikastike & duchesse-perunat

Pääsiäinen on siitä mukava juhla, kun tulee pitkä viikonloppu ja useampana päivänä juhla-ateria. Jouluna syödään aina sitä samaa jouluruokaa monena päivänä, mutta pääsiäisenä tykkään tehdä joka päivälle oman ateriansa. Tänä pääsiäisenä pitkäperjantain aterialla söimme lampaan sisäfileetä punaviinikastikeen kera, duchesse-perunoita, uunissa paahdettua vihreää parsaa, valkosipulia sekä kirstikkatomaattiterttuja. Lauantaina ateria valmistui laavunuotiolla ja ruokana oli mm. loimulohta, vihreää parsaa, minipaprikoita, kirsikkatomaattiterttuja sekä jälkiruoaksi tikkupullaa. Sunnuntaina söimme ne perinteiset pääsiäisen karitsan paahtopaistit herkkutattirisoton kanssa ja maanantaina oli vielä peuravorschmackia, suolapedillä paahdettuja perunoita sekä hasselbackan porkkanoita.

Lampaan sisäfilee oli meille uusi tuttavuus, mutta ei jää todellakaan ainoaksi kerraksi. Lampaan sisäfilee oli iloinen yllätys. Pienet fileet valmistuvat todella nopeasti ja maultaan ne ovat hyvin mietoja. Ei olisi välttämättä tiennyt syövänsä lammasta, kun on tottunut, että lampaan lihassa on kuitenkin aika voimakas maku. Lampaan sisäfileille riitti hyvin mausteeksi punaviinisuola- ja pippuri, kun lisukkeena oli vielä punaviinikastikettakin.  Lampaan sisäfileet kypsyvät nopeasti pannullakin, mutta tällä kertaa loppukypsensin ne uunissa.

Lampaan sisäfilee & punaviinikastike

Lampaan sisäfileet:
1 kg lampaan sisäfileitä
punaviinisuolaa
punaviinipippuria

Punaviinikastike:
1 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tl kuivattua rosmariinia
1 1/2 dl punaviiniä
2 1/2 dl lihalientä
1 - 2 rkl kastikesuurustetta
punaviinisuolaa
punaviinipippuria

Duchesse-perunat:
1 kg jauhoisia perunoita
50 g voita
3 keltuaista
jauhettua muskottipähkinää
suolaa

Ota lampaan sisäfileet hyvissä ajoin huoneenlämpöön ennen valmistusta. Poista fileistä mahdolliset ylimääräiset kalvot. Ruskista fileet nopeasti pannulla. Nosta fileet uunivuokaan ja mausta punaviinisuolalla ja punaviinipippurilla. Kypsennä fileet uunissa 200 asteessa, kunnes fileiden sisälämpö on 55 - 60 astetta. Aikaa tähän menee vajaa 10 min. Kääri fileet folion sisälle ja anna levätä hetki.

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynsi. Kuullota sipulit kattilassa tilkassa öljyä pehmeiksi. Lisää joukkoon rosmariini. Lisää punaviini ja keitä n. 5 min. Lisää lihaliemi ja keitä n. 15 min. Siivilöi kastike ja kiehauta se uudestaan. Suurusta kastike kastikesuurusteella ja mausta punaviinisuolalla ja -pippurilla. Leikkaa lampaan sisäfileet paloiksi ja tarjoile punaviinikastikkeen kera.

Keitä kuoritut perunat kypsiksi vedessä. Kaada keitinvesi pois ja soseuta perunat. Lisää joukkoon voi. Kun sose on hieman jäähtynyt, sekoita joukkoon keltuaiset. Mausta sose muskottipähkinällä ja suolalla. Pursota sose ruusukkeiksi uunipellille leivinpaperin päälle. Paahda uunissa 225 asteessa, kunnes duchesse-perunoiden pinta saa väriä.

Uunilihapiirakat

Nyt kun viime ajat ovat saaneet leipomisinnostuksen heräämään, kokeilin vihdoin lihapiirakoita, jotka öljyssä uppopaistamisen sijaan valmistetaan uunissa. Jotta uunilihapiirakoista tulisi saman veroisia kuin uppopaistetuistakin, lihapiirakat voidellaan voisulalla heti kuumina uunista oton jälkeen. Uunilihapiirakkaohjeita löytyy netistä useampia. Taikinaan nappasin ohjeen netistä ja täytteen valmistin oman maun mukaan. Oikein kelvollisia uunilihapiirakoistakin tulee, ja paljon vähemmällä vaivalla kuin uppopaistamalla. Moni karttelee juurikin tuota kuuman öljyn kanssa pelaamista, ja moni uppopaistettu resepti jää kokeilematta. Onneksi moni resepti onnistuu muullakin tavoin.

Uunilihapiirakat
(16 - 20 kpl)

Taikina:
5 dl maitoa
2 rkl sokeria
1 tl suolaa
2 ps kuivahiivaa
12 - 13 dl vehnäjauhoja
100 g voita

Täyte:
400 g jauhelihaa
1 iso sipuli
1 1/2 dl puuroriisiä
2 kananmunaa
2 tl paprikajauhetta
1 1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Lisäksi:
1 kananmuna reunojen voiteluun
150 g voita lihapiirakoiden voiteluun

Tee taikina. Kuumenna maito 42-asteiseksi. Lisää joukkoon sokeri, suola ja kuivahiiva. Anna tekeytyä viisi minuuttia. Lisää joukkoon vähitellen vehnäjauhot. Sulata voi ja lisää voisula taikinaan alustamisen lopussa. Laita taikina kohoamaan vedottomaan ja lämpimään paikkaan noin 1 tunniksi. Valmista täyte. Ruskista jauheliha pannulla. Kuori ja hienonna sipuli, ja kuullota pannulla pehmeäksi. Keitä puuroriisi kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Keitä kananmunat. Sekoita keskenään paistettu jauheliha, sipulit ja riisi. Kuori ja hienonna keitetyt kananmunat ja lisää joukkoon. Mausta täyteseos paprikajauheella, suolalla ja mustapippurilla. Jaa kohonnut taikina 16 - 20 osaan. Pyöritä taikinapalat palloiksi ja kaulitse jauhotetulla alustalla ohuiksi pyörylöiksi. Laita täytettä pari ruokalusikallista taikinapyörylän toiselle reunalle, voitele reuna kananmunalla ja taita toinen reuna päälle. Painele reuna tiiviisti kiinni haarukalla. Kypsennä lihapiirakat uunissa 225 asteessa keskitasolla n. 15 - 20 min., kunnes ne ovat saaneet väriä. Sulata voi ja voitele lihapiirakat voisulalla heti kuumina uunista oton jälkeen. Anna voin imeytyä ja lihapiirakoiden pehmetä ennen tarjoilua. Tarjoile lihapiirakat haluamiesi lisukkeiden kera.

Halloween-juhlat

Meillä ei ole koskaan vietetty Halloweenia. Jos juhlat on haluttu, se on sitten ollut mieluummin kekri eli sadonkorjuujuhla. Pitkään ajattelinkin, ettei meillä koskaan Halloweenia edes tulla viettämään, moista humpuukia, mutta ihmeesti lapsen myötä mieli muuttuu. Koska lasta jo kovin alkoi Halloween kiinnostaa, ja karkkia vai kepponen -kierroksestakin on jo puhunut kuukausia, niin niin vain löysin itseni Halloween-juhliakin järjestämästä. Halloween-ruoat söimme jo vähän etuajassa, koska ajankohta oli töiden kannalta sopivin. Karkkia vai kepponen -kierrokselle lähdetään sitten ajallaan.

Oman sadon kurpitsan säästin varta vasten tänne saakka. Kurpitsasta saa helposti näyttävän koristeen Halloween-pöytään. Koversin kurpitsalle kasvot ja ammoillaan olevan suun, mistä kurpitsa oksensi pastasalaattia alla olevaan salaattikulhoon. Pastasalaatissa oli keitettyä pennepastaa, salamia, minimozzarellapalloja, kirsikkatomaatteja, aurinkokuivattuja tomaatteja, kalamataoliiveja ja kastikkeena vihreä pesto, joka antoi salaatille vihertävän värin, niinkuin se olisi vatsan sisältöä.

Tarjolla oli myös hot dogeja, täytettyjä paprikoita sekä kurpitsapannacottaa. Kaupan Halloween-tarjontaa kannattaa myös hyödyntää tarjoiluissa. Kaupasta löytyi meidän pöytään hämähäkin seittiverkon ja lepakon muotoisia perunasnackseja sekä kurpitsan ja haamun muotoisia vaahtokarkkeja. Halloween-valikoimat on laajat nykyään, joten valmista tarjottavaakin löytyy vaikka mitä.

Hot dogit täytettiin teeman mukaisesti tietenkin verisillä sormilla. Terävällä veitsellä nakeista saa sormen näköisiä. Nakit ja hot dog -sämpylät voi lämmittää kaikki yhtä aikaa uunissa. 175 asteessa hot dogit ovat valmiita noin vartissa. Sitten vain sämpylöihin ketsuppia vereksi ja nakkisormet väliin. Pöytään voi varata myös mieluisia lisätäytteitä. Meillä lapsi söi hot dogit pelkästään ketsupilla ja nakeilla, aikuisille laitettiin myös kurkkusalaattia sekä marinoitua punasipulia.

Jälkiruoaksi tein kurpitsapannacottia, jotka maistuivat kurpitsapiirakalle. Kurpitsapannacottat oli helppo koristella karmaiseviksi kaupasta löytyvillä silmämakeisilla. Kurpitsapannacotta sopii myös sadonkorjuujuhlan jälkiruoaksi. Silloin pannacottat voi koristella jollain kauniimmalla tavalla. Jaan kurpitsapannacottien reseptin lähipäivinä omana postauksenaan.

Halloween-teemaan sopivat täytetyt paprikat joko keltaisista tai oransseista paprikoista. Paprikoihin leikataan kasvot, kuten kurpitsalyhdyissä, ja niin paprikatkin näyttävät pieniltä kurpitsalyhdyiltä. Paprikat voi täyttää omilla lempitäytteillä. Tällä kertaa tein paprikoihin tex mex -täytteen: riisiä, jauhelihaa, tomaattia, maissia ja fetajuustoa tacomaustein.

Halloween-tarjoiluja oli hauska suunnitella ja tehdä, ja lapsi oli innoissaan. Ehkä tästä tulee nyt jokavuotinen perinne meille.

Grillattu, marinoitu flank steak

Alkukesän hunaja saatu Forest Foodylta.

Grillikausi jatkuu edelleen ja vähintään kerran viikossa vielä grillaillaan. Grilliin meillä menee aina iso kasa kasviksia ja useimmiten jotain lihaa, nautaa tai kanaa. Naudan kuve eli flank steak on meillä usein grillattavana. Se on niin hyvää ja vieläpä tosi nopea grillattava. Flank steak kannattaa ensin marinoida, koska se tekee lihasta mureampaa. Maukas öljypohjainen marinadi saa hapokkuutta punaviinietikasta, suolaisuutta soijakastikeesta sekä makeutta hunajasta. Makua antavat lisäksi valkosipuli ja mustapippuri. Flank steak saa mielellään marinoitua yön yli. Ennen grillaamista pinnan voi vielä maustaa kevyesti sormisuolalla ja mustapippurilla. Jos flank steakin kanssa kaipaa kastiketta, chimichurri on loistovalinta.

Tänä kesänä olen käyttänyt flank steakin marinadissa Forest Foodylta yhteistyön kautta saamaani Nordic Bee Co.:n maukasta ja makeaa monikukkahunajaa. Alkukesän hunajassa on sopivan notkea koostumus, joten sen saa helposti myös marinadiin sekoittumaan. Ja on sitten muutoinkin todella hyvä hunaja. Varmasti parhaimpia hunajia, joita olen koskaan maistanut. Maku ja koostumus aivan täydellisiä! Meillä lapsikin on ihan hulluna Nordic Bee Co.:n hunajiin ja usein hän seisoo kaapin edessä ja pyytää saisiko taas vähän maistaa hunajaa. Kyllähän tuota lusikoi itsekin mielellään suoraan purkista suuhun.

Grillattu, marinoitu flank steak

n. 600 - 700 g flank steakia

Marinadi:
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl punaviinietikkaa
2 rkl soijakastiketta
1 rkl juoksevaa hunajaa
2 valkosipulin kynttä
mustapippuria myllystä

Lisäksi:
sormisuolaa
mustapippuria myllystä

Sekoita oliiviöljy, punaviinietikka, soijakastike ja hunaja keskenään. Kuori valkosipulin kynnet ja leikkaa ohuiksi siivuiksi. Lisää valkosipuli ja rouhittu mustapippuri marinadiin. Poista flank steak pakkauksesta, pyyhi pinta ja laita flank steak suljettavaan pussiin. Kaada joukkoon marinadi. Päästä pussista ilma pois ja sulje. Anna marinoitua mielellään seuraavaan päivään jääkaapissa. Ota liha jääkaapista n. 30 min. ennen grillausta. Poista flank steak pussista ja pyyhi ylimääräiset marinadit pois. Mausta pinta kevyesti sormisuolalla ja mustapippurilla. Grillaa suoralla lämmöllä kuumassa grillissä n. 3 - 4 min. per puoli. Liha saa jäädä punertavaksi. Laita flank steak folion sisälle ja anna vetäytyä n. 15 min. Leikkaa liha poikkisyin ohuiksi siivuiksi ja tarjoile esim. chimichurri-kastikkeen kanssa.

Grillattu naudan entrecote-pihvi punaviinisuolalla

Punaviinisuola saatu tuotenäytteenä Culinaristit.comilta.

Tänä kesänä meillä on grillattu aika monet naudan entrecote-pihvit. Pihvit ovat siitä hyviä, kun niissä ei mene paljon aikaa. Entrecote-pihvien grillaamiseen menee vain muutama minuutti. Ja sillä välin, kun pihvit vetäytyvät foliossa, grillaa lisukekasvikset. Yksinkertaista ja nopeaa, mutta mausta tinkimättä. Hyvä pihvihän ei kaipaa mausteeksi muuta kuin suolaa ja pippuria. Culinaristit.comilta tuotenäytteenä saamani punaviinisuola on ihan täydellinen suola naudan entrecote-pihveille.

Sel de Château -punaviinisuola on Merlot- ja Cabernet -punaviineillä marinoitua merisuolaa. Raaka-aineena käytetään Ile de Ré- ja Guérande -alueilta tulevaa suolaa, joka on kerätty perinteisellä kelttiläisellä tavalla eli puuharavalla ja käsin. Suola on korkeatasoista gourmet-suolaa, joka on puhdistamatonta ja lisäaineetonta. Se sisältää mineraaleja ja hivenaineita luonnollisessa suhteessa ja maku on pehmeä. Suola tuodaan Pascal Delbeckin viinitilalle, jossa siihen lisätään punaviini ja annetaan imeytyä, jolloin suola saa ainutlaatuisen makunsa. Punaviinisuola voidaan maustaa Merlot-, Cabernet-, Syrah- tai Pinot -viinillä, sekä myös Sauvignon Blanc -valkoviinillä. Viinillä maustetut suolat ovat ranskalaista artesaanityötä.

Grillattu naudan entrecote-pihvi punaviinisuolalla

naudan entrecote-pihvejä
Sel de Château -punaviinisuolaa
mustapippuria myllystä

Ota pihvit huoneenlämpöön noin puoli tuntia ennen grillaamista. Grillaa pihvejä noin 2 minuuttia per puoli. Nosta pihvit grillistä, mausta molemmin puolin punaviinisuolalla ja mustapippurilla ja kääri folioon. Anna pihvien vetäytyä noin 15 minuuttia.

Savustettu naudan rinta eli brisket

Amerikoissa paljon käytetty naudan osa, rinta eli brisket, löysi tiensä vihdoin myös meidän ruokapöytään. Ainakaan meillä päin ei kauppojen hyllyistä suoraan naudan rintaa useinkaan löydy, mutta äskettäin lehdessä oli ilmoitus, että sitä olisi tarjolla. Onnistuimme saamaan vihoviimeisen palan, jonka koko ei päätä huimannut, mutta ainakin pääsimme vihdoin naudan rintaa testaamaan. Vajaan kilon painoisen rintapalasen pintaan sivelin hunajasinappia sekä maustoin pinnan vielä itse tehdyllä mausteseoksella. Sitten vain pala savustumaan. Mitään pikaruokaa naudan rinta ei ole. Aikaa saa varata vähintään 6 tuntia kiloa kohden. Savustimme omaa palaamme miedolla lämmöllä ja naudan rinta oli valmis folioon käärittäväksi 7 tunnin kuluttua. Kun pala oli saanut riittävän kauan vetäytyä, pääsimme vihdoin maistamaan. Kyllä oli vaivan ja odottelun arvoista! Liha oli mehevää ja mureaa, tosi herkullista. Naudan rinnasta tuli uusi suosikkimme, ja jo heti seuraavana aamuna tiedustelin läheisen lihatehtaan tehtaanmyymälästä, olisiko sitä kautta mahdollista saada naudan rintaa tilaamalla. Ja saihan sitä. Jo heti seuraavana viikonloppuna savustimme naudan rintaa uudelleen. Tällä kertaa pala oli reilu 3-kiloinen ja sen savustaminen vei 20 tuntia. Kaikkein helpointa naudan rinnan savustaminen on sähkökäyttöisellä savustimella. Silloin lämmön säätely on helppoa ja saa pidettyä koko savustamisen ajan tasalämmön. Naudan rinta on myös tosi edullista. Tuo meidän 3 kilon pala maksoi vain 8,90 €/kg.

Savustettu naudan rinta eli brisket

n. 1 kg naudan rintaa
Dijon -hunajasinappia

Mausteseos:
2 tl suolaa
1 rkl mustapippuria
1 tl valkosipulijauhetta
1 tl sipulijauhetta
2 tl chipotlejauhetta
1 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl juustokuminaa
2 tl oreganoa

Ota naudan rinta huoneen lämpöön 1 - 2 tuntia ennen savustusta. Trimmaa palasta tarvittaessa kovat rasvaosat pois. Pehmeää rasvaa on hyvä olla ohut kerros. Sivele pintaan kauttaaltaan ohut kerros hunajasinappia. Mittaa mausteet mortteliin ja hiero mausteet yhteen. Levitä mausteseos naudan rinnalle sinappikerroksen päälle. Laita lihaan lihamittari ja savusta miedolla lämmöllä, n. 100 -125 asteessa, kunnes liha saavuttaa halutun lämpötilan (75 - 85 astetta). Ota liha savustumasta ja kääri se folioon. Anna lihan tekeytyä rauhassa. Leikkaa lihasta ohuita siivuja. Savustettu naudan rinta maistuu niin lämpimänä kuin kylmänäkin.

Saiturin lehtipihvit

Vaikka olemme miehen kanssa olleet marraskuusta asti, pientä joulutaukoa lukuunottamatta, dieetillä, ei se ole yhtään tuntunut kituuttamiselta, vaan päinvastoin ollut hyvin mieluisaa. Motivaatio on pysynyt korkealla eikä ole tehnyt mieli luovuttaa kesken. Joskus ajattelin, ettei näille ylimääräisille kiloille mitään voi, mutta onneksi olin (kerrankin) väärässä. Tähän mennessä olen karistanut itsestäni 26 voipaketin verran ylimääräistä pois, puoliso vieläkin enemmän. Ihan omin avuin emme tätä ole saavuttaneet, vaan otimme nettivalmennuksen avuksemme. Se oli hyvä päätös! Omin päin laihduttaessa usein alkaa syömään liian vähän. Se ei toimi. Keho alkaa pitää säästöliekillä kynsin hampain kiinni rasvasta eikä tuloksia synny. Ja motivaatio hiipuu, kun paino ei putoa, vaikka kuinka on nälissään ollut. Meidän valitsemamme nettivalmennus ei ole ollutkaan mikään kitudieetti, vaan parasta olisi, mitä isommilla ruoka-annoksilla laihtuisi. Viisi säännöllistä ateriaa terveellistä ruokaa päivässä, ja sehän toimii! Säännöllisten aterioiden avulla ylimääräisistä naposteluista ja sokerikoukusta on päästy eroon. Toki nuo meidän ruoka-annokset ovat punnittuja, dieetillähän tässä ollaan, mutta sen verran reiluja annoksia ovat olleet, ettei paljon nälässä ole tarvinnut olla. Painon keveneminen on vaikuttanut moniin asioihin. Yksi parhaista vaikutuksista on se, ettei mies enää kuorsaa öisin. Ja miten paljon muutakin hyvää painon pudottaminen terveydelle tekee!

Saiturin lehtipihvit ovat olleet kokeilulistalla jo kauan. En tiedä mistä resepti on alkujaan. Ainakin Maija Silvennoisen keittokirjassa pihvit ovat olleet köyhän miehen lehtipihvin nimellä, ja möivätpä ABC-asematkin naudan lehtipihvejä jossain vaiheessa jauhelihasta tehtynä poskettomaan hintaan. Oli reseptin alkuperä mikä hyvänsä, niin vihdoin dieetin ansiosta nämäkin pääsivät kokeiluun. Nämähän sopivat dieettiimme tosi hyvin, koska pihveihin ei tarvita mitään meille tällä hetkellä kiellettyjä ruoka-aineita. Ja sen ensimmäisen kokeilun jälkeen saiturin lehtipihvejä on syöty meillä paljon! Pihvejä on koko ajan pakastimessa valmiina odottamassa paistoa. Pihvit ovat helppoja ja edullisia, mutta myös todella hyviä. Dieettikin on ollut yhtä juhlaa, kun edessä on ollut tällainen annos pihviä, perunaa ja salaattia. Naudan jauhelihan lisäksi olen tehnyt saiturin pihvejä myös kananpojan jauhelihasta. Hyviä tulee kanastakin. Pihvit voi maustaa oman maun mukaan, mutta hyvin riittää suola ja mustapippurikin. Kanasta tehtyihin pihveihin sopii vaikkapa curry.

Saiturin lehtipihvit

naudan paistijauhelihaa 10 %

Paistamiseen:
tilkka öljyä tai nokare voita

suolaa
mustapippuria myllystä

Jaa jauheliha noin 100 gramman osiin. Laita jauhelihapallo leivinpaperin palan tai tuorekelmun väliin, ja kaulitse mahdollisimman ohueksi pihviksi. Pihvihän kutistuu ja turpoaa hieman paistaessa. Anna pihvien kohmettua pakastimessa n. 30 min. Voit tehdä pihvejä myös pakastimeen valmiiksi myöhempää käyttöä varten. Kuumenna pannussa öljy tai voi. Laita jäinen pihvi kuumalle pannulle. Käännä pihvi, kun pintaan nousee nesteitä. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Jos et välitä kaloreista, voit tehdä pihveille myös maustevoita.

Nyhtörusakko

Olen talven aikana pariin otteeseen valmistanut rusakkoa. Rusakko on maukasta, vähärasvaista riistalihaa, ja yhdestä rusakosta riittää useammalle aterialle. Uunissa olen hauduttanut niitä niin pitkään, että lihat ovat irronneet luista. Näin liha on ollut tosi pehmeää ja mureaa. Nyhtörusakko sopii lautaselle sellaisenaan perunan, pastan tai riisin kera. Siitä saa myös hyvät tortillat, ja pizzankin päälle nyhtörusakko sopii.

Nyhtörusakko

1 rusakko
2 - 3 rkl ruokaöljyä
n. 1,5 - 2 rkl suolaa
1 rkl mustapippuria myllystä
1 rkl rosmariinia
2 - 3 valkosipulin kynttä
5 dl lihalientä
2 - 3 laakerinlehteä
muutama katajanmarja

Paloittele rusakko viiteen kuuteen osaan, ellei se jo ole paloiteltu. Tee morttelissa ruokaöljystä, suolasta, mustapippurista, rosmariinista ja valkosipulista notkea tahna, ja hiero tahnaa kauttaaltaan rusakon paloihin. Anna maustua jääkaapissa yön yli tai vähintään pari tuntia. Ota lihat huoneenlämpöön n. tunti ennen kypsentämistä. Ennen uuniin laittoa, kaada vuokaan/pataan lihaliemi ja lisää laakerinlehdet ja katajanmarjat. Peitä kannella ja foliolla ja hauduta uunissa 150 asteessa n. 5 tuntia, kunnes lihat lähtee helposti luista. Irrottele lihat haarukalla. Lisää nyhtölihojen joukkoon halutessasi vielä vähän haudutuslientä.

Marinoidut karitsan paahtopaistit & herkkutattirisotto

Karitsan paahtopaistit kuuluvat meillä nykyään ehdottomasti pääsiäisen ruokiin. Karitsan paahtopaistit ovat niin herkullisia, että mielellään niitä syö muulloinkin, jos vain kaupasta sattuu löytymään kohtuulliseen hintaan. Loppiaisen alla lähikauppa ilmoittikin tarjouksessa olevista paahtopaisteista, joten sen enempiä loppiaisen ateriaa ei tarvinnut miettiä. Karitsan paahtopaistit laitoin marinadiin paistoa edeltävänä päivänä ja annoin marinoitua yön yli. Paahtopaistien seuraksi tein herkkutattirisoton. Pienten paahtopaistien ja risoton valmistus ei vaadi mahdottomasti kokkausaikaa. Tällainen herkullinen juhla-ateria on aika vaivaton valmistaa. Tämän aterian jälkeen saattoikin taas hyvillä mielin joulutauon jälkeen jatkaa dieettiä. Vaikka ei dieettiruoissakaan ole valittamista ollut, eikä ole tarvinnut nälässä paljon kärvistellä. Mutta siitä joskus toisella kertaa...

Marinoidut karitsan paahtopaistit & herkkutattirisotto

Marinoidut karitsan paahtopaistit:
4 karitsan paahtopaistia

Marinadi:
2 rkl oliiviöljyä
2 1/2 rkl punaviinietikkaa
1 rkl juoksevaa hunajaa
3 valkosipulin kynttä
1/2 rkl rosmariinia
1 tl timjamia
1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Herkkutattirisotto:
n. 300 g pakastettuja herkkutattiviipaleita
50 g voita
2 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
1 - 2 valkosipulin kynttä
3 dl risottoriisiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
n. 1 l kana- tai kasvislientä
1 1/2 dl raastettua parmesaania
mustapippuria myllystä

Lisäksi:
parmesaanilastuja

Kuivaa paahtopaistien pinnat ja poista mahdolliset ylimääräiset kalvot. Sekoita oliiviöljy ja punaviinietikka keskenään. Lisää joukkoon kuoritut ja ohueksi siivutetut valkosipulin kynnet. Lisää suola, mustapippuri sekä yrtit. Laita paahtopaistit marinoitumaan liemeen muutamaksi tunniksi tai yön yli. Ota paahtopaistit huoneenlämpöön noin tunti ennen kypsentämistä. Kuivaa ylimääräinen marinadi pois. Kuumenna pannulla ruokaöljy ja ruskista paahtopaistien pinnat. Siirrä paahtopaistit uunivuokaan ja työnnä paistomittari yhteen paisteista. Kypsennä paisteja uunissa 200 asteessa, kunnes lämpötila on 52 - 56 astetta. Ota paistit uunista, mausta vielä kevyesti suolalla ja mustapippurilla ja kääri folion sisälle siksi aikaa, kun valmistat risoton. Paista tateista ylimääräinen neste pois kuivalla pannulla. Lisää pannulle nesteen haihduttua puolet voista ja ruskista sienet kevyesti. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuumenna laakeassa kattilassa ruokaöljy ja kuullota hienonnetut sipulit pehmeiksi. Lisää kattilaan riisi ja kuullota riisit läpikuultaviksi. Lisää kattilaan valkoviini ja sekoita, kunnes viini on imeytynyt lähes kokonaan riisiin. Lisää kuumaa kana- tai kasvislientä kattilaan kauhallinen kerrallaan aina, kun edellinen kauhallinen on lähes haihtunut. Sekoita koko ajan. Tähän menee n. 20 min. Kun risotto on kypsää ja valuvaa, sekoita joukkoon tatit, loppuvoi sekä raastettu parmesaani. Mausta mustapippurilla. Jaa risotto lautasille ja leikkaa karitsan paahtopaistit poikkisyin ohuiksi siivuiksi ja asettele risoton päälle. Ripottele pinnalle parmesaanilastuja.

Kantarellirisotto & peuran ulkofilee

Pakastimen perukoilta löytyi vielä yksi peuran ulkofilee. Koska uusi metsästyskausi on lähellä, oli korkea aika ottaa liha käyttöön, ja syödä jo pois. Lisäksi piti vielä keksiä mitä sen fileen seurana syötäisiin. Jotain sieniruokaa tietenkin, koska nyt on sieniaika, ja sekä sienet että peurat kasvavat metsässä. Se oli sitten tietenkin kantarellirisottoa. Ja mikä herkullinen viikonlopun päivällinen siitä tulikaan! Molemmat aterian osaset täydensivät loistavasti toisiaan.

Kantarellirisotto & peuran ulkofilee

Kantarellirisotto:
1 l kantarelleja
50 g voita
2 rkl ruokaöljyä
1 sipuli
1 - 2 valkosipulin kynttä
4 dl risottoriisiä
1 dl kuivaa valkoviiniä
n. 1 l kana- tai kasvislientä
2 dl raastettua parmesaania
mustapippuria myllystä
lehtipersiljaa

Peuran ulkofilee:
n. 600 g peuran ulkofileetä
ruokaöljyä
suolaa
mustapippuria myllystä

Aloita ruoan valmistus peuran ulkofileestä. Ota filee huoneenlämpöön n. tunti ennen valmistusta. Poista fileestä ylimääräiset kalvot. Hiero fileen pintaan ruokaöljyä, suolaa ja mustapippuria. Ruskista filee kauttaaltaan nopeasti pannulla. Loppukypsennä uunissa 200 asteessa, kunnes sisälämpö on 52 - 56 astetta. Kääri filee folion sisälle ja anna lihan vetäytyä sen aikaa, kun valmistat risoton. Paista kantarelleista ylimääräinen neste pois kuivalla pannulla. Lisää pannulle nesteen haihduttua puolet voista ja ruskista sienet kevyesti. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuumenna laakeassa kattilassa ruokaöljy ja kuullota hienonnetut sipulit pehmeiksi. Lisää kattilaan riisi ja kuullota riisit läpikuultaviksi. Lisää kattilaan valkoviini ja sekoita, kunnes viini on imeytynyt lähes kokonaan riisiin. Lisää kuumaa kana- tai kasvislientä kattilaan kauhallinen kerrallaan aina, kun edellinen kauhallinen on lähes haihtunut. Sekoita koko ajan. Tähän menee n. 20 min. Kun risotto on kypsää ja valuvaa, sekoita joukkoon kantarellit, loppuvoi sekä raastettu parmesaani. Mausta mustapippurilla. Kaada risotto tarjoiluastiaan ja leikkaa peuran ulkofilee n. 1 sentin paksuisiksi viipaleiksi risoton päälle. Koristele lehtipersiljalla.

Peuran ulkofile uunissa

Peuran ulkofile uunissa kypsennettynä on yksi suosikkimme liharuoista. Ulkofileen pintaan hieron maustetahnan, ruskistan fileen nopeasti pannulla ja loppukypsennän uunissa. Pieni file kypsyy noin vartissa, joten nopeaakin peuran ulkofileen valmistaminen on. Meistä paras sisälämpö fileelle uunista otettaessa on n. 52 astetta. Asteitahan tulee vielä muutama lisää lihan tekeytyessä folion sisällä. Liha saa jäädä reilusti punertavaksi. Näin maku ja koostumus on kohdallaan. Tällainen riistaliha on auttamattomasti pilalla, jos sen kypsentää yli 60-asteiseksi. Kannattaa siis rohkeasti jättää kypsyys lähemmäs 50 astetta kuin 60 astetta.

Uunissa kypsennetty peuran ulkofile on suussa sulavan pehmeää koostumukseltaan. Jos maukkaalle lihalle kaipaa jotain kastiketta lisukkeeksi, sieni- tai punaviinikastike on hyvä valinta. Tällä kertaa tein ulkofileen seuraksi kermaisen kantarellikastikkeen. Lisäksi lohkoperunoita sekä hunajaisia ruusukaaleja. Eipä sitä muuta lautaselle kaivannut.

Peuran ulkofile uunissa

n.400 - 500 g peuran ulkofilettä
2 rkl ruokaöljyä
1 valkosipulin kynsi
n. 1 rkl rosmariinia
1 - 1 1/2 tl suolaa
mustapippuria myllystä

Laita mortteliin ruokaöljy, kuorittu ja paloiteltu valkosipulin kynsi, rosmariini ja suola. Hiero ainekset tahnaksi. Poista peuran ulkofileen päältä ylimääräiset kalvot ja hiero maustetahna lihan pintaan. Rouhi päälle vielä reilusti mustapippuria. Ruskista fileen pinnat nopeasti kuumalla pannulla. Loppukypsennä peuran ulkofile uunissa 200 asteessa, kunnes sisälämpö on haluttu. Kääri file folion sisälle n. 15 minuutiksi. Leikkaa sitten siivuiksi ja tarjoile.

Riista-aterialle juomaksi sopii hyvin luomuna viljelty, reilun kaupan The Storyteller Cabernet Sauvignon. Punaviini on väriltään rubiinin punaista, ja maku täyteläistä ja keskitanniinista. Maussa on myös mustaherukkaisuutta, mokkaisuutta, kevyttä suklaisuutta sekä hieman mustapippurisuutta. Riistaruokien lisäksi The Storyteller Cabernet Sauvignon sopii hyvin myös mausteisille liharuoille, pataruoille, lampaalle sekä koville ja kypsille juustoille. Viiniin ei ole valmistusvaiheessa lisätty sulfiitteja, eikä valmistuksessa ole käytetty eläinperäisiä tuotteita. Viini sopii siis myös vegaaneille. Viinin tuottaa Etelä-Afrikan suurin luomuviinien tuottaja, Stellar Winery. Reilun kaupan sertifiointi on parantanut Stellar Wineryn työntekijöiden työ- ja elinoloja. Työntekijät myös omistavat yhtiöstä 26 prosenttia.

  The Storyteller Cabernet Sauvignon saatu tuotenäytteenä Norex Selected Brands Oy:ltä

Ethän kommentoi alkoholia. Alkoholia koskevat kommentit poistetaan Valviran ohjeistuksen mukaan!

Perunaruusut

Kun meillä pitkäperjantaista on muodostunut kalapäivä, pääsiäissunnuntain traditiona alkaa taas olla karitsan paahtopaistit. Karitsan paahtopaistit valmistin jälleen samalla tavalla kuin viime vuonnakin. Mitäs sitä hyväksi havaittua muuttamaankaan? Eli karitsan paahtopaistit marinoin punaviinimarinadissa ja kypsensin uunissa. Ja entiseen tapaan tein myös punaviinikastiketta lihan seuraksi. Lisukkeista parsa oli jälleen itsestäänselvyys. Sitten kuivasin jo edellisenä päivänä uunissa kirsikkatomaatteja valmiiksi ateriaa varten. Pari valkosipuliakin lähti uuniin muiden mukana, ja sitten väkertelin perunaruusuja. Ja aika väkertäminen niissä olikin. Voitte varmaan kuvitella kuinka helppoa öljyisiä perunasiivuja on rullata ruusun muotoon. Onneksi ruusujen muotoa pystyi hyvin korjaamaan lisäämällä niihin vielä vuokiin yksitellen perunasiivuja.

Ohjeen perunaruusuihin löysin Maggilta. Perunaruusut olivat hieman työläitä tehdä, mutta aika kivan näköisiä lisukkeita niistä tuli pääsiäisaterialle. Ohjeesta poiketen maustoin pohjalle tulevaa perunasosetta hieman suolalla. Lisäksi vielä kypsennyksen jälkeen ripottelin perunaruusujen päälle pikkaisen suolaa ja mustapippuria. Lisämaustaminen tuli ihan tarpeeseen. Pelkkä ohjeessa oleva kasvisfondi ei mielestäni olisi riittänyt kunnolla perunaruusuja maustamaan.

Perunaruusut

Pohja:
400 g jauhoisia perunoita
1 kananmunan keltuainen

Terälehdet:
550 g kiinteitä perunoita
3 rkl oliiviöljyä
1 Maggi Fond Cup kasvis

Kuori jauhoiset perunat, pilko pienemmiksi paloiksi ja keitä kattilassa vedessä kypsiksi. Muusaa perunat survimella, anna hetki jäähtyä ja lisää joukkoon kananmunan keltuainen. Sekoita huolellisesti. Pese ja harjaa kiinteät perunat (ei kuorita) ja leikkaa ohuiksi (korkeintaan 2 mm) siivuiksi. Sekoita astiassa siivuihin oliiviöljy sekä Maggi Fond Cup. Voitele muffinivuoka ja jaa perunamuusi tasaisesti kaikkiin koloihin. Asettele noin 10 perunasiivua riviin niin, että ne peittävät aina noin puolet edellisestä. Rullaa siivut muodostaaksesi ruusukkeen ja aseta ruusuke perunamuusiin. Jos tarvetta, aseta muutama ylimääräinen perunasiivu reunoille viimeistelläksesi ruusun. Toista jokaiselle muffinivuoan kololle. Paista uunissa 180 asteessa noin 45 min., kunnes perunat ovat saaneet kauniin paistovärin.

Paahtopaistiaterian kanssa joimme Ironstone Old Vine Zinfandel -punaviiniä, joka sopii kevyemmälle lihalle, kuten esimerkiksi porsaalle ja lampaalle. Myös runsaanmakuiset pitsat ja pastat sopivat tämän viinin kanssa, sekä kana. Ironstone Old Vine Zinfandel on maultaan runsas ja samalla erittäin pehmeä. Jälkimaku on tyylikkään mausteinen. Tuoksussa voi aistia tummaa lämmintä marjaisuutta, luumua ja vaniljaisuutta. Ironstone Old Vine Zinfandelin köynnökset ovat iäkkäitä, keskimäärin 45-vuotiaita. Viiniä kypsytetään 6 kuukautta ranskalaisissa tammitynnyreissä. Ironstone-viinit tuottaa Kautz Family Vineyards. 

Ironstone Old Vine Zinfandel saatu tuotenäytteenä Norex Selected Brands Oy:ltä

Ethän kommentoi alkoholia. Alkoholia koskevat kommentit poistetaan Valviran ohjeistuksen mukaan!