Lehtikaali-tomaattikeitto

Aikamoinen sissi tuo lehtikaali. Ihan lähes näihin päiviin saakka kasvimaalta on saanut käydä lehtikaalia napsimassa, vaikka on jo koettu monet pakkaset sekä ensilumi. Siellä se silti on sitkeästi ollut edelleen ihan käyttökelpoinen. Mutta nyt taitaa lehtikaalinkin aika olla vihdoin ohi. Viime päivinä lämpömittari on kivunnut jo reilusti yli -10 asteeseen, ja jälleen on maakin valkoisen lumipeitteen alla. Onneksi lehtikaalia tuli pakastettua runsaasti talven varalle. Voin talven mittaan tehdä monet kerrat vaikka tätä herkullista tomaattipohjaista keittoa, joka on myös kevyttä ja terveellistä. Ruokaisuutta keitolle antavat isot voipavut.

Lehtikaali-tomaattikeitto

1 prk paseerattua tomaattia
n. 1 prk vettä
2 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
pari kourallista silputtua lehtikaalia
1 prk voipapuja
tilkka hunajaa tai ripaus sokeria
suolaa
mustapippuria myllystä
jauhettua cayennea
basilikaa

Kuumenna kattilassa oliiviöljy. Kuullota kuorittu ja hienonnettu sipuli ja valkosipulin kynnet öljyssä pehmeiksi. Lisää joukkoon lehtikaali ja kuullota, kunnes lehtikaali pehmenee ja väri tummenee. Kaada kattilaan paseerattu tomaatti sekä purkin huuhdevesi. Kiehauta ja keitä miedolla lämmöllä n. 15 min. Lisää keittoon voipavut ja mausta hunajalla, suolalla, mustapippurilla, cayennella sekä basilikalla. Kiehauta ja keitä vielä miedolla lämmöllä hetki, jotta pavut lämpenee.

Samettinen maa-artisokkakeitto

Viikolla ylös nostetut maa-artisokan mukulat päätyivät sunnuntaiaterian alkuruoaksi. Valmistin meille maa-artisokkakeittoa Antto Melasniemen reseptin mukaan. Resepti on hyvin yksinkertainen ja sisältää vain viisi ainesosaa. Maa-artisokan makuhan on hyvin mieto, joten ihan turha onkin lähteä sen hienostunutta makua peittämään monella mausteella. Tällä reseptillä maa-artisokan maku pääsi oikeuksiinsa, ja keitto oli samettisen pehmeää. Keitto-annosten päälle lisäsin koristeeksi, ja antamaan keitolle vähän jotain purutuntumaakin, aiemmin tekemiäni maa-artisokkasipsejä sekä rapeaksi paistettua pekonia. Lisäksi vähän ruohosipulia ja lehtipersiljaa. Lisukkeet eivät peittäneet keiton makua, vaan täydensivät sitä mukavasti. Maa-artisokkakeitto valmistuu melko nopeasti. Maa-artisokka kypsyy nopeammin kuin peruna. Maa-artisokkasipsit kannattaa tehdä hyvissä ajoin valmiiksi, jos niitä haluaa käyttää keiton lisukkeena.

Samettinen maa-artisokkakeitto

500 g maa-artisokkia
2 dl kermaa
4 dl maitoa
suolaa
valkopippuria

Lisäksi halutessa:
maa-artisokkasipsejä
rapeaksi paistettua pekonia
ruohosipulia
lehtipersiljaa

Pese ja kuori maa-artisokat. Paloittele ne kattilaan ja lisää joukkoon kerma ja maito. Lisää hieman suolaa ja rouhaise joukkoon valkopippuria. Kiehauta ja keitä, kunnes maa-artisokat pehmenee. Soseuta keitto sileäksi, tarkista suola, ja annostele lautasille. Koristele halutessasi pekonilla, maa-artisokkasipseillä, hienonnetulla ruohosipulilla sekä lehtipersiljalla.

Uunihernekeitto & helmikuun BestBites -yllätyspaketti

Olen aina ennen tehnyt vasta laskiaistiistaiksi hernekeittoa sekä laskiaispullia, mutta tänä vuonna nautimme näitä perinteisiä laskiaisherkkuja jo laskiaissunnuntaina. Ei se mitään, hernekeitto ja laskiaispullat sopivat kummalle päivälle tahansa, ja mikä ettei vaikka molemmille päiville. Ainakin itse voisin jo huomenna taas hyvinkin syödä uudelleen hernekeittoa. Sen verran hyvälle se eilen taas maistui. Olen tähän saakka keittänyt hernekeiton aina hellalla kattilassa, mutta nyt tein hernekeiton uunissa. Uunihernekeittoon törmäsin ensimmäistä kertaa jo muutama vuosi sitten Herkkuhovi -blogissa. Siitä saakka on pitänyt kokeilla valmistaa hernekeitto uunissa, ja eilen meillä vihdoin syötiin uunihernekeittoa. Maussa ei sen kummemmin huomattu eroa, mutta uunissa hernekeitto ehkä valmistuu entistä vaivattomammin. Hellalla keitettäessä hernekeittoa saa olla useammin sekoittelemassa, uunihernekeittoa sekoittelin pari kertaa hautumisen aikana. Uunissa hernekeitto valmistuu siis lähes itsekseen ja näin laskiaisena voi vaikka lähteä sillä välin pulkkamäkeen, ja takaisin tullessa ruoka on valmista. Helmikuun BestBites -yllätyspaketti sisälsi sopivasti paketin herneitä, joista keiton valmistin.

Uusimpaan yllätyspakettiin tuotteet oli valittu teemalla "Laskiaisherkkuja ja lämpöä pakkaseen". Muutaman keväisen päivän jälkeen se takatalvi sieltä yllättikin, joten teema oli osuva. Paketissa oli taas uusia tuotetuttavuuksia sekä pari vanhaa tuttuakin mukana.

Uunihernekeitto valmistui siis Myssyfarmin Hulda-ruokaherneestä, joka on kotimaista luomutuotantoa. Paketissa oli lisäksi Myssyfarmin hernerouhetta. Nämä tuotteet olivatkin minulle jo ennestään tuttuja. Kokonaiset kuivatut herneet menevät meillä aina hernekeiton aineksiksi, hernerouhe taas on hyvinkin monipuolista ja sitä voi lisätä vaikka mihin. Usein laitan hernerouhetta makaronilaatikonkin joukkoon.

Evoken proteiinipatukat soveltuvat välipalaksi sekä urheilun jälkeen nautittavaksi. Minulle nämä kelpasivat hyvin myös makean nälkään. Vegaaniset patukat sisältävät 31 % proteiinia ja makeutukseen on käytetty agave- ja riisisiirappia. Patukat ovat lisäaineettomia. Suosikkimakuni oli peanut butter, mutta eivät choco & raisin ja red berrieskään kauas jääneet.

Lovechock-raakasuklaassa maistuu vanilja ja joukossa on mulperisattumia. Lovechock-raakasuklaat ovat maidottomia, gluteenittomia, soijattomia sekä luonnollisesti makeutettuja. Käsintehty suklaa on valmistettu ecuadorilaisesta luomuraakakaakaosta. Kotimainen Sunspeltin spelttilaku on lisäaineeton. Patukka sisältää 32 % luomu täysjyväspelttijauhoa ja se on makeutettu Big Tree Farmsin kookossokerilla.

BestBites -yllätyspakettien ansiosta olen innostunut jälleen juomaan enemmän teetä, ja tälläkin kertaa mukana oli myös teetä. Higher Living -luomutee sisältää kurkumaa ja mukana on myös muun muassa lakritsia. Maistuu siis hyvin minulle, lakritsin ystävälle.

Paketista löytyi tällä kertaa myös Kikkomanin Luomusoijakastiketta sekä gluteenitonta Teriyaki-marinadia. Soijakastike on ennestään tuttua ja sitä pitää aina kotoa löytyä. Teriyaki-marinadia on kiva päästä kokeilemaan. Sillä voi marinoida vaikkapa grilliruokia. Kohtahan se grillikausikin taas alkaa, vaikkei nyt vielä ulos katsoessa ensimmäisenä tule grillaus mieleen.

Pukka Elderberry Syryp on luonnon omaa yskänlääkettä, joka sisältää muun muassa seljanmarjatiivistettä, timjamia, anista, lakritsinjuurta ja manukahunajaa. Yskänsiirappi tekee hyvää vastustuskyvylle sekä hengityselimistölle, ja vaikuttaa antioksidanttisesti. Tätä olisi kaivattu jo loppuvuoden paketteihin, kun sitkeä flunssa palasi aina vain uudelleen takaisin. Toivottavasti tämän ansiosta vältytään kevätflunssilta.

Tammikuun paketti sisälsi BitMixin Kauralantteja, nyt mukana oli saman valmistajan uutuutta, SiemenVarrasta. Rapeaa, ruisleipäpohjaista siemenvarrasleipää rouskuttelee mielellään välipalaksi.

Uunihernekeitto

500 g Myssyfarmin Luomu Hulda-hernettä

2 l vettä

300 g savukinkkukuutioita

1 iso sipuli

1 - 2 porkkanaa

2 laakerinlehteä

n. 1 rkl suolaa

1/2 dl sinappia

mustapippuria myllystä

Liota herneitä yön yli kylmässä vedessä. Seuraavana päivänä siivilöi herneet uunipataan ja lisää päälle 2 litraa vettä. Kiehauta hellalla ja kuori päältä vaahto pois. Lisää pataan savukinkkukuutiot, kuorittu ja hienonnettu sipuli sekä kuoritut ja pieneksi pilkotut porkkanat. Lisää joukkoon laakerinlehdet, suola, sinappi ja mustapippuri. Keitä kannen alla n. 30 min. ja siirrä pata sitten uuniin. Hauduta keittoa kannen alla 150 asteessa n. 3 tuntia. Sekoita pari kertaa hauduttamisen aikana.

Yhteistyössä: BestBites

Meksikolainen jauhelihakeitto

Kaupallisessa yhteistyössä Atrian kanssa pääsin tutustumaan Atrian jauhelihan pakkausuudistukseen ja tietenkin valmistamaan myös oman jauhelihareseptini. Jauhelihastahan on moneksi. Siitä valmistuu niin arkiruoat kuin juhlavammatkin ateriat. Varsinkin arkena jauheliha on monesti pelastus, koska siitä saa nopeastikin ruoan tehtyä. Ei ihmekään, että jauheliha on suosituimpia raaka-aineita suomalaisissa keittiöissä. Kaiken lisäksi se myös maistuu lähes kaikille ja suuri osa suomalaisten lempiruoista onkin juuri jauheliharuokia.

Jauhelihan pakkausprojektin Atria aloitti vuonna 2013. Kehitystyössä avaintekijöiksi muodostui avattavuus, käytettävyys, pakkausmateriaalin vähyys sekä pakkauksen "turhan tilan" vähentäminen. Nyt uusi pakkaus on kaupoissa Suomen 100-vuotisjuhlien kunniaksi tuotettuna, ja jo heti ensikättelyssä pakkausuudistus tuntuu hyvin onnistuneelta. Pakkaus on pehmeä, joten jos kauppareissulla muovikassi menee rikki, syy ei ainakaan enää ole jauhelihapakkauksen. Jauheliha on pakattu ilman suojakaasua, joten tiiviisti pakattu väri- ja lisäaineeton jauheliha ei vie paljon tilaa ostoskassissa, jääkaapissa eikä pakastimessa. Tyhjiöpakatun jauhelihan kokonaissäilyvyysaika on pitkä. Pakkaus aukeaa helposti ilman apuvälineitä, eikä tyhjäkään pakkaus vie roskiksessa paljon tilaa.

Uuden jauhelihapakkauksen parhaimpia ominaisuuksia on sen ympäristöystävällisyys. Suomessa myytävästä lihasta puolet on jauhelihaa, ja uusi pakkaus vähentää muovijätteen määrää 150 tonnilla vuodessa. Omakotitaloasujana jätteen määrä välillä hirvittää. Varsinkin viimeisen puolentoista vuoden aikana jätteen määrään on kiinnittänyt entistä enemmän huomiota, kun perheen pienimmän vaipat kuormittavat roska-astiaa entisestään. Keittiössä jätettä syntyy kaikkein eniten. Vaikka eloperäiset jätteet kompostoimme, metalli- ja lasijätteet viemme kaupungin hyötyjätepisteeseen ja kananmunakennot ja vastaavat käytämme sytykkeinä, silti sitä sekajätettä kertyy päivittäin paljon ja roska-astiaa saa olla jatkuvasti tyhjentämässä. Mitä pienempään tilaan sekajätteeseen kuuluvat roskat menevät, sitä enemmän niitä myöskin mahtuu roska-astiaan. Omakotitaloasuja säästää selvää rahaa sillä, mitä hitaammin roska-astia täyttyy, koska sitä harvemmin pitää jäteyritys kutsua astia tyhjentämään. Kaupassa valitseekin ostoskärryyn kahdesta vastaavasta tuotteesta mieluummin sen, mistä vähemmän jää jätettä, joten tällaiset Atrian jauhelihapakkausten kaltaiset uudistukset ovat hyvinkin tervetulleita.

Jauhelihasta valmistin meksikolaista jauhelihakeittoa. Keittoruokia meillä on ennen syöty ihan vain satunnaisesti, mutta tämän vuoden alussa päätin, että nyt pidetään keittopäivä vähintään kerran viikossa, ja keittopäivillä hieman yritetään keventää ruokavaliota. Perinteinen jauhelihakeittokin maistuu meille, mutta välillä siihenkin kaipaa vaihtelua, ja jauhelihakeittoon onkin helppo hakea uusia makuja vaikka mistä päin maailmaa. Tällä kertaa vaihtelua haettiin siis Meksikosta, ja mausteinen keitto onkin omiaan näin talviaikaan pakkaspäivinä.

Meksikolainen jauhelihakeitto

n. 1/2 kg perunoita

1 - 2 porkkanaa

1 - 2 varsisellerin vartta

2 l vettä

2 lihaliemikuutiota

1 prk tomaattipyrettä

400 g Atrian Parempi Nauta Jauhelihaa 10%

1 sipuli

1 punainen chili

1 punainen paprika

2 - 3 valkosipulin kynttä

1 tlk kidneypapuja

200 g maissia

2 tl jeeraa eli juustokuminaa

1 tl savupaprikajauhetta
mustapippuria myllystä

Tarjoiluun:

creme fraichea

tuoretta korianteria

tortillasipsejä

Kuori ja paloittele perunat. Kuori ja siivuta porkkanat. Paloittele varsiselleri pieneksi. Kiehauta kattilassa vesi ja lisää joukkoon perunat, porkkanat, varsiselleri, lihaliemikuutiot sekä tomaattipyre. Ruskista pannulla jauheliha. Kuori ja hienonna sipuli ja lisää pannulle. Leikkaa chili ohuiksi siivuiksi ja suikaloi paprika. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet. Lisää chili, paprika ja valkosipuli pannulle ja jatka paistamista, kunnes sipulit, chili ja paprika ovat kuullottuneet. Lisää jauhelihaseos kattilaan sekä valutetut ja huuhdellut kidneypavut sekä maissi. Mausta keitto jeeralla, savupaprikajauheella ja mustapippurilla. Keitä, kunnes perunat on kypsiä. Tarjoa keittoa creme fraichen kanssa ja ripottele annoksiin tuoretta korianteria. Tarjoile lisänä myös tortillasipsejä.

 

Yhteistyössä: Atria

Minestronekeitto & Ruokatorstai matkustaa

Helsingin Sanomien ruokaosiosta kootut keittokirjat ovat olleet mieleeni, joten olin hyvin iloinen saadessani jälleen käsiini uusimman Ruokatorstai matkustaa -kirjan. Tällä kertaa reseptit ovat ympäri maailmaa, ja kirja sisältää 85 herkullista reseptiä. On kukkoa viinissä, burgundinpataa, paellaa, churroja, Yorkshire-vanukkaita, Eton Messiä ja vaikka mitä. Jokunen ruoka, josta en ole ennen kuullutkaan, joten kirjassa riittää reseptejä kokeiltavaksi.

Ensimmäisenä tein kirjan ohjeella minestronekeittoa. Käykö teille koskaan niin, ettei lopputulos näytäkään samalta ruoalta kuin reseptikuvassa? Joskus sellaista sattuu, ja nyt minestronen kanssa kävi niin. Vaikka ainekset ja ainesmäärät olivat muuten samat, ainoastaan karitsanjauhelihan korvasin rotukarjan naudan jauhelihalla, niin keitosta tuli etenkin värinsä puolesta täysin eri näköistä kuin kirjassa. Tiedä sitten mistä johtuu, oliko vika kirjan kuvassa, omassa kokkauksessani vai missä? Ulkonäön eroavaisuudesta huolimatta keitto oli niin hyvää, että eiköhän sitä meillä toistekin tehdä. Minestronekeitto on hyvää arkiruokaa näin talviaikaan.

Minestronekeitto

n. 400 g valkokaalia
2 varsisellerin vartta
2 porkkanaa
3 valkosipulin kynttä
2 pientä sipulia
400 g karitsanjauhelihaa tai naudan jauhelihaa
3 rkl tomaattipyreetä
2 tl minttua
1 tl timjamia
1 l kanalientä
2 dl pientä pastaa, esim. penne rigate
suolaa
mustapippuria myllystä

Tarjoiluun:
hyvää oliiviöljyä
parmesaanijuustoa

Huuhtele ja suikaloi kaali ja varsiselleri. Kuori ja suikaloi porkkanat. Kuori ja hienonna valkosipuli ja sipuli. Kuumenna kattilassa tilkka oliiviöljyä ja lisää jauheliha, paista hetki. Lisää tomaattipyree, kasvikset ja kuivatut yrtit ja jatka paistamista muutaman minuutin ajan. Lisää kanaliemi ja hauduta noin tunnin ajan. Lisää pasta ja jatka keittämistä n. 10 min. Tarkista maku ja mausta tarvittaessa suolalla ja mustapippurilla. Kun annostelet keiton kulhoihin, viimeistele annos tilkalla oliiviöljyä. Ripottele päälle hieman raastettua parmesaania.

Kirja saatu arvostelukappaleena.

Mustatorvisienikeitto

Tein edellispäivänä pitkästä aikaa sienikeittoa. Tuhdin kermaiset keitot ovatkin enemmän syys- ja talviruokaa, joten senkään vuoksi sienikeittoa ei ole tullut tehtyä aikoihin. Keiton tein nyt mustatorvisienistä. Sienestämään ei tänä syksynä sattuneesta syystä oikein päästy, mutta pakastettuna ja kuivattuna meillä vielä monenlaisia sieniä riittää. Keittoon käytin kuivattuja mustatorvisieniä, ja liotin niitä ensin jonkin aikaa kuumassa vedessä. Sen jälkeen valmistin keiton ihan ohjeen mukaan. Ohjeen nappasin Koti ja Keittiö -lehdestä. Maustamaton tuorejuusto ja ranskankerma tekivät keitosta täyteläistä. Keitto maustettiin sherryllä, ja se antoi hienon aromin.

Mustatorvisienikeitto

4 annosta

300 - 400 g (n. 1 l) tuoreita mustatorvisieniä
1 - 2 sipulia
3 rkl voita tai öljyä
3 rkl vehnäjauhoja
8 dl kana- tai kasvislientä
n. 1 rkl tuoretta rakuunaa
tai 1 tl kuivattua rakuunaa
2 - 3 rkl tuoretta silputtua persiljaa
mustapippuria myllystä
100 g maustamatonta tuorejuustoa
2 dl ranskankermaa
(suolaa)
2 - 3 rkl sherryä tai madeiraa

Puhdista ja pilko sienet. Kuori ja hienonna sipulit. Kiehauta sieniä kattilassa omassa liemessään, kunnes neste on haihtunut. Lisää kattilaan rasva ja kuullota siinä hienonnettu sipuli. Ripottele joukkoon vehnäjauhot ja lisää kana- tai kasvisliemi koko ajan sekoittaen. Lisää myös yrtit ja pippuri. Keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää tuorejuusto ja kerma ja kuumenna niin, että juusto sulaa joukkoon. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa. Mausta lopuksi sherryllä tai madeiralla, mutta älä keitä enää.

Kermainen kuhakeitto & tilliöljy

Harrastamme itse kalastusta, mutta emme ole aikoihin kalaan ehtineet, ja talviverkkojen laittoakin on haitannut nämä lumettomat ja lämpimät talvet. Onneksi tuttavamme ehtii välillä kalaankin, ja lauantai-iltana saimme viisi komeaa kuhaa, kun kalareissulla Ahti oli suonut antejaan reippaan puoleisesti. Laitoin kuhat samantien nahattomiksi fileiksi. Osasta fileitä tein sunnuntaina kalakeiton, ja loput fileet syötiin maanantaina paneroituna ja paistettuna. Keitosta tein kermapohjaisen, koska kuha on kuitenkin aika rasvatonta kalaa. Liemeen laitoin myös valkoviiniä, joka piristää kermapohjaisen keiton makua. Kalaliemen keitin itse perkuutotkuista, mutta liemeen voi käyttää myös valmiita kalaliemikuutioita, jos käytössä on vain pelkkiä fileitä. Yleensä lisään kalakeittoon lopuksi hienonnettua tilliä. Nyt kokeilin tilliöljyä, joka oli nopea valmistaa sillä välin, kun odotteli juuresten kypsymistä. Tilliöljyä sai sitten syödessä valuttaa keiton päälle oman maun mukaan. Tilliöljy oli sitruunan ansiosta raikkaan makuista ja se sopisi varmasti moniin muihinkin kalaruokiin lisukkeeksi. Kalaa laitoin keittoon reilusti. Haluan, että kalakeitosta todellakin löytyy kalaa, eikä tarvitse hakemalla hakea.

Kermainen kuhakeitto & tilliöljy

Kuhakeitto:
nokare voita
n. 10 kiinteää perunaa
2 - 3 porkkanaa
1 - 2 sipulia
600 g kuhafileitä
kalalientä
1 1/2 dl valkoviiniä
2 dl kuohukermaa
jauhettua valkopippuria
(suolaa)

Tilliöljy:
2 dl tilliä
1/2 - 1 dl oliiviöljyä
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
ripaus sokeria
ripaus mustapippuria

Kuori ja lohko perunat ja porkkanat. Kuori ja viipaloi sipulit. Sulata kattilassa nokare voita ja kuullota sipuleita hetken aikaa. Lisää perunat ja porkkanat ja jatka kuullottamista hetki. Lisää juuresten päälle kalalientä niin, että ne juuri peittyvät. Kiehauta ja keitä, kunnes juurekset alkavat olla lähes kypsiä. Lisää keittoon valkoviini ja kuohukerma. Lisää sopiviksi paloiksi leikatut kuhafileet ja keitä miedolla lämmöllä muutaman minuutin ajan, kunnes kuha on kypsää ja valkoista. Mausta keitto valkopippurilla ja tarkista suola. Valmista tilliöljy. Mittaa tehosekoittimeen kaikki ainekset ja aja tasaiseksi. Käytä oliiviöljyä sen verran, että saat tilliöljystä sopivan juoksevaa.

Porkkana-lipstikkakeitto

Olin mukana Blogiringin ja Valion kampanjassa, jossa siis muutaman muun bloggaajan kanssa testasimme uusia maustevoita ja olimme mukana tuotekehittelyssä. Kehittelimme myös jokainen viisi reseptiä maustevoita käyttäen. Resepteistä tehtiin kaksi kampanjapostausta. Koska kolme muutakin kehittelemääni reseptiä ovat käyttökelpoisia, ajattelin laitella nekin nyt tänne blogiin näkyville, kun varsinainen kampanjakin on jo omalta kohdaltani ohi. Reseptien kehittelyhän tapahtui viime vuonna sellaiseen aikaan, kun omalta kasvimaalta saattoi hyvin käyttää raaka-aineita hyödyksi. Resepti ei siis ole ihan sesongin mukainen, mutta kannattaa pitää mielessä, kunhan taas lipstikka-aika koittaa. Samettinen lipstikkakeitto on hyvää. Sitä tulee tehtyä aina alkukesästä, kun lipstikan lehdet ovat vielä nuoria. Kampanjan yhteydessä kehittelin toisenlaisen keittoversion ja käytin joukossa lisäksi porkkanaa, joka antoi keitolle kauniin värisävyn sekä myöskin makuun hyvää makeutta. Keiton ainekset kuullottelin valkosipulivoissa, joka antoi hyvän lisämaun. Rapeaksi paistettu pekoni sopii hyvin keiton kanssa tarjottavaksi, mutta voi hyvin jättää poiskin tai korvata jollain muulla, esimerkiksi leipäkrutongeilla.

Lipstikka-porkkanakeitto

50 g Valio Valkosipulivoita

1 sipuli

1/2 – 1 dl tuoreita lipstikan lehtiä

4 – 5 porkkanaa

3 jauhoista perunaa

7 dl kasvislientä

2 dl Valio ruokakermaa

suolaa

mustapippuria myllystä

Tarjoiluun:

rapeaksi paistettua pekonia

Hienonna lipstikka. Kuori ja hienonna sipuli. Kuori ja paloittele porkkanat ja perunat. Sulata kattilassa valkosipulivoi ja kuullota hienonnettu sipuli pehmeäksi. Lisää joukkoon lipstikka ja juurekset. Hauduta kasviksia kannen alla 5 – 10 minuuttia välillä sekoittaen. Lisää joukkoon kasvisliemi ja kiehauta. Keitä keittoa 15 – 20 minuuttia, kunnes juurekset on pehmenneet. Soseuta keitto, ja lisää kerma. Kiehauta ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Tarjoile keitto rapeaksi paistetun pekonin kanssa.

 

 Valkosipulivoi saatu Valiolta kampanjan yhteydessä.

Kermainen suppilovahverokeitto pekonilla

Suppilovahverot alkavat metsissä olla jo hyvän kokoisia, ja viikonloppuna tulikin jo kerättyä sieniä keittoa varten. Sieniä käytin runsaalla kädellä, koska mielestäni suppilovahveroissa ei tarvitse mitenkään säästellä. Metsät on niitä aina niin pullollaan, joten turha ruoanlaitossakaan kitsastella niiden kanssa. Purkillinen kuohukermaa teki keitosta samettisen pehmeää ja rapeaksi paistettu pekonisilppu sopi makuihin mukaan täydellisesti. Suppilovahverokeittoa syötiin lämpimien tomaatti-juustoleipien kanssa.

Kermainen suppilovahverokeitto pekonilla

50 g voita
1 sipuli
5 - 6  dl esikäsiteltyjä suppilovahveroita (ylimääräiset nesteet paistettu pois)
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kuohukermaa
5 - 7 dl kasvislientä
140 g pekonia
persiljaa
jauhettua valkopippuria
(suolaa)

Sulata kattilassa voi. Lisää joukkoon kuorittu ja hienonnettu sipuli. Kuullota sipuli pehmeäksi. Lisää joukkoon suppilovahverot ja jatka kuullottamista hetken aikaa. Sekoita sipulin ja sienten joukkoon vehnäjauhot. Lisää kasvislientä vähitellen sen verran, kunnes keitto on sopivaa koostumukseltaan. Lisää kuohukerma ja kiehauta. Keitä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia. Paista sillä välin pieneksi pilkottu pekoni kuivalla pannulla rapeaksi. Ota kattila liedeltä ja soseuta keittoa hieman sauvasekoittimella. Lisää keittoon paistettu pekoni sekä hienonnettuja persiljaa. Mausta keitto valkopippurilla ja tarkista suola.

Rapukestit kahdelle

Ainakin kerran syksyssä on kiva järjestää rapujuhlat. Meillä juhlat ovat perinteisesti pienimuotoiset. Rapujuhlia vietämme yleensä puolison kanssa kahdestaan ulkona huvimajassa. Huvimajassa onkin mukavampi pelata rapujen kanssa kuin sisällä, koska välillä ravun kuoria saattaa sinkoilla minne sattuu. Vaikka juhlijoita juhlissamme on vähän, syömistä on sitäkin enemmän.

Tämän vuoden kestit aloitettiin alkumaljaksi sekoittamillani raikkailla Limoncello Mojitoilla. Alkuruoaksi puolestaan tein maukkaan mausteista katkarapu-kookoskeittoa. Pääruokana olivat itse keitetyt ravut, ja rapujen lihat syötiin paahtoleivän päällä voin ja tillisilpun kanssa. Rapujen jälkeen oli tarkoitus syödä palaset sieni-pekonipiirakkaa, mutta pakko myöntää, että keiton ja rapujen jälkeen vatsat olivat niin täynnä, että siirryttiin vain suosiolla suoraan jälkiruokaan eli samettisen pehmeään valkosuklaamousseen, mihin raikkautta antoi sitruuna sekä tuoreet oman puutarhan marjat. Ruokajuomaksi ostin pullon puolikuivaa Anselmann Riesling Classic 2013 -viiniä, joka sopii hyvin yleisviiniksi kala- ja äyriäisruoille, ja jossa hinta-laatusuhde on kohdillaan.

Katkarapu-kookoskeitto

Rapukestien alkuruoaksi tein kookoksen makuisen, tomaattipohjaisen katkarapukeiton. Potkua keittoon antaa chili. Katkarapu-kookoskeitto on ollut meillä kestosuosikkina jo useamman vuoden ja sitä pitää aina silloin tällöin tehdä. Useimmiten teen keittoa iltaherkuksi ja keitto syödään silloin hyvän patongin kanssa. Jos keittoa haluaa tehdä päivän ateriaksi, voi siitä tehdä ruokaisampaa lisäämällä joukkoon esimerkiksi pastaa, nuudeleita, vihanneksia tai juureksia.

Katkarapu-kookoskeitto

2 rkl ruokaöljyä
1 iso sipuli
4 valkosipulin kynttä
1 punainen chili
2 - 3 rkl vehnäjauhoja
1 prk (370 g) Mutti paseerattua tomaattia
1 prk vettä
1 prk (400 ml) kookosmaitoa
1 - 2 kasvis- tai kalaliemikuutiota
ripaus sokeria
tilkka sitruunamehua
n. 250 g katkarapuja
hienonnettua tilliä

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Siivuta chili ohuiksi renkaiksi. Kuumenna kattilassa ruokaöljy ja kuullota sipulit ja chili pehmeiksi. Sekoita joukkoon vehnäjauhot ja lisää sekaan vähitellen paseerattu tomaatti, vesi sekä kookosmaito. Murenna joukkoon liemikuutiot ja kiehauta. Keitä n. 15 minuuttia. Mausta keitto sokerilla ja sitruunamehulla. Lisää lopuksi keittoon katkaravut ja tilliä. Älä enää keitä, ettei katkaravut sitkisty.

Hernekeitto savupotkasta

Tänään ei ollenkaan tuottanut pään vaivaa miettiä mitä ruoaksi laittaisi. Laskiaistiistainahan syödään tietenkin hernekeittoa. Hernekeitto oli lapsena lempiruokiani, ja yhtä hyvältä se edelleen maistuu. Hernekeittoa keitän useamman kerran vuodessa, ja se tehdään meillä aina itse. Valmiit purkkihernekeitot saa jäädä kaupan hyllylle. En nyt silti tuomitse niitäkään, jotka purkkihernekeittoa käyttävät. Tilanne olisi varmasti toinen, jos hernekeiton keittämiseen ei aina olisi aikaa. Kotona ollessa hernekeitto kuitenkin valmistuu siinä sivussa muiden töiden ohella, joten hernekeittoa on turha lähteä lämmittämään purkista. Tämänkertainen hernekeitto oli yksi parhaista, vaikka aineksia tulikin käytettyä vähemmän kuin useimmiten muulloin. Usein tykkään laittaa hernekeiton joukkoon myös porkkanaa sekä maustaa muiden mausteiden ohella sinapilla. Tällä kertaa keittoon tuli herneiden lisäksi vain suolaa, mustapippuria, meiramia, sipulia sekä savupotkaa. Porkkanat oli loppu eikä sopivaa sinappiakaan enää jääkaapissa ollut. Vaikka Dijon-sinapit erinomaisia ovatkin, en koskaan käytä niitä hernekeittoon, vaan sinapin pitää olla Turun Sinappia. Tyhjästä on paha nyhjäistä, joten tänään keitto valmistui vähistä aineksista, mutta savupotka oli se aines, mikä keitosta teki erityisen hyvää. Ennen en olekaan savupotkasta hernekeittoa tehnyt, mutta nyt sitä tuli kokeeksi ostettua hurjaan kahden ja puolen euron kilohintaan, eli liki ilmaiseksi. Kunhan vain savupotkaa on saatavilla, hernekeitto tehdään meillä jatkossakin siitä. Savupotka on ehdottomasti paras lihavalinta hernekeiton joukkoon.

Hernekeitto savupotkasta

500 g kuivattuja herneitä
n. 2 l vettä
1 savupotka
1 iso sipuli
meiramia
mustapippuria myllystä
suolaa

Laita herneet likoamaan runsaaseen kylmään veteen edellisiltana, ja anna liota yön yli. Laita herneet kattilaan ja lisää joukkoon kaksi litraa vettä. Kiehauta ja kuori pinnalle tuleva vaahto pois. Lisää herneiden joukkoon savupotka ja keitä kannen alla n. 2 tuntia, kunnes herneet alkaa olla pehmeitä ja savupotka ylikypsää. Sekoita aina välillä ja lisää tarvittaessa hieman vettä. Nosta savupotka pois keiton joukosta. Poista potkasta luu ja paloittele liha keiton joukkoon. Kuori ja hienonna sipuli, ja kuullota pannulla pehmeäksi. Lisää keittoon kuullotettu sipuli. Mausta keitto meiramilla, mustapippurilla ja suolalla. Anna hautua vielä hetken aikaa.

Valkopapu-tomaattikeitto

Pikkaisen pitää taas koittaa keventää ruokavaliota, ja keitot ovat silloin oikein sopivia ruokia. Jos ei kauheasti läträä kermojen kanssa, niin keitot ovat kevyttä syötävää. Lisäksi keitot ovat sopivaa talviruokaa. Lautasellinen keittoa, varsinkin chilillä maustettu, lämmittää mukavasti oloa pakkasilla. Tomaattikeitoista pidän paljon, ja niitä valmistankin itselleni usein silloin, kun haluan syödä kevyemmin. Tomaattikeittokin on muunneltavissa monin eri tavoin. Tähän keittoon lisäsin isoja valkoisia papuja antamaan ruokaisuutta. Keiton pinnalle lisäsin vielä syödessä raejuustoa.

Valkopapu-tomaattikeitto

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 prk paseerattua tomaattia
1 prk vettä
1 kpl kasvisliemi fond cup
ripaus jauhettua cayennea
ripaus sokeria
mustapippuria myllystä
basilikaa
1 - 2 rkl vaaleaa suurustetta
1 prk isoja valkoisia papuja
(suolaa)

Tarjoiluun:
raejuustoa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuumenna kattilassa oliiviöljy ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää paseerattu tomaatti sekä tomaattipurkillisen verran vettä. Kiehauta, ja lisää joukkoon kasvisliemi fond cup. Mausta keitto cayennella, sokerilla, mustapippurilla ja basilikalla. Suurusta keitto suurustejauheella ja keitä miedolla lämmöllä 20 - 30 minuuttia. Lisää keittoon valutetut valkoiset pavut. Kuumenna, ja tarkista suola. Lisää keittoannosten päälle raejuustoa.

Paahdettu myskikurpitsakeitto

 

Bloggaaminen on taas jäänyt vähän hunningolle, koska kiireet painavat päälle. Projekteja riittää, eikä aika riitä koneella olemiseen. Nyt oli kuitenkin taas keskityttävä vähän paremmin ruoankin laittoon, kun sain kutsun CocoVin reseptikilpailuun. Reseptikilpailukutsuja onkin nyt syksyn mittaan riittänyt. Osan olen jättänyt mielenkiinnon ja ajan puutteen vuoksi väliin, mutta tähän taas päätin ihan viime hetkillä osallistua. CocoVin superfood-tuotteet kiinnostivat sen verran paljon.

Keskiviikkoiltana noudin postista paketin, joka sisälsi CocoVilta lähetettyjä tuotteita. Tuotteista vähintään kahta pitäisi reseptissä käyttää. Jänniä tuotteita paketista löytyikin: kuivattuja inka-marjoja, kookosjauhoja, kookossokeria, nokkosyrttijauhetta, pähkinämix, pakurijauhetta sekä lucumajauhetta. Suurin osa tuotteista oli ennestään tuntemattomia meidän keittiössä, joten pikkaisen pisti miettimään osaako näitä käyttää mihinkään.

Kilpailussa on kaksi sarjaa. Kehitellä voi joko jälkiruokareseptin tai sitten pääruoan. Halutessaan voi osallistua vaikka molempiin, jos ideoita ja inspiraatiota riittää. Reseptien kehittelylle ei jäänyt paljon aikaa, koska sain tuon tuotepaketin niin myöhään. Huomiseen mennessä pitää reseptit olla valmiita. Niinpä koitin eilen tekemääni kurpitsakeittoon ujutella myös superfoodeja mukaan.

Myskikurpitsakin on meillä uusi tuttavuus. Monet kerrat olen niitä kaupassa katsellut, nyt vasta tuli yksi kurpitsa ostettua. Hauskan mallisia, ja sisältä paljastuu kaunis väri. Kurpitsan puolikkaat paahdoin ensin uunissa kypsäksi. Paahtaminen antaa keitolle lisää makua. Superfoodeista sain keittoon sopimaan pakurijauhetta, nokkosyrttijauhetta ja kookossokeria. Keittoannoksien päälle ripoteltiin vielä pähkinämixiä. Pähkinöistä sai samettisen pehmeään keittoon jotain pureskeltavaakin, ja pähkinöiden makukin sopi hyvin kurpitsan kanssa. Tällä superterveellisellä syksyisellä keitto-ohjeella osallistun nyt sitten tähän kilpailuun.

Paahdettu myskikurpitsakeitto

1 (reilu 800 g) myskikurpitsa

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

1 pieni sipuli

1 valkosipulin kynsi

1 punainen chili

3 - 4 dl vettä

1 tl CocoVin Pakurijauhetta + 2 dl vettä

1 rkl CocoVin Nokkosyrttijauhetta

1 rkl CocoVin Kookossokeria

loraus ruokakermaa

suolaa

Tarjoiluun:

CocoVin Pähkinämixiä

Halkaise myskikurpitsa, poista siemenet ja aseta puolikkaat uunipellille halkaistu pinta ylöspäin. Sivele kurpitsojen pinnat oliiviöljyllä ja ripottele pinnalle suolaa ja mustapippuria. Paahda kurpitsoja uunissa 180 asteessa, kunnes kurpitsa on pehmeää, n. 1 - 1 1/2 tuntia. Mittaa pieneen kasariin pakurijauhe ja vesi. Keitä n. 20 minuuttia, kunnes jauheesta on irronnut veteen väri. Siivilöi liemi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynsi. Poista chilistä siemenet ja hienonna chili silpuksi. Kuullota sipulit ja chili kattilassa oliiviöljyssä pehmeäksi. Lisää joukkoon kurpitsojen pehmeä sisus, vesi, pakuriliemi, nokkosyrttijauhe sekä kookossokeri. Kiehauta ja keitä 10 - 15 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Lisää joukkoon kerma ja mausta suolalla. Lämmitä vielä hetki. Tarjoile keitto pähkinöiden kanssa.

Juustoinen kanakeitto

Keitot ovat hyviä arkiruokia. Ne valmistuvat melko nopeasti ja ovat hyviä vielä seuraavanakin päivänä uudelleen lämmitettynä, eli sopivat hyvin myös eväsruoaksi töihin. Kanakeiton liemen teen useimmiten kookosmaidosta, mutta vaihtelun vuoksi välillä maistuu myös ihan vain kirkas liemi tai sitten joukkoon sulatettu sulatejuusto. Tähän keittoon käytin viherpippurisulatejuustoa, mutta muitakin makuja kannattaa kokeilla.

Juustoinen kanakeitto

1 - 2 rkl ruokaöljyä

1 sipuli

3 valkosipulin kynttä

3 porkkanaa

1 l vettä

2 kanaliemikuutiota

n. 10 perunaa

300 g broilerin fileesuikaleita

1/2 pkt Viherpippuri Koskenlaskija -sulatejuustoa

2 dl pakasteherneitä

50 g nuudeleita

paprikajauhetta

inkiväärijauhetta

kuivattua persiljaa

(suolaa)

Ruskista pannulla broilerin fileesuikaleet. Kuori ja siivuta sipuli, kuori ja hienonna valkosipulin kynnet. Kuori porkkanat ja leikkaa suikaleiksi. Kuumenna kattilassa ruokaöljy ja kuullota sipuleita ja porkkanoita hetken aikaa. Lisää vesi ja kanaliemikuutiot. Kiehauta. Lisää kuoritut ja lohkotut perunat. Anna kiehua miedolla lämmöllä. Kuutioi sulatejuusto ja lisää keiton joukkoon sulamaan. Lisää loppuvaiheessa pakasteherneet, nuudelit sekä paistetut fileesuikaleet. Mausta keitto paprikajauheella, inkiväärillä sekä persiljalla. Tarkista suola.

Pinaattikeitto tuoreesta pinaatista

Pinaattia meidän kasvimaalla kasvaa joka kesä. Se on nopeakasvuista, eli kesän mittaan ehtii tekemään useammankin kylvöksen, ja kaiken lisäksi hyvin satoisaa. Yksi kesän parhaista herkuista meillä onkin ehdottomasti pinaattikeitto oman maan tuoreesta pinaatista tehtynä. Eilen keittelin tämän kesän ensimmäisen keiton, ja oli se vaan niin hyvää! Pinaatista tehdään kesän mittaan usein myös muhennosta sekä erilaisia lisukkeita, esimerkiksi herkullisia leipiäkin pinaattitäytteellä saa. Osa pinaatista tietenkin myös pakastetaan talven varalle.

 

Pinaattikeitto tuoreesta pinaatista

iso nippu tuoretta pinaattia

n. 50 g voita

vajaa 1 dl vehnäjauhoja

8 - 10 dl täysmaitoa

suolaa

mustapippuria myllystä

Tarjoiluun:

keitettyjä kananmunia

rapeaksi paistettua pekonia

Ryöppää hyvin huuhdellut pinaatin lehdet keittämällä niitä vedessä n. 5 minuuttia. Valuta lehdistä ylimääräinen vesi pois ja hienonna lehdet silpuksi. Sulata kattilassa voi ja lisää sekaan jauhot. Kiehauta. Lisää joukkoon maito pienissä erissä koko ajan hyvin sekoittaen, ettei keitto pala pohjaan. Lisää joukkoon lopuksi hienonnettu pinaatti. Mausta keitto suolalla ja mustapippurilla. Keitä keittoa vielä miedolla lämmöllä 5 - 10 minuuttia välillä sekoitellen. Tarjoa keiton kanssa keitettyjä kananmunia sekä rapeaksi paistettua pekonia.

Oman kasvimaan pinaatti on jo valmista käytettäväksi.

Valkoinen parsakeitto

Parsaa on nyt ollut tosi pitkään saatavilla. Niin vihreää kuin valkoistakin, ja vieläpä edulliseen hintaan. Niinpä parsanippuja on tullut ostettua tämän tästä. Ihan joka kerta parsaa ei viitsi kietoa pekoniin tai syödä hollandaisen kanssa. Onhan se äärimmäisen hyvää, mutta ne kalorit... Niinpä eilen kokeilin valkoisesta parsasta jotain uutta ja tein Pirkasta löytyneellä ohjeella keittoa. Samettisen pehmeää!

Valkoinen parsakeitto

1 nippu (500 g) tuoretta valkoista parsaa
3 dl vettä
3/4 tl suolaa
1 1/2 tl sokeria
1 salottisipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl voita
1 dl kuohukermaa
1/2 rkl sitruunanmehua
suolaa ja pippuria
koristeeksi tuoreita yrttejä

Huuhtele parsat ja kuori ne ohuelti kuorimaveitsellä. Säästä kuoret. Leikkaa tai napsauta parsojen puumainen kantaosa pois (noin 2 cm). Mittaa kattilaan vesi, suola ja sokeri. Keitä kuoria noin 10 minuuttia. Siivilöi liemi talteen ja heitä kuoret pois. Kuori ja hienonna sipulit. Paloittele parsan varret pienemmiksi paloiksi, säästä nuput kokonaisina. Kuullota sipuleita voissa kattilassa. Lisää parsat ja kuorien keitinliemi. Keitä noin 10 minuuttia. Kaada osa nesteestä erilliseen kulhoon myöhempää käyttöä varten. Voit tässä vaiheessa nostella parsan nuput pois, mikäli haluat säästää ne kokonaisina keiton koristeeksi. Soseuta keitto sauvasekoittimella. Sekoita joukkoon kerma ja sitruunanmehu. Lisää keitinlientä niin paljon, että keitto on sopivan sakeaa. Kuumenna keitto uudelleen. Mausta tarvittaessa suolalla ja pippurilla. Annostele keitto kulhoihin ja koristele annokset parsan nupuilla sekä tuoreilla yrteillä. Tarjoa pehmeä parsakeitto vaalean leivän kanssa.

Hernesosekeitto uppomunalla

Pääsiäisenä säät suosivat, ja koko pitkän viikonlopun riitti auringonpaistetta lähes pilvettömältä taivaalta. Ulkoiltua tuli paljon. Joka aamu tehtiin pitkiä metsälenkkejä rämpien umpimetsässä pari kolmekin tuntia, ja siihen vielä päälle pari lyhyempää lenkkiä pitkin päivää. Verkotkin käytiin jossain välissä kerran kokemassa, sekä siivottiin pientä metsäpalstaamme. Välillä jäi syöminen aika myöhäiselle, mutta parina päivänä ehdittiin kuitenkin syömään vähän pidemmän kaavan mukaan, alkuruoasta pääruoan kautta jälkiruokaan.

Lauantaina tein alkuruoaksi hernesosekeittoa. Se sopii jo pelkästään heleän vihreän värinsä puolesta hyvin keväiseen ruokapöytään. Samettisen pehmeä keitto on kevyttä, joten se jättää hyvin tilaa pääruoalle. Keitosta olisi saanut juhlavamman version, Crème Ninonin, lisäämällä juuri ennen tarjoilua joukkoon kuohuviiniä tai samppanjaa, mutta jätin tällä kertaa keiton ilman kuohuvaa. Keiton kanssa tarjoillut uppomunat tekivät keitosta tarpeeksi juhlavan.

Hernesosekeitto uppomunalla
(2 annosta)

Hernesosekeitto:
1 rkl juoksevaa kasvisrasvavalmistetta
2 salottisipulia
1 varsisellerin varsi
5 dl pakasteherneitä
4 dl kasvislientä
1 dl kuohukermaa
suolaa
rouhittua mustapippuria

Uppomunat:
2 kananmunaa
n. 2 l vettä
2 rkl väkiviinaetikkaa

Koristeeksi:
herneen versoja

Kuori ja hienonna salottisipulit. Paloittele varsisellerin varsi. Kuumenna kattilassa rasva, ja kuullota sipulisilppu pehmeäksi. Lisää varsiselleri, ja kuullota vielä hetki. Lisää herneet ja kasvisliemi, ja keitä 5 - 10 minuuttia. Soseuta keitto sauvasekoittimella, ja lisää joukkoon kevyesti vaahdotettu kuohukerma. Tarkista suola, ja mausta keitto mustapippurilla. Riko kananmunat valmiiksi omiin kuppeihin tai laseihin. Kuumenna vesi laakeassa kattilassa lähes kiehuvaksi. Lisää etikka. Älä päästä vettä kiehumaan, vaan anna sen vain hiljalleen kuplia. Valuta munat varovasti yksitellen kuplivaan veteen. Pyöräytä vettä lusikalla, jottei munat tartu kattilan pohjaan kiinni. Kypsennä n. 4 minuuttia, kunnes valkuainen on hyytynyt, mutta keltuainen jää valuvaksi. Nosta munat reikäkauhalla odottamaan lautaselle, jolla on kuumaa vettä. Annostele hernesosekeitto lautasille, ja nosta uppomunat päälle. Koristele annokset herneen versoilla.

Borssikeitto

Viime aikojen herkuttelujen jälkeen on pieni kevennys ruokavaliossa taas paikallaan. Kasvispitoiset keitot ovat siihen ihan omiaan, joten tein itselleni kattilallisen borssikeittoa. Borssikeitto oli kouluaikojen kauhistus, mutta vanhemmiten olen oppinut siitäkin pitämään. Varsinkin liemi keitossa on tosi hyvää. Etikka antaa siihen kivan säväyksen. Borssikeitto taitaa kuitenkin olla niitä ruokia, joista joko tykkää tai ei. Senpä vuoksi keittoa tuleekin tehtyä aika harvoin, koska meillä se maistuu vain minulle itselleni.

Borssikeitto

nokare voita tai tilkka ruokaöljyä

3 punajuurta
pala valkokaalia
1 sipuli
1 - 2 valkosipulin kynttä
1 l kasvislientä
liperiä
rosmariinia
timjamia
rouhittua mustapippuria
1 rkl juoksevaa hunajaa
1 - 2 rkl punaviinietikkaa

Tarjoiluun:
smetanaa

Raasta kuoritut punajuuret karkeaksi raasteeksi. Suikaloi kaali ja kuorittu sipuli. Hienonna valkosipulin kynnet. Kuullota kasviksia hetken aikaa kattilassa kuumennetussa rasvassa. Lisää kasvisliemi, yrtit sekä mustapippuri. Kiehauta ja hauduta miedolla lämmöllä kannen alla noin puoli tuntia. Lisää keittoon hunaja sekä etikka. Tarkista suola. Tarjoile smetanan kanssa.

Madekeitto

Jouluruokien päälle maistuu taas arkisemmat kotiruoat, ja varsinkin keitot. Joulukinkun jämistä tuli jo keiteltyä hernekeittoa, ja heti sen perään tein madekeittoa, kun pari matikkaa oli taas verkkoihin jäänyt. Kalakeitto on kaikkein parasta mateesta tehtynä!

Madekeitto

n. 1 kg made nyljettynä ja sisälmykset poistettuna
vettä
merisuolaa
5 - 6 kokonaista valkopippuria
reilu nokare voita
1 - 2 sipulia
1 - 2 porkkanaa
1/2 kg perunoita
1 - 2 dl kuohukermaa
jauhettua valkopippuria
suolaa
tilliä

Laita made kattilaan. Lisää vettä niin, että kala juuri ja juuri peittyy. Ripauta joukkoon myös vähän suolaa ja lisää kokonaiset valkopippurit. Keitä made kypsäksi. Ota keitinliemi talteen ja perkaa piikit ja ruodot pois kalasta. Sulata kattilassa reilu nokare voita ja kuullota kuorittu ja silputtu sipuli. Lisää kattilaan kuoritut ja lohkotut perunat sekä kuoritut ja viipaloidut porkkanat. Sekoita niitä hetken aikaa kattilassa. Lisää joukkoon siivilöity kalaliemi ja keitä juurekset kypsiksi. Lisää joukkoon kala. Lisää joukkoon kuohukerma ja anna keiton vielä kiehahtaa. Lisää joukkoon vielä reilusti tillisilppua ja tarkista maku. Lisää tarvittaessa vielä suolaa ja valkopippurijauhetta.