Jos bloginpitäjää ei taas kauheasti ole linjoilla näkynyt, johtuu se ihan vain siitä, että bloginpitäjä on päivät pitkät yhden lempiharrastuksensa parissa. Eli koluaa pitkin metsiä sienten perässä. Viime vuonna kuivuus verotti tätä harrastusta pahasti ja varastoon ei sieniä saatu paljon yhtään. Tämä syksy puolestaan tuntuu korvaavan edellisenkin ja sieniä olenkin kantanut kotiin jo korikaupalla.
Sienestys lähti käyntiin heinäkuussa, kun metsissä alkoi pilkahtelemaan keltaista. Kolmen tähden ruokasienet keltavahverot eli kantarellit kasvoivat ensimmäisten sienten joukossa. Kantarelleja onkin kerätty jo mukava määrä, ja edelleenkin niitä löytyy.
Seuraavaksi oli vuoro korjata mustatorvisienisato. Näitä herkullisia ruokasieniä ei meiltä päin paljon löydy, mutta yksi vakiopaikka meillä kuitenkin on, eikä se tuottanut pettymystä. Hyvä sato saatiin mustatorvisienistä tänä vuonna. Säilöin sienet kuivaamalla, ja suurin osa kuivatuista mustatorvisienistä menee talvella todennäköisesti kermaisissa sienikeitoissa.
Yhtä aikaa kantarellien ja mustatorvisienien kanssa metsiin ilmestyivät haperot. Niitäkin on tullut syksyn mittaan jonkun verran laitettua. Maukas ruokasieni, joka sopii ihan sellaisenaan kastikkeisiin ja keittoihin, ja voi käyttää vaikka raakanakin esimerkiksi salaateissa. Ainoa huono puoli haperoissa on se, että ovat myös toukkien mieleen. Mutta jos nuoria ja kiinteitä, toukattomia yksilöitä löytyy, kannattaa nekin poimia ja laittaa ruoaksi. Hapero sopii hyvin myös kuivattavaksi.
Nyt sitten ihan muutaman päivän sisällä metsissä on tapahtunut räjähdys. Nimittäin herkkutattiräjähdys. Lähdin muutama päivä sitten lähimetsään katsomaan, jos jotain sieniä löytäisin, ja metsähän oli ihan täynnä herkkutatteja. Oli aika työ kantaa kotiin useamman kilon painoinen herkkutattikassi.
Vielä kovempi työ oli kotona puhdistaa ja pilkkoa, sekä säilöä tatit. Ja lisää herkkutatteja on löytynyt korikaupalla päivittäin. Jopa sellaisista metsistä, joissa normaalisti ei herkkutatteja ole ennen pahemmin ollut. Ilmeisesti tänä vuonna on erityisen hyvä herkkutattivuosi kaikesta päätellen. Meilläkin alkaa herkkutattia olla jo pakastettuna sekä kuivattuna isot määrät.
Punikkitatit kuuluvat myös sienisuosikkeihimme ja niitäkin on taas alkanut kiitettävästi löytymään. Herkullinen tatti on punikkitattikin. Ainoa vain, että se muuttuu kypsennettäessä ikävän tummaksi, mutta ei se makua haittaa. Punikkitatit pitää myös muistaa kypsentää hyvin. Raaka punikkitatti saattaa aiheuttaa pahoinvointikohtauksia. Myrkyllinen se ei kuitenkaan ole, joten punikkitatteja voi ihan huoletta käyttää ruokasieninä.
Eilen löysin jo myös ensimmäisen lampaankäävän. Toivottavasti lampaankääpäpaikoiltamme löytyy lisää. Yksi parhaimmista sieniruoista on
leivitetyt lampaankääpäpihvit.
Päälle päin hyvin paljon lampaankäävän näköistä vaaleaorakastakin jo löytyi. Vaaleaorakkaatkin ovat yksiä parhaimmista ruokasienistämme. Se on usein satoisa ja toukaton. Sopii hyvin paistettavaksi ja sekasieniin.
Vaaleaorakkaan erottaa lampaankäävästä viimeistään, kun kääntää sienen nurin. Vaaleaorakkaalla on lakin alapinnalla piikit.
Nyt kannattaa siis todellakin lähteä sienimetsälle. Olen aika varma, ettei sieltä tarvitse palata tyhjin käsin. Ainakin meillä päin sieniä on metsissä tällä hetkellä enemmän kuin pystyy poimimaan. Eilen kävin sienestämässä kaksi kertaa, ja viimeistään menen taas huomenna, ellen sitten jo tänään taas piipahda jossain lähistöllä.
