Aika pahasti tämä bloggaaminen takkuaa. Vaikka keittiössä jotain saa aikaiseksikin, niin kuvaamiselle, kuvien käsittelylle ja postauksen kirjoittamiselle ei sitten tahdokaan enää löytyä aikaa eikä voimia. Neiti ei paljon harrasta päiväunia. Useimmiten riittää vain muutama 5 - 15 minuutin pieni torkahdus. Ulkona vaunuissa nukkuu kauemmin, mutta silloinkaan ei blogin puolella tule valmista, koska sen aikaa ulkoilee mielellään itsekin. Tätä nykyä, kun ei uloskaan paljon muuten pääse. Vielä iltaisinkin neidillä virtaa riittää, ja nukkumaan meno tuppaa venymään myöhäiselle. Pahimmillaan jopa puoli kahteen yöllä, joten bloggaaminen on työlistallani ihan viimeisimpiä asioita, kotiaskareet menevät tärkeysjärjestyksessä edelle. Yön tunteina ei sitten enää ajatus niin paljon kulje, että jotain kirjoitusta saisi aikaiseksi. Uusi vuosi alkoi vielä kaiken lisäksi meillä kaikilla flunssan kourissa. Itse sairastuin pahiten, ja se kulutti niitä vähiä voimia entisestään. Nyt flunssa alkaa jo hellittää ja neidin unirytmiäkin koitetaan korjata vähän inhimillisempään suuntaan. Vihdoin nukahtaessaan yöunille nukkuu kuitenkin ihan hyvät yöunet. Vielä, kun itsekin oppisin silloin nukkumaan kunnolla, enkä olisi koko ajan valppaana ja valmiina hyppäämään pinnasängyn viereen.
Viime päivien kovat pakkaset antoivat hyvän syyn leipoa, koska uloskaan ei ollut mitään asiaa puolikuntoisena. Koska meillä ei mitään sokerilakkoa aloitettu uuden vuoden kunniaksi, leivoin viikonlopuksi kakun. Sisältää kakku sentään jotain terveellistäkin. Nimittäin pähkinöitä, porkkanaa ja omenaa. Porkkana- ja omenaraasteen ansiosta kakku olikin mehevää, vaikka koostumukseltaan aika tiivistä onkin. Kakun kruunasi vielä raikas mascarpone-kuorrutus.
Omena-porkkana-pekaanikakku mascarpone-kuorrutteella
Taikina:
2 omenaa (n. 3 dl raastetta)
1 porkkana (n. 2 dl raastetta)
3/4 dl rouhittuja pekaanipähkinöitä
3 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl fariinisokeria
3 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1/2 tl inkivääriä
1 1/2 dl juoksevaa kasvisrasvavalmistetta
Vuokaan:
rasvaa
korppujauhoja
Kuorrute:
250 g mascarponea
1 dl tomusokeria
3 rkl omenamehua
Koristeeksi:
pekaanipähkinöitä
Kuori ja raasta omenat karkeaksi raasteeksi. Kuori ja raasta porkkana hienoksi raasteeksi. Vaahdota kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita joukkoon fariinisokeri. Sekoita joukkoon omena- ja porkkanaraasteet sekä rasva. Sekoita taikinaan lopuksi rouhitut pähkinät sekä keskenään sekoitetut kuivat aineet. Kaada taikina voideltuun ja korppujauhotettuun irtopohjavuokaan. Kypsennä uunissa 175 asteessa n. 50 - 60 minuuttia. Kokeile kypsyyttä tikulla. Jäähdytä kakku ja kumoa vuoasta. Vatkaa mascarponen joukkoon tomusokeri ja omenamehu. Levitä kuorrute kakun päälle ja koristele lopuksi pekaanipähkinöillä.
Aikamoista haipakkaa pitää!! Ja jotkut (etenkin miehet) vielä usein ajattelevat että kotiäidit vaan siellä kotona löhöilevät sohvalla ja juovat kahvia, päivät pitkät. Totuus taitaa olla jotain ihan muuta! :)
VastaaPoistaIhanan kakun olet kyllä saanut aikaiseksi ja hyvä että flunssatkin on jo ohi menossa!!! ♥
Niinpä. Meinaa jopa jäädä vastaamatta näihin kaikkiin kommentteihin, kun ei vaan ehdi/jaksa. Kyllä tämä kotiäitiys täyttä työtä on, ja vieläpä ympärivuorokautista. Flunssan aikanakin olisi tehnyt mieli vain olla muutama päivä sängyssä peiton alla, mutta ei tässä tilanteessa sairasteltu kaikessa rauhassa, vaan ylhäällä oli oltava voinnista huolimatta. Sohvalla löhöilykin on yleensä sitä, että vauva on sitten siinä sylissä joko viihdytettävänä tai sitten syömässä. Löhöily on siitä aika kaukana. Pienen syödessä olet siinä yhdessä ja samassa asennossa ties kuinka kauan. Se on aikamoisen puuduttavaa. Kahvinjuontikin usein keskeytyy, kun pienen tarpeet menevät omien edelle. Kovaa työtä, mutta ei tätä muuhunkaan vaihtaisi.:) Koko ajan sentään mennään parempaan suuntaan. Aivan alussa ei onnistunut edes leipominen ja ruoanlaitto. Nyt jo sentään jotain ehtii keittiössäkin tekemään.:)
PoistaMutta kiva että ehdit kuitenkin tänne postata ja ihanalta kuulostavan kakun olet tehnyt:)
VastaaPoistaJoskus aina sentään jotain. Nytkin pari postausta odottelee, kunhan jaksan niihin jotain kirjoittaa. Tänään halusin vihdoin vastailla ainakin osaan kommenteista ja jättää postaustekstit myöhempään.:) Kiitos, hyvää kakkua oli.:)
PoistaKuulostaa kovin tutulta kotiäidin arjelta.
VastaaPoistaLaitat tänne postauksia silloin kun ehdit ja jaksat.
Sitähän se. Ja vaikka vähän väsymystä ja ajanpuutetta valittelenkin, niin silti en muuta tahtoisikaan, kun vihdoin on tähän päästy.:) Vähän vain huono omatunto vaivaa, kun blogi on ollut hunningolla. Mutta asiat pitää hoitaa tärkeysjärjestyksessä, ja pikkuinen menee kaiken muun edelle.:)
PoistaOdotusaikana vielä luulin, että kyllähän niitä päivityksiä sitten tekee ihan normaalitahtiin, koska vauvathan nukkuvat paljon. Näköjään kaikki eivät sitten nukukaan.:) Onneksi silti ei ole tarvinnut ihan täysin hiljaiseloa pitää, vaan jotain joskus aina tännekin saanut laitettua.:) Se bloggaamismotivaatio pakkaa aina välillä katoamaan johonkin. Tuttua on. Välillä ei kiinnosta ollenkaan, ja sitten taas sitä innostuu. Itselläni on alkanut innostus taas kasvaa. Kunhan löytyisi vielä aikaa ja jaksamista. Ideoita olisi taas, mutta välillä sitä sitten vain itsekin mieluiten huilailee, jos vaan tilaisuuden saa. No, harrastushan tämä on, joten ilman paineita ja omalla tahdilla.:)
VastaaPoista