Idätyksessä on itua!

Talvella hyvä keino tuoreen kasvisravinnon saamiseksi on itujen idätys sekä versojen kasvatus. Idättäessä ravintoarvot moninkertaistuvat. Idut ja versot sisältävät mm. B-, E-, C- ja A-vitamiineja. Lisäksi niistä saa hyvälaatuisia proteiineja, entsyymejä, runsaasti kuitua ja kivennäisaineita, kuten rautaa ja sinkkiä. Idätystä olen harrastanut enemmän ja vähemmän säännöllisesti jo useamman vuoden ajan. Useimmiten idätysinto iskee alkukeväästä. Idätys on helppoa ja hauskaa. Se on myöskin halpaa. Jo parilla eurolla saa idätettäviä siemeniä niin paljon, että idätettävää riittää pitkäksi aikaa. Maukkaat ja terveelliset idut ja versot ovat kiva lisä ruokapöydässä varsinkin talviaikaan.

Idätystä varten olen ostanut GranoVita -idätyslaitteen, jossa idätys sujuu kätevästi ja hygienisesti. Keltaisen alaosan pienet uurteet varastoivat tarpeeksi kosteutta, joten siementen liottaminen idätyksen alussa ei ole välttämätöntä. Ilmastointireiät takaavat parhaan ilmanvaihdon ja huuhtelutuloksen. Tölkistä kierretään läpinäkyvä osa irti ja keltaiseen kanteen laitetaan pari ruokalusikallista idätyssiemeniä tai siemensekoitusta. Läpinäkyvä osa kierretään takaisin paikalleen ja siemeniä huuhdellaan juoksevan kylmän veden alla liikuttaen idätyslaitetta pyörivin liikkein vesisuihkun alla läpinäkyvä osa ylöspäin. Ylimääräinen vesi valutetaan pois ja purkki asetetaan vinoon asentoon vihreälle alustalle. Idätyslaite asetetaan paikkaan, johon ei pääse päivänvaloa esim. keittiökaappiin. Ituja huuhdellaan aamuin illoin, ja tölkkiä ravistetaan kevyesti jokaisen huuhtelukerran jälkeen, jotta idut saavat kasvutilaa. Kun idut ovat n. 1 - 5 cm pitkiä lajikkeesta riippuen, idätyslaite avataan ja idut laitetaan kylmällä vedellä täytettyyn astiaan. Ituja erotellaan varovasti toisistaan ja halutessaan voi poistaa irtonaisia siemenkuoria. Lopuksi idut kaadetaan siivilään ja valutetaan ylimääräinen vesi pois. Jos haluaa ituihin enemmän lehtivihreää, kannattaa tölkki nostaa ennen lopullista huuhtelua joksikin aikaa päivänvaloon. Valmiit idut säilytetään jääkaapissa ja ne säilyvät syömäkelpoisina noin viikon.

Idättäminen onnistuu myös ilman idätyslaitetta. Ennen idätyslaitteen hankkimista idätin idut lasitölkissä, jonka suulle kiinnitin kumilenkillä sideharsoa. Lasitölkissä idätettäessä siemeniä liotetaan ensin yön yli. Liotusvesi kaadetaan pois, siemenet huuhdellaan, ja tölkki asetetaan astioiden kuivauskaapin ritilälle vinoon, jolloin ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois ja ilma vaihtuu tölkissä. Idut huuhdellaan aamuin illoin, ja 3 - 5 päivän päästä idut ovat valmiita.

Alfalfaa eli sinimailasta käytetään enimmäkseen idätykseen. Idut ovat hentoja ja miedon makuisia. Ne sopivat hyvin esim. leivän päälle ja salaatteihin.

Rapeat mungpavun idut sisältävät runsaasti proteiinia. Ne sopivat hyvin esim. wokkeihin tai keittoihin lisukkeeksi. Muita hyviä idätettäviä ovat mm. linssit, soijapapu, sarviapila sekä hamppu.

Herneenversojen kasvatus onnistuu hyvin ihan kuivatuista talousherneistä. Herneitä liotetaan yön yli. Ruukkuihin laitetaan reilusti multaa ja herneet kylvetään pinnalle. Kylvös kastellaan ja ruukut peitetään esim. lautasilla niin, ettei siemenet saa valoa. Multa pidetään idätyksen ajan kosteana, muttei saa kastella liikaa, jottei herneet homehdu. Ruukut siirretään valoisaan paikkaan, kun ensimmäiset sirkkalehdet ilmestyvät. Versot ovat syötäviä alle kahdessa viikossa, ja ne maistuvat makealle herneelle. Versot sopivat leivän päälle, salaatteihin sekä ruokien koristeluun.

Vihanneskrassin kasvatus onnistuu mullassa kasvatuksen lisäksi hyvin myös kostutetun talouspaperin päällä. Laakealle alustalle esim. lautaselle taitellaan paksuhko kerros talouspaperia, paperi kostutetaan hyvin ja pinnalle ripotellaan siemenet. Kylvös pidetään tasaisen kosteana ja noin viikon kuluttua krassi on valmista syötäväksi. Vihanneskrassi on maultaan hieman kirpeän pippurista. Se sopii esim. leivän päälle, salaatteihin, kastikkeisiin, lihalle, kalalle tai yrttivoihin.

Vehnänoras sisältää runsaasti terveellisiä ravintoaineita mm. proteiineja, hiilihydraatteja, kivennäis- ja hivenaineita, A-, C-, E-, K- ja B-vitamiineja, lykopeenia, betakaroteenia, luteiinia, magnesiumia, kaliumia, rautaa, seleeniä, sinkkiä, jodia, terveydelle hyödyllisiä entsyymejä ja aminohappoja sekä runsaasti klorofylliä eli lehtivihreää. Vehnänoraiden kasvatus tapahtuu samaan tapaan kuin herneenversojen. Oraiden maku on makeahko ja ruohomainen. Oraita voi silputa salaatteihin, voileivälle, keittojen pinnalle jne. Niitä voi antaa myös esim. kissoille, marsuille sekä koirille.

Oraista voi myös valmistaa mehua, johon orasmylly on paras. Mehun valmistus onnistuu myös tehosekoittimella. Oraat leikataan lyhyiksi ja sekoitetaan veden kanssa mehuksi. Oraat siivilöidään pois. Vesi laimentaa orasmehua, mutta se on kuitenkin erittäin vahvaa, eikä sitä saa nauttia aluksi kuin muutama ruokalusikallinen päivässä. Laimentamatonta mehua saa käyttää vain yhden ruokalusikallisen päivässä. Elimistön totuttua mehuun, käyttöä voi lisätä yhteen desilitraan päivässä. Mehu nautitaan tyhjään mahaan puoli tuntia ennen ruokailua. Mehua voi käyttää myös esim. vihersmoothieissa.