Kermainen suppilovahverokeitto pekonilla

Suppilovahverot alkavat metsissä olla jo hyvän kokoisia, ja viikonloppuna tulikin jo kerättyä sieniä keittoa varten. Sieniä käytin runsaalla kädellä, koska mielestäni suppilovahveroissa ei tarvitse mitenkään säästellä. Metsät on niitä aina niin pullollaan, joten turha ruoanlaitossakaan kitsastella niiden kanssa. Purkillinen kuohukermaa teki keitosta samettisen pehmeää ja rapeaksi paistettu pekonisilppu sopi makuihin mukaan täydellisesti. Suppilovahverokeittoa syötiin lämpimien tomaatti-juustoleipien kanssa.

Kermainen suppilovahverokeitto pekonilla

50 g voita
1 sipuli
5 - 6  dl esikäsiteltyjä suppilovahveroita (ylimääräiset nesteet paistettu pois)
2 rkl vehnäjauhoja
2 dl kuohukermaa
5 - 7 dl kasvislientä
140 g pekonia
persiljaa
jauhettua valkopippuria
(suolaa)

Sulata kattilassa voi. Lisää joukkoon kuorittu ja hienonnettu sipuli. Kuullota sipuli pehmeäksi. Lisää joukkoon suppilovahverot ja jatka kuullottamista hetken aikaa. Sekoita sipulin ja sienten joukkoon vehnäjauhot. Lisää kasvislientä vähitellen sen verran, kunnes keitto on sopivaa koostumukseltaan. Lisää kuohukerma ja kiehauta. Keitä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia. Paista sillä välin pieneksi pilkottu pekoni kuivalla pannulla rapeaksi. Ota kattila liedeltä ja soseuta keittoa hieman sauvasekoittimella. Lisää keittoon paistettu pekoni sekä hienonnettuja persiljaa. Mausta keitto valkopippurilla ja tarkista suola.

Palsternakkaranskalaiset, lohinuggetit & Sriracha-aioli

Pernod Ricard Finlandin järjestämä OivaPari Gourmet Fast Food -reseptikilpailu etenee ripeää tahtia, ja muutama päivä sitten starttasikin jo toinen osakilpailu. Ensimmäisessä osakilpailussa haettiin makuparia tuhdille Campo Viejo Reserva 2008 -punaviinille, ja nyt on vuorossa Jacob's Creek UnVINED Riesling. Tämä osakilpailu onkin siinä mielessä mielenkiintoinen, että kyseessä on alkoholiton valkoviini. Alkoholittomiin viineihin en olekaan ennen tutustunut, joten osakilpailun viinivalinta oli kiinnostava, ja sen vuoksi samalla myös aika haasteellinen. Jacob's Creek UnVINED Rieslingissä on 50 % vähemmän kaloreita kuin 12 % alkoholia sisältävässä Jacob's Creek Classic Rieslingissä. Alkoholi on poistettu vakuumitislausmenetelmällä, jossa matalassa lämpötilassa alkoholi saadaan paineen avulla haihdutettua pois viinin aromien juurikaan kärsimättä siitä. Viinin maku on hedelmäinen ja raikkaan hapokas. Omassa suussa alkoholiton viini tuntui maisteltuna hieman vetiseltä, mutta ruokajuomana se toimi ihan hyvin. Erityisesti juhliin katsoisin alkoholittomat viinit sopiksi, jolloin alkoholista syystä tai toisesta kieltäytyvät saisivat myös jotain maitoa, vettä ja kotikaljaa juhlavampaa juotavakseen.
 

Ja jotain Gourmet Fast Foodia piti siis jälleen kehitellä viinin kanssa syötäväksi. Gourmetiksi mielletään äkkiä vaikka tryffelit, kaviaari, osterit jne. Täältä maalta vain saa sellaisia raaka-aineita hakemalla hakea, eikä sittenkään mistään löydy. Itse miellän gourmetiksi kuitenkin myös ruoan, joka on tehty tuoreista ja laadukkaista raaka-aineista. Raaka-aineiden ei tarvitse olla tähtitieteellisissä hinnoissa, eikä hankalasti löydettävissä. Varsinkin tähän aikaan vuodesta täältä maalta ainakin löytyy laadukkaita, lähellä tuotettuja juureksia, jotka saa melkeinpä suoraan maasta keittiöön ilman sen kummempia varastointeja. Niinpä tämän kertaiseen annokseeni valitsin raaka-aineeksi palsternakan ja sille seuraksi merilohta. Lopputuloksena oli hieman erilainen fish n' chips -annos. Palsternakasta valmistetut ranskalaiset ovat maukkaita ja mahtavan pitkiä. Lohinuggetien panerointiin käytin hienonnettuja suolakeksejä sekä raastettua Parmesania, ja pintaan tulikin tosi hyvä suutuntuma. Potkua annokselle antoi tulisella Sriracha-kastikkeella maustettu aioli. Raikas Jacob's Creek UnVINED Riesling tasapainotti hyvin makuja sekä merilohen rasvaisuutta.

Palsternakkaranskalaiset, lohinuggetit & Sriracha-aioli

Palsternakkaranskalaiset:

2 isoa palsternakkaa
2 rkl oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria myllystä

Kuori palsternakat ja leikkaa pitkiksi tikuiksi. Pyöräytä palsternakkatikut oliiviöljyssä ja mausta suolalla ja mustapippurilla. Levitä palsternakat uunipellille leivinpaperin päälle ja kypsennä uunissa 225 asteessa n. 30 min., kunnes palsternakat on kypsiä ja saaneet väriä pintaan.

Lohinuggetit & Sriracha-aioli:

n. 600 g paksu pala merilohta
suolaa
jauhettua valkopippuria

Panerointiin:
n. 1 dl vehnäjauhoja
1 - 2 kananmunaa
n. 1 1/2 dl hienonnettuja suolakeksejä
n. 1 dl raastettua Parmesan-juustoa

Paistamiseen:
ruokaöljyä

Poista merilohesta nahka ja leikkaa kala sopiviksi annospaloiksi. Mausta palat kevyesti suolalla ja valkopippurilla. Mittaa yhdelle lautaselle vehnäjauhot, riko toiselle kananmunat ja vispaa rakenne kevyesti rikki, ja sekoita kolmannelle lautaselle hienoksi jauhetut suolakeksit ja Parmesan-raaste. Pyörittele lohipalat ensin vehnäjauhoissa, sitten kananmunassa, ja lopuksi suolakeksi-juustoseoksessa. Kuumenna pannulla ruokaöljyä ja paista lohinuggetit pienissä erissä, kunnes pinnat ovat kullanruskeita.

Sriracha-aioli:

1 dl hyvää majoneesia
1 dl maustamatonta turkkilaista jogurttia
2 - 3 rkl Sriracha-kastiketta
1 valkosipulin kynsi
1 rkl limetistä puristettua mehua
ripaus suolaa
ripaus sokeria

Sekoita keskenään majoneesi ja jogurtti. Sekoita joukkoon maun mukaan Sriracha-kastiketta. Puserra joukkoon yksi valkosipulin kynsi, ja mausta limetin mehulla, suolalla ja ripauksella sokeria. Anna makujen tasaantua jonkin aikaa viileässä ennen tarjoilua.

Viinin tarjosi Pernod Ricard Finland

Pihlajanmarja-omenahillo

Koska pihlajanmarjoja oli runsaasti poimittuna ja omenoitakin vielä omissa puissa riittää, keittelin niistä myös yhdessä hilloa. Pihlajanmarja taittaa omenoiden makeutta ja omena taas pehmentää hyvin pihlajanmarjojen happamuutta. Kirpeän makea hillo sopii erityisesti riistaruokien kanssa, mutta eipä mikään estä laittamasta sitä myös vaikka kääretortun väliin. Viimeisetkin pihlajanmarjat menivät tähän hilloerään, mutta vielä niitä näkyy runsaasti puissa olevan. Tänä vuonna myös pihlajalla on ollut hyvä sato. Ehkä käyn vielä poimimassa marjoja lisää. Ainakin tekisi mieli kokeilla marjojen säilömistä Pohjolan kapriksiksi.

Pihlajanmarja-omenahillo

1 l pihlajanmarjoja
1 kg omenoita
1 dl vettä
500 - 700 g hillosokeria

Mittaa kattilaan puhdistetut ja huuhdellut pihlajanmarjat sekä kuoritut ja lohkotut omenat. Lisää vesi ja kiehauta. Keitä n. 30 minuuttia ja kuori pinnalle muodostuvaa vaahtoa pois. Ota kattila liedeltä ja soseuta hillo sauvasekoittimella. Hilloon saa jäädä sattumia. Nosta kattila takaisin liedelle ja lisää hillosokeria vähitellen sen verran kuin haluat hilloon makeutta. Keitä 10 minuuttia. Anna hillon seistä noin 30 minuuttia ennen purkitusta. Sekoita välillä. Purkita hillo puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin. Säilytä viileässä.

Pihlajanmarjahyytelö

Alun perin kävin poimimassa pihlajanmarjoja vain hyytelön raaka-aineeksi. Ämpärillisestä riitti marjoja kuitenkin muuhunkin käyttöön, ja eilen hyytelön lisäksi käytin pihlajanmarjoja muun muassa kermavanukkaan maustamiseen ja hyydyttämiseen. Marjat keräsin jo hyvissä ajoin, vaikka ne ovatkin parhaimmillaan silloin, kun pakkanen on niitä vähän päässyt puraisemaan. Pakkanen hieman makeuttaa muuten niin happamia marjoja. Minä en kuitenkaan malttanut odotella ensi pakkasia, eli viime yöhön asti. Pelkäsin vähän myös jääväni ilman marjoja, koska linnut syövät puut äkkiä tyhjiksi. Kaiken varalta siis keräsin pihlajanmarjat hyvissä ajoin ja laitoin pakastimeen saamaan makeutta ja odottelemaan jatkojalostusta. Eilen oli vihdoin aikaa pitää säilömispäivä, ja pihlajanmarjahyytelöt tuli keitettyä. Hyytelöstä olen pitänyt jo pienestä pitäen, ja silloin sitä tuli syötyä useimmiten voileipäkeksien päällä. Pakkasinpa usein hiihtoretkillekin mukaan hyytelöllä sipaistuja voileipäkeksejä, ja herkuille persona saatoin syödä ensimmäiset keksit jo melkein samantien, kun vasta sain sukset jalkaani. Eilen keittämäni hyytelö poikkeaa perinteisestä hyytelöstä sillä, että maustoin hyytelön vielä lopuksi vaniljakonjakilla. Konjakin voi halutessaan jättää poiskin, mutta hienon vivahteen sekin hyytelölle antaa. Pihlajanmarjahyytelöä voi käyttää moneen makeaan, mutta se sopii hyvin myös riistaruokien lisukkeeksi.

Pihlajanmarjahyytelö

3 l pihlajanmarjoja
7 1/2 dl vettä
1,5 kg hillosokeria
(1 dl vaniljakonjakkia)

Mittaa puhdistetut ja hyvin huuhdellut marjat kattilaan. Lisää joukkoon vesi ja kiehauta. Keitä n. 20 minuuttia, kunnes marjoista irtoaa mehu. Älä kuitenkaan survo marjoja, koska silloin hyytelöstä tulee sameaa. Siivilöi mehu kattilaan. Kiehauta ja lisää joukkoon hillosokeri. Keitä 10 - 15 minuuttia. Kokeile hyytelön valmiusastetta kaatamalla lusikallinen hyytelöä kylmälle lautaselle. Vedä keskelle vako. Jos vako ei umpeudu, hyytelö on valmista. Kuori hyytelön pinnalta vaahto pois ja mausta lopuksi halutessasi vaniljakonjakilla. Purkita hyytelö puhtaisiin lasipurkkeihin ja säilytä viileässä.

Pihlajanmarjaposset

Keräsin jo jokin aika sitten pihlajanmarjoja pakastimeen odottelemaan sopivaa hetkeä hillojen ja hyytelöiden tekemiseen. Tänään sopiva hetki koitti. Ulkona on syksyistäkin syksyisempi ilma. Tuulee ja vihmoo vettä. Kaiken lisäksi vaivana on kova flunssa, joten pihatöihin ei nyt ollut mitään asiaa. Otin siis pihlajanmarjat pakastimesta ja säilönnän ohessa mieleeni juolahti ajatus possetista eli kermavanukkaasta. Possetithan saadaan hyytymään jollain happamalla, useimmiten sitruunamehulla. Miksei myöskin hapan pihlajanmarja sopisi samaan tehtävään? Ei muuta kuin kokeilemaan. Ja hyvinhän ne vanukkaat hyytyivät pihlajanmarjoista keitetyllä mehullakin. Mehu antoi samalla posseteille hienon punertavan sävyn, ja lopputuloksena oli kivan syksyinen jälkiruoka. Lisää pihlajanmarjareseptejä on luvassa, kunhan ehdin tämän päiväisiä tuotoksia kuvaamaan.

Pihlajanmarjaposset

3 dl pihlajanmarjoja
1/2 dl vettä
2 dl kuohukermaa
3/4 dl sokeria

Mittaa kattilaan pihlajanmarjat ja vesi. Kiehauta ja keitä n. 10 - 15 minuuttia. Ota kattila liedeltä ja siivilöi mehu talteen. Mittaa kattilaan kuohukerma ja sokeri. Kiehauta ja keitä 5 -7 minuuttia. Varo, ettei kerma kuohahda yli. Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon pihlajanmarjamehu. Kaada vanukasmassa tarjoiluastioihin ja anna hyytyä viileässä muutama tunti.

Suppilovahverofocaccia nyhtöhirvellä & karpalomajoneesilla

Sain kutsun mukaan Pernod Ricard Finlandin järjestämään OivaPari Gourmet Fast Food -reseptikilpailuun, jossa kehitellään kolmessa osakilpailussa eri viineille sopivia makupareja. Ensimmäisessä osakilpailussa haetaan makuparia Campo Viejo Reserva 2008 -punaviinille, joka palkittiin Vuoden viinit 2014 -kilpailussa kultamitalilla omassa sarjassaan. Viini on pehmeä ja nahkainen, ripauksella tammisuutta.

 

Tämä punaviini sopi mielestäni hyvin liharuoille ja erityisesti voimakkaan makuiselle riistalle, joten lähdin kehittelemään reseptiä hirvenlihan ympärille. Hirvenlihasta valmistin nyhtöä, jota ei nyt ihan pikaruoaksi voi kutsua uunissa oloaikansa puolesta, mutta lihan esivalmisteluihin ei kuitenkaan mene paljonkaan aikaa. Uunissa nyhtö kypsyy ihan itsekseen ja on kuitenkin tosi vaivaton valmistaa. Nyhtöhirven liemessä käytin samaa viiniä, jolle makuparia etsittiin. Halusin tarjota nyhtöhirveä focaccian välissä ja metsän antimia halusin myös leipään sekä lisukkeeseen. Suomen metsistähän löytyy vaikka millaista gourmeeta ruokapöytään, kun vain viitsii käydä poimimassa. Focaccian päälle kävin lähimetsästä keräämässä suppilovahveroita ja majoneesin maustoin viime syksynä suolta poimimillani karpaloilla.

Vaikka hirvenliha onkin aika rasvatonta, sopii se mielestäni hyvin myös nyhdettäväksi. Pitkään haudutetusta lihasta tulee tosi mureaa. Hirvenlihasta onkin tullut yksi suosikkini nyhtönä. Makeahko karpalomajoneesi sopi hyvin voimakkaan makuisen hirvenlihan lisukkeeksi ja focaccia on kivaa vaihtelua hampurilaissämpylöille. Hampurilaissämpylöitä harvemmin viitsin itse leipoa, mutta focacciaa tulee tehtyä useinkin, koska se on lempileipäni. Mausteinen punaviini toimi mainiosti annoksen ruokajuomana.

Suppilovahverofocaccia nyhtöhirvellä & karpalomajoneesilla

Suppilovahverofocaccia:

3 dl vettä
1 tl sokeria
2 tl suolaa
6 - 7 dl vehnäjauhoja
2 tl kuivahiivaa
1/2 dl oliiviöljyä

Voiteluun:
n. 1/4 dl oliiviöljyä

Päälle:
tilkka oliiviöljyä
4 dl suppilovahveroita
1 punasipuli
sormisuolaa
rosmariinia

Lämmitä vesi reilusti kädenlämpöiseksi (+42 astetta). Sekoita joukkoon sokeri ja suola. Sekoita kuivahiiva pieneen määrään vehnäjauhoja ja sekoita hiiva-jauhoseos veteen. Lisää loput jauhot vähitellen hyvin vaivaten. Lisää taikinaan loppuvaiheessa oliiviöljy ja vaivaa taikina kimmoisaksi. Kohota lämpimässä ja vedottomassa paikassa n. 30 - 60 minuuttia. Levitä taikina uunipellille leivinpaperin päälle jauhoja apuna käyttäen pyöreäksi leiväksi. Kohota liinan alla vielä n. 30 minuuttia. Paista pannulla suppilovahveroista ylimääräinen neste pois. Lisää sen jälkeen joukkoon tilla oliiviöljyä sekä kuorittu ja siivutettu punasipuli. Kuullota, kunnes sipuli pehmenee. Voitele kohonneen leivän pinta oliiviöljyllä. Levitä päälle sieni-sipuliseos aineksia hieman taikinaan painellen. Ripottele pinnalle sormisuolaa sekä hienonnettua rosmariinia. Paista uunin keskitasolla 225 asteessa n. 15 - 20 minuuttia.

Nyhtöhirvi:

1,6 kg hirvenpaisti
suolaa
mustapippuria
rosmariinia

Liemi:
3 dl kasvislientä
1/2 dl Campo Viejo Reserva 2008 -punaviiniä
1 sipuli
2 porkkanaa
2 laakerinlehteä
10 - 15 katajanmarjaa

Ota hirvenpaisti huoneenlämpöön ja hiero paistin pintaan reilusti suolaa, mustapippuria sekä rosmariinia. Anna paistin maustua ja lämmetä 1 - 2 tuntia. Kuori ja pilko sipuli reiluiksi paloiksi. Kuori ja paloittele porkkanat. Lisää sipulit ja porkkanalohkot vuokaan paistin kanssa. Lisää joukkoon laakerinlehdet ja katajanmarjat. Lisää kiehuvaan kasvisliemeen punaviini ja kaada liemi vuokaan. Laita paisti uuniin 175 asteeseen 30 minuutiksi. Ota paisti uunista ja laske uunin lämpö 125 asteeseen. Peitä vuoka foliolla ja laita takaisin uuniin. Paista n. 5 - 6 tuntia, kunnes liha on niin kypsää, että sen saa hyvin riivittyä haarukalla paloiksi. Poista paisti vuoasta ja riivi liha kahden haarukan avulla paloiksi. Valele riivityn lihan päälle vuoasta lientä sen verran kuin on tarpeen, eli liha saa liemestä mehevyyttä sekä makua.

Karpalomajoneesi:

2 dl karpaloita
1/2 dl sokeria
2 dl hyvää majoneesia

Soseuta karpalot ja sokeri tasaiseksi soseeksi esimerkiksi tehosekoittimessa. Sekoita karpalosose majoneesin kanssa hyvin yhteen. Anna makujen tasaantua viileässä jonkin aikaa ennen tarjoilua.

Suppilovahverofocaccia nyhtöhirvellä & karpalomajoneesilla:

suppilovahverofocacciaa
nyhtöhirveä
karpalomajoneesia
lehtisalaattia

Leikkaa focacciasta kolmioita ja halkaise kolmiot. Aseta pohjien päälle lehtisalaattia, nyhtöhirveä sekä karpalomajoneesia. Aseta kannet leipäkolmioiden päälle ja nauti Campo Viejo Reserva 2008 -punaviinin kera.

Viinin tarjosi Pernod Ricard Finland

Rosmariini-omenahillo

Vaikka ihan perinteinen omenahillokin on ihan mahdottoman hyvää, on siihenkin kiva kokeilla uusia makuja mukaan. Varsinkin tällaisena hyvänä vuotena, kun omenoita tulee paljon, malttaa kokeilla erilaisia hilloversioita. Viikolla keittelin pienen erän omenahilloa, jonka joukkoon halusin kokeilla rosmariinia. Rosmariini rehottaa ruukussa, joten sitäkin pitää saada kulumaan. Hillosta halusin vaaleaa, ja sehän onnistuu hyvin Valkeakuulaksesta. Omenat keitin kuutioina, koska en halunnut tästä hillosta sosemaista, vaan joukkoon sai jäädä sattumia. Omenoiden sekaan raastoin sitruunan kuoren ja pusersin joukkoon myös mehut. Sitruuna olikin erityisen hyvä lisä. Se antoi makealle hillolle tosi raikkaan maun. Rosmariinin lisäsin joukkoon vasta, kun sain hillon keitettyä. Rosmariinin lisäksi kannattaa hillojen joukossa rohkeasti kokeilla myös muita yrttejä.

Rosmariini-omenahillo

1 kg Valkeakuulas -omenoita
1 sitruunan raastettu kuori ja mehu
1 dl vettä
300 - 500 g hillosokeria
1 - 2 rosmariinin oksaa

Poista omenoista siemenkodat. Kuori ja kuutioi omenat kattilaan. Lisää joukkoon sitruunan kuoriraaste ja mehu, sekä vesi. Kiehauta ja keitä 5 - 10 minuuttia. Lisää joukkoon hillosokeria oman maun mukaan. Kiehauta uudelleen ja keitä n. 15 minuuttia. Poista pinnalle mahdollisesti muodostuva vaahto. Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon hienonnetut rosmariinin lehdet. Anna hillon jäähtyä n. 30 minuuttia välillä sitä sekoittaen. Purkita hillo puhtaisiin, kuumiin purkkeihin ja sulje kannet tiiviisti. Säilytä viileässä.

Lehtikaalismoothie

Kauniin vihreä smoothie menee terveellisenä välipalana tai antaa aamulla puhtia päivään. Vihreän värinsä smoothie saa lehtikaalista ja avokadosta. Avokado tekee samalla myös koostumuksesta täyteläisen. Omena makeuttaa ja hunajalla makeutta saa halutessaan lisää. Ripaus vehnänorasjauhetta lisää smoothien terveellisyyttä. Lasillinen lehtikaalismoothieta onkin todellinen vitamiinipommi. Lehtikaali sisältää C-vitamiinia kaksi kertaa enemmän kuin appelsiini. Siinä on myös paljon rautaa, kalsiumia ja proteiinia. Avokadossa puolestaan on kaliumia, C-, B-, E- ja K-vitamiineja sekä paljon hyviä rasvoja. Omenassa on B1-, B2-, B6, C- ja E-vitamiineja sekä kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, pektiiniä, kuituja ja flavonoideja. Melkoisen määrän vitamiineja ja muita hyviä aineita saa helposti nautittua smoothien muodossa.

Lehtikaalismoothie

1 iso lehtikaalin lehti
1 avokado
1 omena
1/2 - 1 tl vehnänorasjauhetta
maitoa
(juoksevaa hunajaa)

Poista lehtikaalista paksu lehtiruoti ja paloittele muut osat tehosekoittimeen. Kuori ja paloittele joukkoon avokado sekä omena. Lisää vehnänorasjauhe. Sekoita ainekset tasaiseksi ja lisää joukkoon maitoa sen verran, että saat smoothien sopivan paksuista. Makeuta tarvittaessa juoksevalla hunajalla.

Hävikkiviikon karhunvadelma-banaanimuffinit

 

Kuluttajaliiton organisoimaa Hävikkiviikkoa vietetään jo toista kertaa 8. - 14.9. Viikon aikana Kuluttajaliitto on järjestänyt erilaisia tempauksia sekä jakanut tietoa, vinkkejä ja ideoita, joilla me kaikki voimme vähentää ruokahävikkiä. Ruoan roskiin heittäminenhän sekä kuormittaa luontoa että tekee myös ylimääräisen loven lompakkoon. Neljän hengen taloudessa rahaa menee hukkaan jopa 500 euroa vuodessa. Kannattaa siis todellakin miettiä kulutustottumuksiaan.

Osallistuin viime vuonnakin Hävikkiviikolle mm. leipomalla perunamuffineja. Myös tänä vuonna sain kutsun mukaan monen muun bloggaajan tavoin. Ajattelin ensin, etten millään ehdi hävikkijuttua nyt miettiä, kun säilöntäaika on kuumimmillaan, mutta eilen aamulla katsellessani kahta mustunutta banaania, sainkin sopivan reseptiaiheen. Mustuneet banaanithan ovat kaikkein parhaimpia leivonnassa, joten niitä ei todellakaan kannata heittää pois. Banaanit muussasin muffinitaikinan joukkoon ja mukaan laitoin myös edellisenä päivänä puutarhastamme poimittuja karhunvadelmia. Eipä tullut hävikkiä, vaan makoisia leipomuksia kahvin kanssa herkuteltavaksi.

Karhunvadelma-banaanimuffinit

(n. 22 kpl)

200 g voita

2 1/2 dl sokeria

3 kananmunaa

3 3/4 dl vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

1/2 dl maitoa

2 kypsää banaania

3 dl karhunvadelmia

Vaahdota keskenään huoneenlämmössä pehmennyt voi sekä sokeri. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen vatkaten. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää taikinaan siivilän läpi vuorotellen maidon kanssa. Muussaa banaanit soseeksi ja sekoita taikinan joukkoon. Lisää lopuksi joukkoon karhunvadelmat varovasti nostellen, jotta ne pysyvät ehjinä. Jaa taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 20 minuuttia.

Pimientos de Padron

 

Tilasin talvella Hot Padron -chilin siemeniä, ja kivasti kasvattamistani taimista satoa on saatu. Hot Padron on espanjalainen tapaslajike, ja siihen malliin olen koittanut näitä chilejä sitten valmistaakin. Tänään paistoin chilejä pannulla oliiviöljyssä, ja lopuksi ripottelin chilipaprikoille sormisuolaa, raastettua parmesania ja sitruunan kuorta sekä hienonnettua lehtipersiljaa. Näissä chileissä on se jännä erikoisuus, että samassa sadossa tulisuus vaihtelee huomattavasti. Joku chileistä voi olla todella tulinen, toinen taas hyvin mieto. Hot Padron -chilien syöminen on siis aikamoista arpapeliä. Koskaan ei voi ennen ensimmäistä suupalaa tietää mitä tulee saamaan. Tästä pannullisesta onnistuinkin heti ensimmäiseksi valitsemaan tosi tulisen yksilön. Seuraava oli taas jo hyvin mieto, mutta ensimmäinen poltteli vielä pitkään suussa, joten oli aika sama, söikö mietoja vai ei. Puoliksi kun pannullinen syötiin, niin siinä aina vuoronperään tarkkaan harkittiin, minkä chilin seuraavaksi uskaltaisi ottaa. Ei näitä chilejä silti pelätä tarvitse. Hyviä ovat näin laitettuna ja hauskaa vain, kun syömiseen saa vähän jännitystä.

Pimientos de Padron

reilusti oliiviöljyä
n. 300 g Hot Padron -chilejä
sormisuolaa
n. 1/2 dl raastettua parmesanjuustoa
1 sitruunan raastettu kuori
hienonnettua lehtipersiljaa

Kuumenna pannulla oliiviöljy. Laita chilit kuumalle pannulle ja paista molemmin puolin, kunnes chilien pinta saa väriä ja kuori alkaa hieman kuplimaan. Mausta chilit suolalla ja ripottele pinnalle raastettu parmesan ja sitruuna kuori, sekä hienonnettu lehtipersilja. Tarjoile ja nauti heti.

Metsäsienileivät

Tattisato alkaa olla meillä päin lopussa, mutta rouskuja löytyy sitten tattienkin edestä. Varsinkin karvarouskulla on tänä syksynä tosi hyvä sato. Kangasrousku puolestaan on aina satoisa. Viime päivät on siis kerätty pääasiassa rouskuja.

Kangas- ja karvarouskuista tein yhdessä herkkutattien kanssa juustoisen levitteen leivän päälle. Maun voimakkuutta voi säädellä oman mielen mukaan. Mitä enemmän levitteessä on kangasrouskuja, sitä voimakkaampi on makukin. Karvarouskut ovat miedomman makuisia ja herkkutateilla makua saa miedonnettua lisää. Lisäksi raastoin levitteen joukkoon omenaa, joka myös miedontaa  ja samalla antaa levitteelle hyvää makeuttakin.

Metsäsienileivät

hyvää ruisleipää tai halutessa jotain vaaleaa leipää

Metsäsienilevite:
nokare voita
1 kuorittu sipuli hienonnettuna
6 dl hienoksi pilkottuja tatteja sekä ryöpättyjä kangas- ja karvarouskuja
1 kuorittu omena raastettuna
200 g maustamatonta sulatejuustoa
n. 2 rkl ruokakermaa
hienonnettua silolehtipersiljaa tai persiljaa
jauhettua valkopippuria
suolaa

Sulata pannulla voinokare. Kuullota hienonnettu sipuli pehmeäksi. Lisää joukkoon hienonnetut, esikäsitellyt sienet ja paista sienistä ylimääräistä kosteutta pois. Ota pannu liedeltä ja anna jäähtyä. Sekoita sipuli-sieniseokseen omenaraaste sekä sulatejuusto. Notkista levitettä sopivaksi ruokakermalla. Sekoita joukkoon hienonnettua persiljaa ja mausta levite valkopippurilla ja suolalla. Jaa levite leipien päälle ja anna makujen tasaantua viileässä ennen tarjoilua. Koristele leivät persiljalla.

Osan rouskuista olen säilönyt suolaan, osan mausteliemeen. Mausteliemeen sopivat parhaiten pienet nappimaiset rouskut. Suolaan säilöttynä rouskut säilyvät maakellarissa iät ja ajat. Ryöpätyt rouskut ladotaan tiiviisti lasipurkkeihin kerroksittain karkean merisuolan kanssa. Päällimmäiseksi tulee kerros suolaa. Käyttöön otettaessa sienistä liotetaan ylimääräinen suola pois. Suolasienistä teen mm. sienisalaattia ja pizzan päällä rouskut ovat ihan parhaita, koska niissä on paljon makua.

Pinaattitäytteiset ahvenpihvit & yrttiperunat

Nyt, kun Valion uudet maustetut voit, valkosipuli ja sitruuna, ovat löytäneet tiensä kauppojen hyllyille jopa täällä maaseudun syrjämillä, on paikallaan julkaista maustevoita sisältäviä reseptejä. Olin vähän kahden vaiheilla julkaisenko ensin suolaista vai makeaa, mutta eikös aina ensin syödä suolaista ja jälkiruoaksi vasta makeaa? Joten nyt herkutellaan ensin perunoilla ja ahvenilla, joiden valmistuksessa olen käyttänyt sekä valkosipuli- että sitruunavoita, ja vasta lokakuussa postaan teille raikkaan sitruunaisen kahvikakkureseptini. Kolme muutakin reseptiä tiedostoihin on tallennettuna, ja varmasti nekin tullaan täällä blogissa vielä näkemään, kunhan nämä kampanjapostaukset on saatu tehtyä.

Perunoiden osalta resepti ei enää ole ihan sesongin mukainen johtuen siitä, että nämä maustevoireseptit on kehitelty viime kesänä ja alkuperäisen suunnitelman mukaan julkaisun piti olla tänä keväänä. Aikatauluun tuli kuitenkin pieni muutos, ja julkaisu siirtyi syksyyn. Mutta tuleehan se varhaisperunoiden aika ensi vuonnakin. Eikä mikään kiellä kokeilemasta reseptiä myös kesäperunoille. Ainakin omasta maasta löytyy sopivaa pientä perunaa, mihin tätä reseptiä voi vieläkin hyvin soveltaa. Jos ei kuitenkaan sopivan pieniä perunoita enää löydy, kannattaa resepti muistaa ensi keväänä. Maustevoissa ja tuoreissa yrteissä pyöräyttämällä varhaisperunoihin saa kivasti makua, jos pelkät keitetyt perunat alkavat kyllästyttämään. Perunareseptissä käytin valkosipulivoita, mutta jos et ole valkosipulin ystävä, kokeile tilalla sitruunavoita.

Vaikka ahvenfileet ovat sellaisenaankin voissa paistettuna suurta herkkua, saa fileistä astetta juhlallisempia täytettyinä pihveinä. Pihvien pinnasta tulee rapea paneroinnilla ja pinaattitäyte mehevöittää pihvit. Uudet oman maan perunat yrteillä maustettuna ja lähivesistä itse pyydetyt ahvenet saavat maustetuista voista loppusilauksen, eikä paljon sen parempaa kesäruokaa voisi lautasella ollakaan.

Pinaattitäytteiset ahvenpihvit & yrttiperunat

Pinaattitäytteiset ahvenpihvit:

n. 800 g nahattomia ahvenfileitä

50 g Valio Sitruunavoita

150 g tuoretta pinaattia

1 sipuli

2 kananmunaa

2 dl ruiskorppujauhoja

suolaa

jauhettua valkopippuria

Paistamiseen:

Valio Sitruunavoita

Kiehauta tuoretta pinaattia väljässä vedessä muutaman minuutin ajan. Valuta pinaatti hyvin ja hienonna sitten pieneksi silpuksi. Kuori ja hienonna sipuli. Sulata pannulla sitruunavoi ja kuullota hienonnettu sipuli pehmeäksi. Lisää joukkoon pinaatti, paista seosta hetki ja ota pannu liedeltä. Riko lautaselle kananmunat ja vatkaa munien rakenne rikki. Mittaa toiselle lautaselle ruiskorppujauhot ja mausta jauhot oman maun mukaan suolalla ja valkopippurilla. Levitä ahvenfileet esimerkiksi leikkuulaudan päälle ja ripottele niille kevyesti suolaa ja valkopippuria. Jaa pinaattitäyte puolelle fileistä. Laita loput fileet täytettyjen fileiden päälle. Kasta pihvit molemmilta puolilta ensin kananmunassa, sitten korppujauhoseoksessa. Paista ahvenpihvit pannulla sitruunavoissa molemmin puolin kauniin ruskeiksi.

Yrttiperunat:

2 kg varhaisperunoita

50 g Valio Valkosipulivoita

2 dl tuoretta basilikaa, persiljaa ja ruohosipulia hienonnettuna

yrttisuolaa

mustapippuria myllystä

Pese varhaisperunat huolellisesti,  ja keitä ne sitten kypsiksi suolalla maustetussa vedessä.  Perunoiden kypsyttyä kaada keitinvesi pois ja lisää joukkoon valkosipulivoi sekä hienonnetut yrtit. Mausta perunat yrttisuolalla ja mustapippurilla. Ravistele kattilaa varovasti, jotta voi sulaa ja mausteet sekoittuvat joukkoon tasaisesti. Anna makujen tasaantua muutaman minuutin ajan ennen tarjoilua.

Yhteistyössä: Valio

Omena-mascarponepiiras

Sain eilen leivottua syksyn toisen piirakan omasta omenasadosta. Hillojen keittely on edelleen tehtävälistalla, jotta saisi runsasta omenasatoa hyötykäyttöön. Kuivatakin taas taidan omenasiivuja, kun kuivurikin on nyt taas hetkeksi vapautunut sienien kuivaamiselta, koska tattiaika alkaa olla täällä auttamattomasti (=onneksi) ohi. Eli omenoita ehtii hetken kuivaamaan, ennen kuin suppilovahveroiden poiminta alkaa, ja kuivuria tarvitaan taas siihen. Mutta omenapiiras tuli siis eilen leivottua siitäkin huolimatta, että kiirettä oli.

Aamupäivällä käytiin sienessä, ja kotona oli karvarouskujen puhdistamista, ryöppäämistä ja suolaamista. Avomaankurkkuja säilöin mausteliemeen, ja olipahan jossain vaiheessa keittiön lattialla aika sotkukin, kun marja-aroniakulho vain lipsahti käsistäni ja kaikki marjat olivat pitkin lattiaa. Onneksi marjat ovat aika kovia, niin suuremmilta sotkuilta säästyttiin, ja marjatkin säilyivät edelleen käyttökelpoisina. Mitä nyt jokunen koiran karva löytynee joukosta, mutta ei ne hyytelöön asti päädy. Suurin työ oli vain kerätä kaikkialle vierineet marjat takaisin kulhoon, kun samaan aikaan olisi pitänyt olla kääntelemässä ja paistelemassa päivällisen kanapihvejä ja valmistaa muutakin syömistä.

Kaaos ja kiire saatiin illaksi selätettyä, ja päästiin vielä maistelemaan palaset piirasta. Pohjaksi tein ihan vain murotaikinan. Sehän on aina hyvä valinta. Maukas ja hyvä koostumukseltaan. Täytteeseen käytin purkin mascarpone-juustoa, koska kaupasta tuli sellainen mukaan puoleen hintaan päiväyksen lähestyttyä loppuaan. Omenat leikkasin ohuiksi siivuiksi, ja ohuet siivut saikin aseteltua piiraan pintaan kauniiksi kuvioksi. Useimmiten käytän omenapiiraissa mausteena kanelia, mutta tällä kertaa jätin sen pois. Vain täytteeseen laitoin hieman vaniljasokeria makua antamaan, mutta muuten sai omenoiden oma maku riittää. Käytin piirakassa kaneliomenoita, ja niissä on omasta takaa sen verran hyvä maku, ettei piirakka ylimääräisiä mausteita kaivannutkaan. Voi tietysti kaneliakin ripauttaa päälle, jos haluaa. Uunista otettaessa piirakan keskusta vielä hieman hytkyi, mutta jäähtyessään täyte jähmettyi sopivaksi. Lopuksi vielä hunnutin jäähtyneen piiraan siivilöimällä päälle tomusokeria.

Omena-mascarponepiiras

Pohja:

100 g voita
1/2 dl sokeria
1 muna
2 1/2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
1 prk (250 g) mascarponea

2 dl ruokakermaa
2 munaa
1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria

muutama omena

Pinnalle:

tomusokeria

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kevyesti. Sekoita joukkoon muna. Lisää lopuksi jauho-leivinjauheseos. Taputtele taikina uunivuoan pohjalle ja reunoille. Sekoita täytteen ainekset hyvin keskenään ja kaada vuokaan pohjan päälle. Poista omenoista siemenkodat ja leikkaa omenat pari milliä leveiksi siivuksi. Asettele siivut piiraan pintaan ulkoreunasta aloittaen lomittain rinkiin. Paista piirasta 200 asteessa noin 40 - 50 minuuttia. Siivilöi jäähtyneen piiraan päälle tomusokeria.

Luomuporsaan kasslerpihvit & omenainen herkkutatti-lehtikaalimuhennos

Kotitila.fi:n järjestämän Lihaa parhaimmillaan -reseptikilpailun toinen vaihe lähenee loppuaan, ja pikkuisen hilkulle reseptin kehittely meni tässä sienestyksen ja säilömisen lomassa. Annos kuitenkin lautaselle saatiin vaaditussa ajassa ja tämän osakilpailun aiheena oli vuodenaikaan hyvin sopivasti sadonkorjuun herkut. Kilpailureseptin toteuttamista varten toimitettiin luomuporsaan lihoja ensimmäistä ja toista osakilpailua varten. Pala kassleria oli siis pakastimessa odottamassa, ja siitä valmistin reilun kokoiset pihvit. Pihveihin paistoin ensin pannulla kunnon pinnan, sen jälkeen haudutin ne mureiksi ja meheviksi uunissa pienellä lämmöllä. Lisuketta varten keräsin ainekset omasta puutarhasta sekä lähimetsästä. Koriini kertyi kasvimaalta lehtikaalia ja sipulia. Pihvejä varten otin myös nipun timjamia sekä valkosipulin. Omenapuusta nappasin mukaani pari omenaa ja metsän puolella odotteli poimijaansa herkkutatit. Näistä sitten lähdin kehittelemään pihveille lisuketta ja aineksista syntyi muhennos.

Luomuporsaan kasslerpihvit & omenainen herkkutatti-lehtikaalimuhennos

Luomuporsaan kasslerpihvit:

n. 700 g Leppälän Luomutilan porsaan kassleria
suolaa
mustapippuria myllystä

Paistamiseen:
nokare voita
tilkka ruokaöljyä
2 - 3 valkosipulin kynttä
muutama oksa timjamia

Ota liha hyvissä ajoin ennen valmistamista huoneenlämpöön. Leikkaa kassler kahdeksi paksuksi pihviksi ja hiero lihojen pintaan suolaa ja mustapippuria. Kuumenna pannulla voi-ruokaöljyseosta. Lisää pannulle valkosipulin kynnet kuorineen sekä timjamin oksat. Kun pannu on kunnolla kuuma, paista pihveihin hyvä pinta molemmin puolin. Paiston jälkeen siirrä pannu uuniin (tai siirrä pihvit liemineen uunivuokaan) 150 asteeseen ja hauduta hitaasti 1,5 - 2 tuntia, kunnes liha on murean kypsää.

Omenainen herkkutatti-lehtikaalimuhennos:

nokare voita
200 g herkkutatteja
200 g lehtikaalia
1 sipuli
2 omenaa
1 - 2 dl kermaa
suolaa
mustapippuria myllystä
tilkka juoksevaa hunajaa
1 rkl vaaleaa balsamicoa
tuoretta timjamia

Revi lehtikaalit paloiksi ja poista keskellä olevat paksut lehtiruodit. Kuori ja viipaloi sipuli. Puhdista ja kuutioi herkkutatit. Kuori ja kuutioi omenat. Sulata pannulla voi ja kuullota sipulia ja herkkutatteja jonkin aikaa. Lisää joukkoon lehtikaali ja jatka kuullottamista 5 - 10 minuuttia. Lisää joukkoon omenakuutiot ja kerma. Hauduta kannen alla 10 - 15 minuuttia. Mausta muhennos suolalla, mustapippurilla, hunajalla, balsamicolla sekä timjamilla.