perjantai 29. elokuuta 2014

Sienestys ♥


Jos bloginpitäjää ei taas kauheasti ole linjoilla näkynyt, johtuu se ihan vain siitä, että bloginpitäjä on päivät pitkät yhden lempiharrastuksensa parissa. Eli koluaa pitkin metsiä sienten perässä. Viime vuonna kuivuus verotti tätä harrastusta pahasti ja varastoon ei sieniä saatu paljon yhtään. Tämä syksy puolestaan tuntuu korvaavan edellisenkin ja sieniä olenkin kantanut kotiin jo korikaupalla.


Sienestys lähti käyntiin heinäkuussa, kun metsissä alkoi pilkahtelemaan keltaista. Kolmen tähden ruokasienet keltavahverot eli kantarellit kasvoivat ensimmäisten sienten joukossa. Kantarelleja onkin kerätty jo mukava määrä, ja edelleenkin niitä löytyy.


Seuraavaksi oli vuoro korjata mustatorvisienisato. Näitä herkullisia ruokasieniä ei meiltä päin paljon löydy, mutta yksi vakiopaikka meillä kuitenkin on, eikä se tuottanut pettymystä. Hyvä sato saatiin mustatorvisienistä tänä vuonna. Säilöin sienet kuivaamalla, ja suurin osa kuivatuista mustatorvisienistä menee talvella todennäköisesti kermaisissa sienikeitoissa.


Yhtä aikaa kantarellien ja mustatorvisienien kanssa metsiin ilmestyivät haperot. Niitäkin on tullut syksyn mittaan jonkun verran laitettua. Maukas ruokasieni, joka sopii ihan sellaisenaan kastikkeisiin ja keittoihin, ja voi käyttää vaikka raakanakin esimerkiksi salaateissa. Ainoa huono puoli haperoissa on se, että ovat myös toukkien mieleen. Mutta jos nuoria ja kiinteitä, toukattomia yksilöitä löytyy, kannattaa nekin poimia ja laittaa ruoaksi. Hapero sopii hyvin myös kuivattavaksi.


Nyt sitten ihan muutaman päivän sisällä metsissä on tapahtunut räjähdys. Nimittäin herkkutattiräjähdys. Lähdin muutama päivä sitten lähimetsään katsomaan, jos jotain sieniä löytäisin, ja metsähän oli ihan täynnä herkkutatteja. Oli aika työ kantaa kotiin useamman kilon painoinen herkkutattikassi.


Vielä kovempi työ oli kotona puhdistaa ja pilkkoa, sekä säilöä tatit. Ja lisää herkkutatteja on löytynyt korikaupalla päivittäin. Jopa sellaisista metsistä, joissa normaalisti ei herkkutatteja ole ennen pahemmin ollut. Ilmeisesti tänä vuonna on erityisen hyvä herkkutattivuosi kaikesta päätellen. Meilläkin alkaa herkkutattia olla jo pakastettuna sekä kuivattuna isot määrät. 


Punikkitatit kuuluvat myös sienisuosikkeihimme ja niitäkin on taas alkanut kiitettävästi löytymään. Herkullinen tatti on punikkitattikin. Ainoa vain, että se muuttuu kypsennettäessä ikävän tummaksi, mutta ei se makua haittaa. Punikkitatit pitää myös muistaa kypsentää hyvin. Raaka punikkitatti saattaa aiheuttaa pahoinvointikohtauksia. Myrkyllinen se ei kuitenkaan ole, joten punikkitatteja voi ihan huoletta käyttää ruokasieninä.

 

Eilen löysin jo myös ensimmäisen lampaankäävän. Toivottavasti lampaankääpäpaikoiltamme löytyy lisää. Yksi parhaimmista sieniruoista on leivitetyt lampaankääpäpihvit.


Päälle päin hyvin paljon lampaankäävän näköistä vaaleaorakastakin jo löytyi. Vaaleaorakkaatkin ovat yksiä parhaimmista ruokasienistämme. Se on usein satoisa ja toukaton. Sopii hyvin paistettavaksi ja sekasieniin.


Vaaleaorakkaan erottaa lampaankäävästä viimeistään, kun kääntää sienen nurin. Vaaleaorakkaalla on lakin alapinnalla piikit.


Nyt kannattaa siis todellakin lähteä sienimetsälle. Olen aika varma, ettei sieltä tarvitse palata tyhjin käsin. Ainakin meillä päin sieniä on metsissä tällä hetkellä enemmän kuin pystyy poimimaan. Eilen kävin sienestämässä kaksi kertaa, ja viimeistään menen taas huomenna, ellen sitten jo tänään taas piipahda jossain lähistöllä.

11 kommenttia:

  1. Ihania sieniä ja tuo on yksi juttu mitä kaipaan Suomesta,vaikken minä ihan kaikkein ahkerin sienestäjä ollutkaan siellä vielä asuessa,mutta ainakin kerran vuodessa piti päästä poimimaan sieniä.,Ihanat sienikuvat;minä joudun poimimaan sienet marketin hyllyltä;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos itse muuttaisin ulkomaille, sienestys olisi varmasti myös yksi isoimmista asioista, mitä kaipaisin. Kyllä se sienimetsälle on päästävä!:) Onneksi kaupastakin jotain saa, jos sienestys ei ole mahdollista.:)

      Poista
  2. Sienimetsä on kyllä ihan ykköspaikka näin syksyllä. Me olemme uudesta sienipaikastamme löytäneet pääosin tatteja, vain muutama kantarellikin on löytynyt. Harmikseni orakkaat ja lampaankäävät loistavat nyt poissaolollaan. Olen ehtinyt jo niin kovasti tykästyä niihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Sienimetsällä voisi olla aamusta iltaan. Kun joku sitten vain puhdistaisi ja säilöisi kaiken saaliin.;D Täältäkään ei vielä oikein orakkaita ja lampaankääpiä löydy, vaikka meillä on hyviä vakiopaikkoja. Ehkä lienevät hieman myöhässä. Ainakin toivon niin, koska nekin ovat niin mahdottoman hyviä ruokasieniä.:)

      Poista
  3. Eilen olin sienellä ja löysin haperoita paljon, mutta sade ajoi minut pois metsästä ja ei kun tänään uusiksi. Siinä alueella, jossa metsällä käyn, ei muina vuosina ole ollut näin paljon juuri isohaperoita ja varsinkin kangashaperoita tai ei oikeastaan muita kuin suppilovahveroita. Tämän päivän sienet meni pakkaseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sade koittaa hieman tätäkin harrastusta häiritä, mutta aina tauotessa pitää metsään hilpaista. Välillä kuitenkin siellä vähän kastuukin. Onneksi on sentään vielä lämmintä.:) Täälläkin tulee nyt huonompiinkin sienimetsiin mukavasti erilaisia sieniä. Hyvä sienivuosi onneksi saatiin, kun viime vuosi oli ihan katastrofi täällä. Pakastimeen on jo paljon sieniä mennyt ja osa on purkeissa kuivattuna. Tälläkin hetkellä kuivuri käy.:)

      Poista
  4. Ei voi muuta kuin päivitellä noita ihania kuvia ♥ Ollaan isännän kanssa kovasti suunniteltu metsälle lähtöä. Suppilovahveroita ja kanttarelleja kun löytyis niin olisin onnellinen :D Kaikkia haperolajeja olen kovasti meidän lähimetsistä menneinä vuosina löytänyt, mutta rupesi se matoisuus harmittamaan... usein ihan pienessäkin haperossa oli matoja. Meni ruokahalu niitä peratessa niin sitten hyvätkin sienet joutivat roskiin. Sittemmin olen haperot jättänyt rauhaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari kertaa viitsein kamerankin raahata metsään mukaan, kun kivampi joskus saada metsässä otettuja sienikuvia eikä aina vain vasta kotona kuvata sienikori.:) Eilen bongasin ensimmäiset suppilovahveron alut, joten pian päästään niitäkin poimimaan. Ja eiköhän kantarellejakin löydy vielä pitkään, kunhan osuu oikeille paikoille.:) Haperot ovat usein harmillisen matoisia. Ja vielä sellaisia tosi pieniä, valkoisia matoja, joita ei saa siivottua pois millään. Mutta vähän kaikista sienistä aina hiukan matoja löytyy. Suppilovahveroissakin on välillä siellä jalassa oikein iso, inhottava mato. Halkaisen aina kaikki suppilot, kun en halua sellaista matoa lautaselleni. Kyllähän ne vähän peratessa inhottavat, mutta ei kannata antaa haitata liikaa.;)

      Poista
  5. Herkkutattiräjähdys on täällä satakunnassakin tapahtunut ja olen kantanut kotiin jo useamman ämpärin täynnä. Tuntuu että nyt ovat tulleet kaikki viime vuonna poissaolleet yksilötkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samasta satakuntalaisesta tattiräjähdyksestä puhutaan.;) Joka päivä saa herkkutatteja kantaa kotiin korikaupalla. Tänäänkin vielä illalla yksi korillinen haettiin. Samalla löytyi taas hieno määrä mustatorvisieniä.:) Tämä syksy tuntuu nyt tosiaankin korvaavan myös viime syksyn.:)

      Poista
  6. Kuten itsekin totesit, on tämä harrastus sielunhoitoa!<3 :) Metsässä vaan mieli lepää. Stressaan asioista helposti, ja metsä on niitä harvoja paikkoja, jossa saan murheet unohdettua. Mikä parasta, sienestäessä saa liikuuntaa ja raitista ilmaa. Jokaisen reissun jälkeen on taatusti hyvä olo. Syksyinen metsä on mahdottoman kaunis! Oikein kuola valuu, kun mietin niitä leivitettyjä lampaankääpäpihvejä...:D

    VastaaPoista

Ei iloa ilman ruokaa ja juomaa. -Arabialainen sananlasku-