Syksy on ollut todella kiireistä aikaa. Kaikenlaisia töitä ja projekteja on riittänyt enemmän kuin tarpeeksi. Tunnit vuorokaudessa eivät ole meinanneet riittää, että kaiken saisi valmiiksi. Yksi isompi projekti oli oman laavun rakentaminen. Vaikka laavu onkin ihan pikkuinen, hirsirakentamiseen meni kuitenkin paljon aikaa. Laavua rakennettiin aina, kun vähänkin oli ylimääräistä aikaa.
Aikaisemmin käytiin usein viikonloppuisin lenkkeilemässä luontopoluilla ja pysähdyttiin reittien varsilla olevilla yleisillä laavuilla paistamaan makkaraa ja syömään eväitä. Se harrastus piti vain jättää, koska liian usein törmättiin irrallaan juokseviin koiriin, ja syntyi vaaratilanteita niiden koittaessa oman koiramme kimppuun.
Alkuvuonna ostettiin metsätilkku, ja siitä virisi idea rakentaa ikioma laavu omaan metsään. Ainoa huono puoli laavun rakentamisessa oli se, ettei rakennuspaikalle päässyt millään moottoriajoneuvolla. Kaikki rakennustarvikkeet ja työkalut, sementit, laavuhirret, katto- ja lattialankut, huoparullat, rautatangot ynnä muut piti kantaa pitkän matkan takaa paikalle epätasaista metsämaastoa pitkin. Sen päivän jälkeen, kun hirret kannettiin yksitellen paikalle, tiesi muutaman päivän ajan jotain tehneensä...
Kerros kerrokselta laavu kuitenkin hiljalleen syksyn mittaan metsään nousi. Hirsien väliin laitettiin pellavanauhaa tiivisteeksi, jottei väleistä tule kylmää vetoa. Hirret yhdistettiin toisiinsa useammasta kohtaa rautaisilla hirsitapeilla. Vihdoin saatiin laavulle katto juuri ennen isompia vesisateita ja viimeiseksi jätettiin lattia. Katto saa nyt talven yli olla pelkkänä huopakattona. Keväällä on tarkoitus muuttaa katto maakatoksi. Huovan päälle tulee vielä patolevy ja katon reunoille reunalaudat. Sitten on aikamoinen maan kärrääminen, että katto saadaan maata täyteen. Ainakin ensimmäisen kesän haaveena on, että katolla kukkisi siniset ruiskaunokit ja punaiset unikot... Laavu saatiin valmiiksi sopivasti miehen syntymäpäiväjuhliksi. Lauantaina vielä tehtiin viimeinen silaus ja etukulmiin rakennettiin kulmapenkit. Sunnuntaina päästiin sitten jo laavulle juhlimaan sekä laavun avajaisia että miehen 40-vuotissyntymäpäiviä.
Ennen laavulle lähtöä juotiin kotona kakkukahvit. Laavulla ei siis tarvinnut enää kahvia keitellä. Sen sijaan pannussa keitettiin glögiä. Lohifile laitettiin nuotion viereen loimuttumaan.
Lohifile kiinnitettiin laudanpätkälle kiinni ja lauta sopivalle etäisyylle nuotiosta. Filettä sivellään välillä suolavedellä, joka riittää antamaan kalalle sopivan suolan. Loimulohi on valmista, kun pinnassa on sopivasti väriä.
Nuotiolla piti tietenkin paistaa myös makkaraa tikun päässä. Useammasta makkaralajista sai valita mieluisensa tai maistella vaikka kaikkia.
Ruokajuomaakin piti olla. Kylmä juoma maistuikin, koska eiliseksi sattui lämmin päivä ja nuotion äärellä oli niin kuuma, että osa tarkeni jopa t-paitasillaan.
Lämpimästä huolimatta, kuuma glögikin kelpasi. Pienellä rommiterästyksellä...
Loimulohen ja makkaran lisäksi tarjolla oli kreikkalaista salaattia sekä coleslawta punakaalista tehtynä.
Iltakin pimeni ennen kuin ehdimme laavulta pois. Laavun jälkeen lämmitettiin sauna, jotta saatiin nuotiosavun haju pois. Sen jälkeen maistuikin jo taas kakkukahvit.
Toivottavasti seuraavalla kontrollikäynnillä herkkusuukin saa jo luvan välillä vähän makkaraa syödä, että sekin uudestaan innostuisi laavuilusta. Eikä sitä koskaan tiedä, mitä metsän eläimiä laavulla ollessa näkee. Ainakin paljon kettuja ja peuroja alueella liikkuu. Mielenkiintoista onkin nähdä minkälaisia kulkijoita riistakamera laavualueelta tallentaa...
Urakasta päätellen hyötyliikunta on ollut taattua, mahtava laavu :). Kivan kuuloiset 40v juhlat myös.
VastaaPoistaHyötyliikuntaa saatiin paljon, mutta onneksi se on vain hyväksi.;) Kiitos, lopputulos korvasi vaivannäön. Juhlat olivat meidän oloiset.:)
PoistaAika mahtava retkipaikka teillä:) ja voi pientä kun ei enään voi saada herkkuja.Tuo lohi oli varmaankin ihan hurjan hyvää!
VastaaPoistaKiitos, nyt kelpaa tehdä hyvä metsälenkki ja sen päälle istuskella nuotion äärellä.:) Pikkuista käy sääliksi, kun se on tottunut saamaan oman osuutensa, mutta terveys menee herkkujen edelle. Ehkä ensi kerralla saadaan eläinlääkäriltä lupa antaa jo jotain muutakin. Loimulohi on melkeinpä vielä parempaa kuin savulohi. Loimulohta tuleekin nyt varmaan tehtyä usein, kun on hyvä paikka.:)
PoistaKivalle paikalle olette laavun tehneet! Varmasti kahvipannukin tuosta väritystään muuttaa;) Ja niin terhakan näköinen hauveli. Virtsakivivaivat ei ole mukavia, meidän kissalla onneksi ruokavalio auttoi vaivaan.
VastaaPoistaKallioon sai sementtipaalut kunnolla kiinnitettyä, kun porattiin tukiraudoille reiät. Nyt ei isompikaan myrsky heitä laavua nurin.:) Kahvipannu sai jo patinaa kylkiinsä, mutta niin sen pitääkin;) Vanha herra on edelleen hyvin terhakka, vaikka parin viikon päästä täyttää pyöreät 10 vuotta. Onneksi tiukka ruokavalio auttaa. Viime kontrollissa ei enää näkynyt kuin mikroskoopilla hitusia.:)
PoistaTossa oli kyllä kaikki elementit hyvälle, iloselle ja maistuvalle elämälle ;) Tunnelma kyllä välitty kuvien kautta!
VastaaPoistaTuonne metsän keskelle on jatkossa mukava mennä rentoutumaan nuotion äärelle hyvän ruoan ja juoman parissa. Tekee hyvää kaiken kiireen keskellä.:) Kiva kuulla, että kuvitus onnistui.:)
PoistaWau, ihan mahtava laavu!!
VastaaPoistaTodella harmillista tuollainen että joutuu varomaan & pelkäämään toisten ihmisten koiria tuolla tavalla. Mielestäni Suomeen pitäisi saada jonkinmoinen "koira-ajokortti", josko sillä saataisiin nämä vastuuttomat ihmiset jättämään se koiran omistaminen vain vastuuntuntoisille ihmisille.
Ruuat ja juomat olis kelvannut mullekin, nam!! :)
Ja toivottavasti koiruuskin pääsee vielä nauttimaan herkuista!! <3
Kiitos! Meistäkin laavu onnistui hyvin, vaikka oli ensimmäinen hirsirakennuksemme.:) Surkeaa on, kun joutuu irtokoiria pelkäämään. Paljon olen lenkkireittejämme joutunut vähentämään myös pihoissa irrallaan olevien koirien vuoksi, kun harvat niistäkään siellä omassa pihassa pysyy ohi mennessä. Ennen otettiin myöskin talvisin järvelle mukaan kokemaan talviverkkoja ja koiramme nautti siitä, mutta sielläkin aina koirat karaavat vapaana kaukana omistajistaan, joten nykyään jätetään suosiolla kotiin, kun ei vanhaa koiraa enää haluta uhkaavaan tilanteeseen.:( Koira-ajokortti olisi ihan paikallaan, ja lakien tiukennus. Ruoat ja juomat maistui luonnon helmassa hyvin.:) Eiköhän hauvelikin vielä herkuttelemaan pääse.:)
PoistaIhana tunnelma, herkut ja nelijalkainen ystävä <3
VastaaPoistaMietinkin tässä yksi päivä miten siellä voidaan kun kirjoitit hänestä aijemmin ja onko kaikki kunnossa? Meillä pentu on sairaana ja dieetti menossa myös täällä, maksa ei toimi kunnolla ja vielä ei tiedetä miksi. Ihania ja rakkaita, mutta suruakin vaan tuntuu mahtuvan pieneenkin pakettiin. Leppoisia koiranpäiviä teille sinnepäin Suomea :)
Kiitos Peggy!:) Vaikka virtsakivistäkin voi pahimmassa tapauksessa aiheutua hengenvaaraa, niin oli se kuitenkin parempi vaihtoehto kuin munuaiset. Munuaiset, jos olisivat lakanneet toimimasta, niin mitään ei olisi ollut enää tehtävissä. Hetken jo luultiin, että eläinlääkärireissu jäi viimeiseksi yhteiseksi reissuksi, mutta onneksi saatiin huokaista helpotuksesta. Toivottavasti teidän pennun vaiva selviää ja olisi korjattavissa. On noista aina surua ja murhetta, vaivaa, mutta kuitenkin kaikki on sen arvoista. Kiitos samoin!:)
PoistaOi että, nyt teillä on se ihana laavu siellä! Näyttää todella upealta, ei varmasti myräkät vie. Saa nähdä tuleeko huomenna myrskyä kun niin lupailivat.. toivottavasti ei tulisi..
VastaaPoistaEi voisi olla parempaa tapaa viettää syntymäpäiviään, tuollaisessa paikassa luonnon keskellä hyvän ruuan, juoman ja seuran kera.
Hienoa että koiruli on jo paranemaan päin, kyllä varmasti ensi kerralla saa luvan pieneen herkutteluunkin. :)
Aika nopeasti saatiin tämä haave lopulta toteutettua. Työtä siinä oli, mutta olihan se sen arvoista.:) Tänne ei onneksi myrskyä tullut. Vesisateita kyllä riitti, mutta ei kovaa tuulta.:) Oli tuolla kiva viettää synttärit ja talven mittaan tulee olemaan varmasti kovassa käytössä. Viikonloppuisin aletaan tekemään kunnon metsälenkkejä ja sen päälle istuskellaan laavulla nuotion äärellä.:) Hyvin on onneksi erityisraksut tehonneet ja sulatelleet kiviä pois. Toivottavasti ensi kerralla näyte on jo puhdas. Harmi vain, että eläinlääkärireissulta sai myös nenä-/korvapunkkitartunnan ja se on sitkeässä. Kolme häätökuuria olen jo laittanut ja aina vaikutuksen heiketessä alkaa pärskintä uudelleen.:(
PoistaHieno paikka teillä ja onpa siinä ollut touhua! Meidän perheellä on myös vähän samanlainen paikka luonnossa ja on ollut mukava retkeillä kesät talvet.
VastaaPoistaKiitos, työtä riitti, mutta kyllä sen kesti, kun ajatteli lopputulosta. Ja vaiva palkittiin. On tuonne luonnon helmaan kiva lähteä lenkkeilemään ja retkeilemään, kun on hyvä lepopaikka. Kesällä voi lähteä vaikka vain piknikille valmiiden eväiden kanssa, jos ei voi nuotiota polttaa.:)
PoistaOlipa ihanan unelman toteutus-postaus :) Ensimmäisenä ilostuin siitä, että teillä on nyt omaa metsää! Ja nyt saitte sinne itsellenne ihanan paikan jossa käydä. Tuota työn määrää en voi kyllä edes käsittää... Mutta hienoa, että kaikki on nyt valmista ja saatte nauttia nyt kaikesta.
VastaaPoistaNoista koirista olen kyllä ihmeissäni, miten ihmiset pitää niitä vapaina. Itse pelkään koiria (enkä pääse siitä yli enkä ympäri) ja naapurustossa sattuu ja tapahtuu, toiset pitävät koirat vapaana ja minunkin portin edessä on koiratappeluita nähty useampaan kertaan eikä vahingoilta ole vältytty :(
On karmeaa katseltavaa miten koira retuuttaa toista...
Tosi ihanat sapuskat teillä, olisin viihtynyt mukana myös ;D Kuulosti mahtavalta synttäripäivältä!
Laita ihmeessä sitten ensi vuonna kuvia laavusta kun saat sen kukkimaan! Odotan jo innolla miten hieno siitä tulee :)
Joskus unelmat toteutuu nopeallakin aikataululla, kun vasta alkuvuonna laavusta alettiin haaveilla. Aikaisemmin ei niin mieleen tullutkaan, kun ei sitä omaa metsää ollut. Onneksi metsän ostoonkin tuli hyvä tilaisuus, kun haluttiin oman tontin viereltä pelastaa lohko puiden kaadolta.;) Kovin työ oli tosiaan saada kaikki tarvittava rakennuspaikalle. Kaikki oli niin painavaa, joten kantamisessa oli kova urakka. Mutta pitää ottaa kaikki hyötyliikunnan kannalta.;)
PoistaUsein vielä irrallaan pidetään juuri niitä koiria, mitkä eivät pysy hallinnassa edes hihnassa ollessaan. Pitäisi ajatella muitakin, ja antaa ihmisten kulkea rauhassa ilman, että joutuu koko ajan pelkäämään milloin jostain joku koira tulee vastaan irrallaan. Aina, kun ei tosiaan saa edes kotipihassa olla rauhassa. Se on kamalan näköistä, kun koirat ottavat yhteen, ja varsinkin, kun toinen osapuoli on oma.:(
Otettiin helpot syötävät mukaan, mutta maistuvia olivat kyllä. Lohta pitää kohta taas loimuttaa uudelleen.:) Varmasti kuvia tulee sitten, jos katto kukkii. Eikä maakatto ole hassumpi silloinkaan, kun se kasvaa vain heinää. Mutta kyllä nyt ainakin kerran haluaisin nähdä katolla kukkaloistoa.:)
Maistuis ja kelpais mullekin! Ootte olleet ahkerina ja taas on kaunista ja kotosaa aikaansaatu. Ootte te kyl taitavaa väkee. Ihailen suuresti. Kukkakattoa ja ensi kesää odotellessa...
VastaaPoistaTuuliset Pojat laittavat Rymylle terkut, että onpa mojovan näköinen retkipaikka ja upea maasto, kyllä kelpaa vaikkei herkkuja saakaan. Terveys ennen kaikkea. Moron!
Hienoa!:) No, ei ole vapaa-ajan ongelmia, kun koko ajan riittää jotain puuhaa. Toivottavasti nyt edes sitten talvella ehditään välillä hengähtämään ja rauhassa oleskelemaan laavulla. Kukkakatosta varmaan haaveilen koko ensi talven. Kunhan vain keväällä saadaan maat katolle hyvissä ajoin. Ja sitten pitää varmaan välillä käydä vähän kastelemassa, jos kovin kuivat ilmat on.;)
PoistaKiitos terkuista!:) Rymy on innoissaan pelkästä metsästäkin. Riemuissaan aina, kun pääsee metsälenkille. Kai niitä herkkujakin vielä joskus saa ainakin jossain määrin.:)
♥mahtavan ihana paikka, ja kuvakokonaisuus!
VastaaPoistaKiitos.:)
Poistaoi upeaa.,loistava paikka teillä ,tuolla voi viettää monta ikimuistoista hetkeä <3 ikäviä nuo vapaana juoksevat koirat :( meillä kävi rottiksen näköinen koira Serafiinan kurkkuun omalla ovella,tämä vieras koira oli vapaana,onneksi ei sattunut pahemmin,pikku rupi tuli Seran kaulalle ja kyllä hetken hämmennyksen jälkeen yritti myös puolustaa itseään,oli pelottava tilanne ja mies ei saanut vierasta koiraa muuten irti ,kuin lyömällä lujaa :/ Terkkuja meidän koraneidiltä pojalle ;)
VastaaPoistaKiitos, kelpaa tuolla istuskella.:) Ikäviä ovat irtokoirat. Hyvää tuuria teilläkin, ettei pahemmin käynyt. Meilläkin on selvitty pelkillä pienillä ruhjeilla, mutta henkinen puoli on enemmän kärsinyt. Enää ei muut koirat saa tulla ollenkaan liki. Kyllä sitä omaansa koittaa puolustaa keinolla millä hyvänsä, jos vieras koira käy kiinni. Ei siinä tilanteessa edes osaa ajatella mitään muuta kuin saada omansa pelastettua. Terveisiä takaisin neidille.;)
PoistaSiis aivan mielettömän hienon laavun olette kyllä rakentaneet! Kyllä tuolla kelpaisi iltaa istuskella. :)
VastaaPoistaKiitos.:) Kiva siellä on istuskella, kun nuotio lämmittää, ja on syötävää ja juotavaa. Luonto ympärillä.:)
PoistaInstagramin puolella saisikin laavun nousemista seurata ihan reaaliajassa.;) Meistäkin on kaikkein kivointa lenkkeillä luonnossa metsän keskellä ja ottaa eväät mukaan. Joskus aiemmin tehtiin todella pitkiä metsälenkkejä. Talviaamuna lähdettiin matkaan aamun valjetessa ja kotiin palatessa oli jo pimeää. Päivän mittaan saatettiin mennä hyvinkin 30-40 kilometrin matka. Enää ei sentään ihan niin pitkiä matkoja. Ei tahdo aika riittää, eikä kaikilla (=minulla) kunto.;) Jos sopiva paikka laavulle joskus löytyy, niin suosittelen kyllä sellaisen rakentamaan.:)
VastaaPoistaOnneksi myrskyltä vältyttiin. En enää koskaan halua sellaista myrskyä kuin se Tapaninpäivän myrsky pari vuotta sitten. Meillä myrsky teki niin paljon tuhoja, että jälkien korjaamiseen meni koko seuraava vuosi. Onneksi vakuutukset on kunnossa, mutta työtä se teetti ihan hirveästi.:(
Voi miten ihastuttava paikka. Vaikka en tunnustaudukkaan kauhean ulkoilmaihmiseksi, tällaista osaan kyllä arvostaa. Muutamia yleisiä laavuja on täällä lähitienoilla ja niillä joskus käymme. On teillä tässäkin kyllä ollut aikamoinen urakkaa kaikessa tekemisessä ja tavaroiden röijjäämisessä paikalle ja kuten kirjoitit, urakka jatkuu vaan.... ihanaa kukkaista kattoa odotellessa.... loimulohi on yksi parhaista herkuista mitä tiedän. Toivottavasti vahtikin saa jotain pientä herkkua tulevaisuudessa....meillä ollaan kateltu pikkuvahteja, vaan ei vielä olla toiminta-asteelle päästy.
VastaaPoistaKiitos.:) Kyllä laavuilla on hieno viettää aikaa. Varmasti niillä viihtyy moni sellainenkin, joka ei muuten paljon ulkoilusta välitä. Aikamoinen kantourakka koko hommassa oli, mutta se on vain hyväksi, kun saa liikuntaa ja ruoat sulaa vyötäröltä.;) Loimulohi on ihanaa. Mieli tekee pikimmiten uudelleen loimuttamaan.:) Kunhan ruokasäkki alkaa taas olla vähissä, on aika viedä uusi näyte eläinlääkärille. Sitten selviää, jatketaanko erikoisnappuloilla vai joko hieman saa jo muuta. Toivotaan parasta. Se vie oman aikansa, että on valmis uuteen vahtiin...
PoistaVoi pikkuista, toivotaan tosiaan, että pääsee virtsakivistään ja että voi edes joskus syödä herkkujakin :). Ihana paikka teillä. Iso vaiva mutta varmasti kaiken sen arvoinen.
VastaaPoistaToivotaan, ettei ensi kerralla enää olisi kivistä tietoakaan. On se aika kova paikka joutua olemaan ilman herkkuja, kun on tottunut saamaan aina kaikkea mahdollista. Meille itsellekin tekee tiukkaa, kun toinen vieressä kovin katselee, eikö mitään heru. Välillä pitää salassa syödä... Kiitos, vaivannäkö kannatti.:)
Poista