Kananmunilla täytetty pekoni-lihamureke

Jauhelihamureke on yksi kivoista arkiruoista, ja sopiihan se mainiosti myös viikonlopun paremmalle aterialle. Murekkeessa käytettyjä aineksia vaihdellen siitä saa helposti arkisemman tai vähän juhlavamman version. Eri aineksilla murekkeeseen saa myös aina vaihtelua. Jauhelihapihveihin ja -pyöryköihin verrattuna mureke on paljon vaivattomampi tehdä, joten varsinkin arkena jauhelihataikinan pyöräyttääkin mieluummin juuri murekkeen muotoon. Eilen tein perunamuusin seuraksi yhden maukkaimmista murekkeistani ikinä. Mureke hupeni jo ruokailun yhteydessä aika vähiin. Illalla mureketta oli vielä pakko maistella, ja se maistui hyvin myös kylmänä leivän päällä. Murekkeen täytin vanhan ajan tyyliin keitetyillä kananmunilla. Kananmunatäytteellä muuten niin ankean harmaaseen murekemassaan saa helposti näköä ja väriä. Murekkeen pinnan päällystin pekonisiivuilla. Pekoni lisää murekkeen maukkautta ja sen alla mureke myöskin kypsyy meheväksi. Tehtaanmyymälästä ostettiin ensimmäistä kertaa pekonia irtomyynnistä. Se ei ollut ihan niin suolaista kuin kaupan vakuumipakatut pekonit. Irtomyyntipekonia tulee varmasti jatkossa käytettyä aina kuin vain mahdollista.

Kananmunilla täytetty pekoni-lihamureke

tilkka rasvaa paistamiseen
1 iso sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 dl ruokakermaa
1/2 dl korppujauhoja
1 kananmuna
n. 1 rkl lipstikkasuolaa
n. 1/2 rkl savustettua paprikajauhetta
mustapippuria myllystä
500 g jauhelihaa
4 keitettyä kananmunaa
2 - 3 rkl ketsuppia
n. 8 siivua pekonia

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuumenna rasva pannulla ja ruskista sipulisilppu siinä. Sekoita ruokakerma, korppujauhot ja kananmuna yhteen. Anna turvota noin puoli tuntia. Mausta korppujauhoseos lipstikkasuolalla, paprikajauheella ja mustapippurilla. Sekoita joukkoon jäähtynyt sipuli sekä jauheliha tasaiseksi massaksi. Levitä noin puolet murekemassasta uunivuoan pohjalle pitkulaisen murekkeen muotoon kylmällä vedellä kostutetuin käsin. Tee keskelle syvennys ja laita kuoritut kananmunat jonoon murekemassan päälle. Muotoile loppu murekemassasta kananmunien päälle. Sivele murekkeen pinta ketsupilla ja päällystä pekonin siivuilla. Kypsennä mureke uunin alatasolla 175-asteessa n. 45 minuuttia, kunnes jauheliha on kypsää ja pekonipinta saanut väriä.

Syntymäpäiväkakku

Täytän huomenna jälleen... 35... Koska arkipäivänä ei ole pahemmin aikaa juhlia, kahviteltiin syntymäpäiviä etukäteen jo eilen. Kakuksi olin ensin suunnitellut jotain ihan muuta, mutta viime hetkillä muutin suunnitelmia ja leivoin kakun Prinsessakakun tyyliin. Kakun väliin laitoin itse keitettyä ananas-raparperihilloa sekä vaaleaa kiisseli-kermavaahtoseosta. Kirpeähkö hillo sopi makean marsipaanin rinnalle hyvin. Kiisseli-kermavaahtoseos saa tarkoituksella jäädä ilman sen suurempaa makeutta, koska muuten kakusta tulee helposti liian äitelä. Kiisseli-vaahtoseosta tuli vielä kakun pinnalle ohut kerros, jotta ohueksi kaulitulla marsipaanilla saisi kakun päällystettyä tasaisemmin. Kakkuun käytin valkoista marsipaania, koska se sopii hyvin tähän vuodenaikaan. Tein myös piparimuotilla jokusen marsipaanikukkasen kakkua koristamaan. Koristekukat olisi vain pitänyt tehdä jo pikkaisen aiemmin, että olisivat ehtineet vähän kuivahtaa, ja olisivat silloin pysyneet paremmin muodossaan, koska halusin kukkien terälehtien olevan hieman kohollaan. Olisi kakusta voinut tulla kiva niinkin, että olisi kukat asetellut ihan kakun pintaa myöden. Tällainen syntymäpäiväkakusta nyt kuitenkin tuli tällä kertaa, ja hieman tuli samalla harjoiteltua marsipaanin käsittelyä. Vielä enemmän vain harjoitusta tarvittaisiin...

Syntymäpäiväkakku

Pohja:
4 kananmunaa
2 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
1 tl leivinjauhetta

Vuokaan:
voita tai margariinia
korppujauhoja

Kostutukseen:
1 - 1 1/2 dl maitoa

Täyte:
ananas-raparperihilloa
1/2 liivatelehti
1 1/2 dl maitoa
1/2 rkl sokeria
1 kananmuna
1/2 rkl perunajauhoja
1/2 rkl vaniljasokeria
2 dl kuohukermaa

Päälle:
1 pkt marsipaania
tomusokeria

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää joukkoon siivilän läpi keskenään sekoitetut kuivat aineet. Sekoita taikina varovasti tasaiseksi ja kaada voideltuun ja korppujauhotettuun pieneen kakkuvuokaan. Paista kakkua 175 asteessa hieman keskitasoa alempana n. 30 minuuttia. Kokeile tikulla pohjan kypsyys. Jäähdytä kakkupohja ja leikkaa kahteen tai kolmeen osaan. Laita liivatelehden puolikas likoamaan kylmään veteen. Mittaa kattilaan maito, sokeri, kananmuna sekä perunajauhot. Keitä koko ajan sekoittaen, kunnes seos sakenee kiisselimäiseksi. Puserra liivatelehdestä ylimääräinen vesi pois ja liuota kiisselin joukkoon. Jäähdytä seos viileässä. Vatkaa kuohukerma vaahdoksi ja yhdistä jäähtyneen kiisselin kanssa. Mausta vaniljasokerilla. Kostuta kakkulevyt ja täytä välit ohuella hillokerroksella sekä kiisseli-kermavaahtoseoksella. Sivele kakun päälle ja reunoille myös ohut kerros kiisseli-kermavaahtoseosta. Siivilöi työpöydälle tomusokeria ja kaulitse marsipaani ohueksi pyöreäksi levyksi niin, että sen halkaisija riittää hyvin kakun päälle ja reunojen peitteeksi. Voit jättää pienen määrän marsipaania koristeita varten, jos haluat. Koristeet eivät kuitenkaan ole välttämättömiä. Nosta kaulittu marsipaanilevy kaulimen avulla kakun päälle ja painele varovasti tiiviisti kakun pinnalle ja reunoille. Leikkaa pois yli menevät osat. Siivilöi kakun päälle hieman tomusokeria ja koristele marsipaanikoristeilla halutessasi.

Kirjolohipiirakka

Olen pitkään haaveillut leipovani lohipiirakkaa, mutta esteenä on ollut vuosien takaiset pasteijatalkoot, joista mieleen painuvinta on ollut itse tehdyn rahkavoitaikinan hankala käsittely leivonnan edetessä ja taikinan lämmetessä. Eilen viimein rohkaistuin, tai oikeastaan jo edellispäivänä, jolloin tein jo taikinan valmiiksi, ja annoin rauhassa levätä jääkaapissa yön yli. Onneksi rohkenin, sillä ei tätä taikinaa ollutkaan niin hankala käsitellä, mitä muistin, ja tässä piirakassa asiaa auttaa vielä se, että riittää, kun taikinan jakaa kahteen osaan ja kaulitsee ne levyiksi. Ei tarvitse samaa taikinaa moneen kertaan kaulita ja ottaa aina välillä muotilla pieniä paloja niin kuin pasteijoita tehdessä. Vaikka piirakan leipominen sujui vaivatta, aikaa vievää se kuitenkin oli kananmunien ja riisin keittelyineen, sekä lohen fileerauksineen. Piirakka oli ihan mahdottoman hyvää, joten vaivannäkö kannatti. Nyt tätä uskaltaa jo toistekin tehdä, ja kokeilla vaikka muitakin täytteitä. Piirakan olisi voinut tehdä vaikka kalankin muotoiseksi, mutta en tykkää kauheasti taikinoiden kanssa väkerrellä. Niinpä tein ihan suorakaiteen muotoisen piirakan. Pinnalle otin pienellä piparimuotilla kukkakuvioita koristeeksi, muttei nekään niin välttämättömiä ole.

Kirjolohipiirakka

Taikina:
250 g pehmeää voita
200 g maitorahkaa
4 dl vehnäjauhoja

Täyte:
2 dl puuroriisiä
6 dl vettä
1 kalaliemikuutio
4 - 5 keitettyä kananmunaa
 n. 500 g nahatonta ja ruodotonta kirjolohta ohuina siivuina
sitruunapippuria maun mukaan
suolaa maun mukaan
hienonnettua tilliä maun mukaan

Voiteluun:
1 kananmuna

Sekoita keskenään pehmeä voi, maitorahka ja jauhot. Älä vaivaa taikinaa. Laita taikina jääkaappiin lepäämään esim. tuorekelmun sisään peitettynä seuraavaan päivään tai muutamaksi tunniksi. Keitä puuroriisi kalaliemessä kypsäksi pakkauksen ohjeen mukaan. Jäähdytä. Keitä kananmunat koviksi, kuori ja hienonna haarukalla. Sekoita riisi ja kananmunahakkelus keskenään. Mausta sitruunapippurilla ja tillillä, tarkista suola. Jaa taikina kahteen osaan. Kauli toinen osa noin puolen sentin paksuiseksi suorakaiteeksi. Nosta taikinalevy pellille leivinpaperin päälle. Levitä puolet riisi-kananmunaseoksesta taikinapohjalle. Levitä riisin päälle lohisiivut tasaiseksi kerrokseksi. Mausta lohi sitruunapippurilla ja suolalla. Levitä loput riisit lohisiivujen päälle. Kauli lopputaikina hieman pienemmäksi levyksi ja nosta täytteen päälle. Käännä alemman taikinalevyn reunat kannen päälle ja painele reunat haarukalla kiinni. Voitele pinta kananmunalla ja pistele kuoreen reikiä. Paista uunin alatasolla 200 asteessa n. 30 min.

Tulinen broilericurry kookoskastikkeessa

Tulinen broilericurry kuulosti tosi hyvältä, ja se pääsi ensimmäisenä testiin Curryruoat -kirjasta. Maku ruoassa olikin mitä parhain, lämmittävän tulinen ja mausteinen, pehmentävänä makuna kookosmaito. Tätä tehdään toistekin. Ainoa vain, etten saanut annosta niin houkuttelevan näköiseksi kuin mitä kirjassa. Johtuu osittain siitä, että ruoka valmistui vasta illemmalla, kuvausintoa ei enää ollut, eikä keittiön loisteputkivalaistus ole aina paras mahdollinen kuvaamiselle, vaikka päivänvaloputkia ovatkin. Mutta luonnossakaan ruoan sävyt eivät lähellekään täsmänneet kirjassa olevan annoksen sävyjä. Liekö siihenkin lisätty jotain väriaineita? Nimittäin joissain kirjan resepteissä aineksiin kuului myös elintarvikeväri, mitä en ihan täysin ymmärrä tällaisissa ruoissa. Kakuissa ja muissa sen tyyppisissä ymmärrän värien käytön koristelutarkoitukseen, mutta ei kai ruoka sentään tarvitse lisäväriä pullosta? No, värisävyeroista huolimatta, tämä broilericurry-resepti on hyvinkin käyttökelpoinen. Currynlehtiä täällä on turha lähteä kaupoista etsimään, mutta sen tilalle laitoin maun mukaan curryjauhetta.

Tulinen broilericurry kookoskastikkeessa

1/2 kg broilerin rintafileitä
2 punasipulia
2 valkosipulin kynttä
2 punaista chiliä
20 g tuoretta inkivääriä
2 rkl kirkastettua voita (ghiitä) tai voisulaa
1 tl kurkumaa
ripaus kardemummaa
1 1/2 tl jauhettua korianteria
1 1/2 tl jauhettua juustokuminaa
1 tlk (400 ml) kookosmaitoa
8 - 10 currynlehteä
suolaa

Leikkaa broilerifileet sopiviksi paloiksi. Kuori sipulit ja leikkaa renkaiksi. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet. Leikkaa chilit ohuiksi renkaiksi. Kuori inkivääri ja raasta hienoksi. Kuumenna voi pannussa ja paista siinä sipuli, valkosipuli, chili ja inkivääri. Lisää muut mausteet paitsi suola, ja jatka kypsentämistä 2 - 3 minuuttia koko ajan sekoittaen. Lisää broileripalat ja paista tasaisesti joka puolelta. Lisää kookosmaito ja currynlehdet, ja keitä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, tai kunnes broileri on kypsää. Mausta suolalla. Koristele halutessasi kevätsipulirenkailla ja tarjoile basmatiriisin kera.

Curryruoat

Kirjakerhosta oli aivan pakko tilata myös Otavan vuonna 2008 julkaisema Curryruoat -keittokirja. Hintaa pehmeäkantisella opuksella oli enää vain vaivaiset 3,90 €. Curryruoat on osa kirjasarjaa, johon kuuluu myös kirjat: Kalat ja merenantimet, Lähi-idän keittiö, Makeat herkut, Makeat ja suolaiset muffinit, Pastat, Suklaaherkut, Tapakset ja antipastot sekä Thairuoat. Pitää yrittää bongailla noita muitakin, jos vaikka yhtä edullisesti löytyisi täydennystä sarjaan. Ainakin tämä Curryruoat on ihan kohtuullisen hyvä kirja.

Monta reseptiä kirjassa jo houkuttelee kovin kokeilemaan. Ohjeet on selkeitä ja niitä on helppo seurata. Miinuksena voisin mainita reseptien raaka-aineet. Osassa resepteissä on ainesluettelo sellainen, ettei ainakaan täältä maaseudulta sellaisia löydy isommistakaan kaupoista. Mutta ei se kuitenkaan estä reseptien käyttöä, improvisoimalla varmasti selviää.

Jokaisesta reseptistä on kirjassa myös kuva. Ehkä pienoista vaihtelua kuvien laadussa on huomattavissa, mikä johtunee siitä, että kirjalla on ollut monta eri tekijää. Hintaansa nähden Curryruoat oli hyvä hankinta. Voisi tästä vähän enemmänkin maksaa ihan hyvillä mielin.

Muttisoosi

Täältä ei kaupan hyllyltä löytynyt Mutti Polpa -tomaattimurskaa. Ainoastaan tyhjää oli siinä kohtaa, missä purkkien olisi pitänyt olla. Tarkoittaakohan se sitä, että muttigate on saavuttanut jo maaseudunkin? Jos on, niin somella on melkoinen voima. Koska tämän Henri Alénin twiittaaman kastikkeen ympärillä on käynyt niin suuri hypetys, oli minunkin pakko sitä testata. Paha vain, että se kastikkeen tärkein aines oli kaupasta loppu. Muttia kuitenkin löytyi kirsikkatomaattien muodossa. Mikäs siinä, ei muuta kuin niistä sitten kastiketta vääntämään. Kastiketta keitellessäni survoin sitten kokonaisia kirsikkatomaatteja murskaksi. Punaviiniä lorautin joukkoon hapokkuuden lisäämiseksi, ja  hifistelläkin halusin, joten lisäsin kastikkeeseen myös appelsiininkuorta. Suolan ja mustapippurin lisäksi maustoin kastikkeen oreganolla, basilikalla ja timjamilla. Chilihiutaleet antoivat kastikkeelle potkua. Koska raavaalta mieheltä ei nälkä lähde pelkällä pastalla ja tomaattisoosilla, paistoin joukkoon Kivikylän hevoslenkkiä. Pelkkää kastiketta maistellessani hieman ihmettelin soosin saamaa suurta suosiota, ja mietein, että onko lopputulos nyt sen arvoinen, että kaupoista Muttin tomaattimurskat loppuu. Kun pasta ja hevoslenkki oli kunnolla sekoitettu soosin kanssa yhteen, ja maistoin haarukasta kaikkia aineksia juustoraasteen kera yhdellä kertaa, niin maistuihan se kuitenkin oikein hyvältä. Kiva jälkipoltekin jäi suuhun chilistä. Silti en vieläkään ihan tiedä, onko soosi kaiken sen saaman huomion veroista... Kokeilkaa itse, miten asian laita on. Minäkin teen soosia taas uudestaan, kunhan löydän sitä tomaattimurskaa.

Muttisoosi

1 prk Mutti-tomaattimurskaa tai muuta "hyvänmerkkistä" murskaa
1 pieni sipuli
2 pientä valkosipulin kynttä
0,6 dl hyvää oliiviöljyä
0,5 tl sokeria
0,5 dl punaviiniä
(appelsiinin kuorta)

Kuullota hienonnettua sipulia ja valkosipulia pitkään öljyssä. Vähintään 10 minuuttia matalalla lämmöllä öljyssä. Näin rakennat makeuden. Lisää mukaan sokeri ja tomaattimurskasta puolet. Anna hautua 10 minuuttia. Näin soosi makeutuu... Lisää sen jälkeen loppu murska ja vettä 2 desilitraa. Hauduta sekoittaen. Pidä poreileva lämpö, jatka hauduttamista 15 minuutin ajan, ja lisää mahdollinen punaviini, joka tuo kastikkeeseen happamuuden. Sekoita koko ajan. Kun kastike on sakeaa, lisää suolaa ja mustapippuria myllystä. Jos hifistelet, lisää kaksi kuorimaveitsellä tehtyä palaa appelsiinin kuorta. (Niitä ei syödä, vaan ne antavat vain makua.) Mausta rohkeasti. Ota kastike sivuun, sekoita joukkoon 0,5 desilitraa parasta neitsytoliiviöljyä mitä saat. Älä keitä enää. Se tuo täyteläisyyden soosiin. Sekoita kastike esimerkiksi keitetyn spagetin joukkoon heti, kun pasta on valutettu. Siis heti. Ei päälle, vaan sekaisin!

Arvotaan Pieni pullakirja

Kirjakerhosta tuli tilattua jokunen muukin kirja, joten tilaamieni kirjojen määrä oikeutti saamaan kaupan päälle pullanleipojan perusteoksen eli Pienen pullakirjan. Koska hyllyni jo pursuaa keittokirjoja, eikä pullan leivonta ole oikein alaani, taidan laittaa kirjan nyt jakoon teille lukijoilleni. Palkinto ei ole arvokas, ja kirja on nimensä mukaisesti pieni. Toivottavasti siitä kuitenkin on edes pientä iloa voittajalleen, ja antaisi uusia ideoita ja vinkkejä pullan leivontaan. Kirja sisältää 52 ohjetta, peruspullista pitkojen kautta bostonpulliin, unohtamatta pullapohjaisia piirakoitakaan. Arvontaan saavat osallistua ihan kaikki, jotka vain kyseisen kirjan itselleen haluavat. Riittää, kun jätät tähän postaukseen jotain kommenttia, ja jotain yhteystietoja, olkoon se sitten sähköpostiosoite tai blogiosoite, jotta saan voittajaan yhteyttä arvonnan suoritettuani. Annetaan nyt osallistumisaikaakin ihan reilusti, jotta kaikki halukkaat ehtivät varmasti mukaan. Tämän kuun loppuun mennessä, eli 31.1.2014, kun osallistut, niin kirja voi olla juuri sinun. Arvonnan suoritan heti tammikuun vaihtuessa helmikuuksi.

Oma sato - Kotipuutarhurin hyötykasviopas

Oli pakko laittaa kirjakerhoon tilaus, kun aleosastolta löytyi kirja, joka oli kuin varta vasten minulle tehty. Eli kirja, jossa yhdistyy kaksi rakkaimpaa harrastustani, puutarha ja ruoanlaitto. Viime vuonna ilmestynyt Oma sato - Kotipuutarhurin hyötykasviopas esittelee 30 hyötykasvin kasvatusohjeet sekä yli 80 ruoka- ja säilöntäohjetta juuri näille samoille kasveille, joiden kasvatusneuvotkin kirjassa annetaan.

Kirjassa neuvotaan, miten perustaa kasvimaa pihalle, terassille tai parvekkeelle. Kasvien viljely, sadonkorjuu, säilytys ja käyttö on neuvottu selkeästi. Kirjassa kerrotaan myös mahdollisista ongelmista sekä tuholaisten torjumisesta. 

Kasvi- ja puutarhakuvat ovat viehättäviä, ja kirjaa lukiessa tekisi mieli itsekin lähteä ulos vähän multaa kuopsuttamaan. Kirja on mainio opas sekä aloitteleville että kokeneemmillekin kotipuutarhureille.

Ruokakuvat ovat houkuttelevia, ja reseptit innostavia. Saisipa jo hakea kasvimaalta tuoretta satoa ja kokeilla kirjassa olevia herkullisia ruokia. Löytyy kirjasta tietenkin myös sellaisia reseptejä, joita voi tähänkin aikaan vuodesta tehdä, joten lähiaikoina tulee varmasti jo jotain reseptiä testattua.

Keväämmällä voi sitten uudesta sadosta kirjan opastuksella valmistaa vaikka parsaa tai huhti-toukokuussa tehdä ensimmäisistä raparperin varsista raikasta raparperijäätelöä. Maltan tuskin odottaa!

Konjakkinen pippuri-possunlihakastike

Porsaan lihasuikaleista saa edullista ruokaa, varsinkin tarjouksessa ollessaan. Lihasuikaleet kypsyvät aika nopeasti, joten arkenakin niistä valmistuu äkkiä esimerkiksi kastikkeita. Tämän kastikkeen maustaa konjakki sekä pippurinen tuorejuusto. Lihasuikaleet kypsyvät kermaisessa kastikkeessa mureiksi, ja kastike sopii niin perunan kuin riisinkin kanssa.

Konjakkinen pippuri-possunlihakastike

400 g possun lihasuikaleita
2 - 3 rkl vehnäjauhoja
2 dl vettä
2 dl ruokakermaa
1/2 pkt pippuriseos tuorejuustoa
1/2 - 1 lihaliemikuutio
1 - 2 rkl konjakkia
ripaus kuivattua salviaa

Paistamiseen:
n. 2 rkl juoksevaa kasvirasvavalmistetta

Kuumenna pannulla kasvirasvavalmiste ja ruskista siinä lihasuikaleet. Sekoita joukkoon vehnäjauhot. Lisää joukkoon vähitellen hyvin sekoittaen vesi ja ruokakerma. Sekoita joukkoon tuorejuusto. Mausta kastike lihaliemikuutiolla, konjakilla ja salvialla. Hauduta kastiketta miedolla lämmöllä n. 20 - 30 min.

Valkopapu-tomaattikeitto

Pikkaisen pitää taas koittaa keventää ruokavaliota, ja keitot ovat silloin oikein sopivia ruokia. Jos ei kauheasti läträä kermojen kanssa, niin keitot ovat kevyttä syötävää. Lisäksi keitot ovat sopivaa talviruokaa. Lautasellinen keittoa, varsinkin chilillä maustettu, lämmittää mukavasti oloa pakkasilla. Tomaattikeitoista pidän paljon, ja niitä valmistankin itselleni usein silloin, kun haluan syödä kevyemmin. Tomaattikeittokin on muunneltavissa monin eri tavoin. Tähän keittoon lisäsin isoja valkoisia papuja antamaan ruokaisuutta. Keiton pinnalle lisäsin vielä syödessä raejuustoa.

Valkopapu-tomaattikeitto

1 rkl oliiviöljyä
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1 prk paseerattua tomaattia
1 prk vettä
1 kpl kasvisliemi fond cup
ripaus jauhettua cayennea
ripaus sokeria
mustapippuria myllystä
basilikaa
1 - 2 rkl vaaleaa suurustetta
1 prk isoja valkoisia papuja
(suolaa)

Tarjoiluun:
raejuustoa

Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipulin kynnet. Kuumenna kattilassa oliiviöljy ja kuullota sipulit pehmeiksi. Lisää paseerattu tomaatti sekä tomaattipurkillisen verran vettä. Kiehauta, ja lisää joukkoon kasvisliemi fond cup. Mausta keitto cayennella, sokerilla, mustapippurilla ja basilikalla. Suurusta keitto suurustejauheella ja keitä miedolla lämmöllä 20 - 30 minuuttia. Lisää keittoon valutetut valkoiset pavut. Kuumenna, ja tarkista suola. Lisää keittoannosten päälle raejuustoa.

Häränsilmä

Häränsilmä on yksi ruoista, jonka muistan olleen aika suuren hitin blogien keskuudessa, koko tämän seitsemän vuoden aikana, jona itse olen blogia pitänyt. Häränsilmää tehtiin blogissa jos toisessakin, mutta minulta se jäi silloin suosionsa huipulla kokeilematta. Nyt häränsilmää on tullut silloin tällöin tehtyä, ja onhan se aika mainio arkiruoka. Helppo, nopea, maukas ja kivan näköinenkin. Jauhelihaseoksen voi maustaa ihan omien mieltymystensä mukaan, ja eri maustein häränsilmään saa aina vähän vaihtelua. Itse olen häränsilmässä käyttänyt viime aikoina Felixin uutta Hellfire ketsuppia, ja se antaa jauhelihalle hyvin makua sekä myöskin mukavasti potkua. Tämä ei ole maksettu mainos, mutta kannattaa kokeilla tuota ketsuppia, jos chilistä tykkää. Oli miellyttävä yllätys, että ketsupissa on niinkin paljon tulisuutta.

Häränsilmä

500 g jauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
1/2 dl Felix Hellfire ketsuppia
1 3/4 dl ruokakermaa
oreganoa
mustapippuria myllystä
(suolaa)
6 kananmunaa

Ruskista pannulla jauheliha sekä kuorittu ja hienonnettu sipuli sekä valkosipulin kynnet. Ota pannu liedeltä, ja sekoita joukkoon ketsuppi ja ruokakerma. Mausta seos oreganolla ja mustapippurilla. Tarkista suola. Levitä jauhelihaseos uunivuokaan ja paista uunissa 200 asteessa n. 15 - 20 min. Ota vuoka uunista, tee jauhelihaan kuopat, ja riko kananmunat varovasti niihin. Ripottele munien päälle hieman suolaa, ja jatka paistamista uunissa vielä n. 5 - 10 min., kunnes kananmunat ovat hyytyneet sopiviksi.

Punajuurisämpylät

Eilen innostuin pitkästä aikaa taas leipomaan sämpylöitä, ja kyllä kannatti. Sämpylöistä tuli hyvän makuisia ja ihanan pehmoisia. Sämpylöille kauniin värin antoi punajuuriraaste. Koska punajuuri kypsyy aika hitaasti, kannattaa raastetta ensin esikypsentää. Välillä, kun leivontainspiraatio iskee yllättäen, huomaakin, ettei kaikkia aineksia löydy tarpeeksi. Niinpä jouduin sämpylöihin käyttämään kolmea eri jauhoa. Sämpylät voi tietenkin leipoa myös kokonaan sämpyläjauhoista.

Punajuurisämpylät

2 - 3 punajuurta
1 1/2 dl vettä
2 1/2 dl maitoa
1 ps kuivahiivaa
1 tl suolaa
2 rkl juoksevaa hunajaa
1 rkl fenkolin siemeniä
7 dl rouheisia sämpyläjauhoja
3 dl grahamjauhoja
2 dl vehnäjauhoja
1/2 dl juoksevaa kasvirasvavalmistetta

Kuori punajuuret ja raasta karkeaksi raasteeksi. Lisää kattilaan punajuuriraaste ja vesi. Kiehauta, ja hauduta kannen alla 10 - 15 minuuttia. Nosta kattila pois liedeltä, lisää maito ja jäähdytä reilusti kädenlämpöiseksi. Lisää suola, hunaja ja fenkolin siemenet. Sekoita joukkoon pieneen jauhomäärään sekoitettu kuivahiiva. Alusta taikinaan loput jauhot ja lopuksi rasva. Vaivaa taikina napakaksi ja kimmoisaksi. Kohota taikinaa vedottomassa paikassa 30 min. Leivo sämpylöiksi ja kohota vielä toiset 30 min. Paista 225 asteessa 12 - 15 minuuttia.

Possua mangosalsassa kookosriisin kera

Viikonloppuna tein pitkästä aikaa herkullista possua mangosalsassa. Tätä Valion ohjetta onkin tullut vuosien aikana käytettyä monta kertaa. Suosittelen. On todella hyvää ja valmistuukin nopeasti. Chili ja valkosipuli antavat ruoalle kivasti potkua, ja mango taas hedelmäistä makeutta ja mehevyyttä. Riisi saa kookoshiutaleista kivaa lisämakua. Piti tämä resepti postata tänne jo viikonlopun aikana, mutta jostain syystä Blogger innostui taas muuttamaan kuvan värisävyjä niin, ettei kuva ollut ollenkaan julkaisukelpoinen. Aiemmin jo Bloggerin asetuksista ruksasin pois, ettei kuvia automaattisesti säädellä. En siis ymmärrä, miksi taas kuvasävyt muuttuu alkuperäisestä. Oli kovan työn takana saada kuvasta edes siedettävän sävyinen, edelleenkään se ei kuitenkaan vastaa alkuperäistä. Harmittaa, kun muutenkaan sisätiloissa ilta-aikaan kuvatut kuvat eivät ole samaa luokkaa kuin hyvässä päivänvalossa kuvatut, ja Blogger vielä huonontaa niitä entisestään.

Possua mangosalsassa kookosriisin kera

Possu:
600 g porsaan sisäfileetä
2 rkl Oivariinia
3/4 tl suolaa
1 tl sitruunapippuria
2 dl kermaa
1/2 dl mangochutneya
1 punainen chili
1 valkosipulin kynsi
1 tlk (425 g) säilykemangoa
1/2 rkl limetti- tai sitruunamehua

Leikkaa huoneenlämpöisestä fileestä pois kalvot ja rasva. Leikkaa filee n. 1 1/2 cm:n viipaleiksi. Nuiji kevyesti nyrkillä. Paista lihanpalat Oivariinissa molemmin puolin ruskeiksi. Ripota paistopinnoille suola ja pippuri. Lisää kerma. Anna kiehua hiljalleen 4 min. Lisää mangochutney. Poista chilistä siemenet ja leikkaa se ohuiksi siivuiksi. Hienonna valkosipuli veitsellä. Lisää chili ja valkosipuli ruokaan. Keitä 2 - 3 min. Valuta mango siivilässä ja kuutioi. Lisää mango ja limettimehu. Kuumenna kiehuvaksi. Tarjoa kookosriisin kera.

Kookosriisi:
3 dl jasmiiniriisiä
2 rkl Oivariinia
n. 1/2 dl kookoshiutaleita

Keitä jasmiiniriisit suolalla maustetussa vedessä pakkauksen ohjeen mukaan. Paahda kookoshiutaleet sillä aikaa puhtaalla, kuivalla pinnoitetulla pannulla. Käytä alhaista lämpöä, jotta hiutaleet eivät pala. Lisää kypsään, valutettuun riisiin juuri ennen tarjoilua Oivariini sekä kookoshiutaleet. Sekoita nopeasti ja laita tarjolle.

Appelsiinisalaatti

Tähän aikaan vuodesta ruokapöydässä kaivataan väriä ja vitamiineja. Niitä tästä salaatista ei puutu. K-kaupassa oli appelsiineista ämpäritarjous, joten appelsiineja oli reilusti käytettävissä, ja niitä sitten riitti salaattiinkin asti. Salaatti on sekoitus makeaa, suolaista, kirpeää... Parhaiten salaatti toimii ruoan lisukkeena.

Appelsiinisalaatti

4 appelsiinia
1 punasipuli
1 - 2 rkl raejuustoa
1 - 2 rkl mustia oliivisiivuja
1 - 2 rkl karpaloita
pieni kourallinen pähkinöitä

Kastike:
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
n. 1 tl lisptikkasuolaa
ripaus sokeria
ripaus savupaprikajauhetta
mustapippuria myllystä

Kuori appelsiinit ja leikkaa ne ohuehkoiksi siivuiksi. Leikkaa siivujen reunoista kalvot pois ja lado siivut tarjoiluvadille. Leikkaa kuorittu punasipuli ohuiksi renkaiksi ja lado appelsiinisiivujen päälle. Ripottele pinnalle raejuusto, oliivisiivut, karpalot ja murskatut pähkinät. Sekoita kastikkeen ainekset keskenään ja valuta salaatin päälle. Anna maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.

Valmistautumista taimikasvatukseen

Taimikasvatusta varten on tehty pikkuhiljaa lisää hankintoja. Kunhan nyt saadaan ikkunaremontti suoritettua loppuun, voisi tehdä ensimmäiset kylvöt kasveille, joilla on pisin kasvatusaika. Autotallin ikkuna on vielä asentamatta, muut on jo paikoillaan. Vielä, kun saisi lasit puhtaiksi ikkunoiden valmistajien jäljistä, ja tavarat paikoilleen, voisi keskittyä vihdoin taimien kasvatukseen. Taimimultaa on jo pari säkkiä odottelemassa sekä uusia kasvatusruukkuja hankittuna.

 Lähikauppoihinkin oli jo taas siemenhyllyt ilmestyneet, joten siemeniä tuli ostettua lisää.

• Lehtisalaatti 'Red Salad Bowl', kylvetään suoraan avomaalle toukokuussa.
• Lehtisalaatti 'Salad Bowl', kylvetään suoraan avomaalle toukokuussa.
• Tilli 'Tavallinen', kylvetään suoraan avomaalle toukokuussa. Voidaan kylvää kesän aikana useita eriä. Voidaan kasvattaa lehtitillinä, jolloin lehdet käytetään nuorena. Kruunutillinä käytetään säilöntään.
• Persilja 'Sammalpoimuinen', kylvetään sisälle ruukkuun helmikuusta lähtien tai suoraan avomaalle mahdollisimman aikaisin.
• Persilja 'Sileälehtinen', kylvetään suoraan avomaalle mahdollisimman aikaisin.

Muutama pussi kukkienkin siemeniä tuli jo ostettua. Kasvimaalle kylvän aina myös kehäkukkia. Ne tuovat kasvimaalle väriä, karkottavat hyönteisiä hyötykasveista, ja kaiken lisäksi niitä voi käyttää keittiössäkin. Kiinanasteritkin pääsevät kasvimaalle, vaikkei niistä syötäväksi olekaan. Ovat vain niin nättejä ja kauniin värisiä, että pitää niitäkin aina laittaa kasvamaan, ja kasvimaa on hyvä paikka myös yksivuotisille kesäkukille. Siemenistä ei enää taida uupuakaan paljon muuta kuin herneet ja kesäkurpitsat. Niitä ehtii myöhemminkin ostamaan. Herneet kylvetään suoraan kasvimaalle, kesäkurpitsan taimet esikasvatetaan vasta myöhemmin keväällä.

Meillä ei oikein ole tilaa taimikasvatukselle asuinhuoneissa. Kellarikerroksessa meillä on työtaso, missä ajattelin taimet kasvatella. Kellarikerroksessa on vain se huono puoli kasvien kannalta, että siellä on liian pimeää. Siellä on vain yksi ikkunallinen luukku, eikä siitä tuleva valo riitä taimien kasvatukseen. Eli jollekin kasvilampulle oli tarvetta. Kokeeksi tilattiin Kiinasta saakka led-kasvivalaisin. 

Kasvivalaisimessa on punaisia ja sinisiä ledejä, eli tuloksena on juuri oikean väristä valoa kasvien kasvattamiseen. Punainen valo tukee pituuskasvua, sininen vahvistaa kasvin soluja. Led-lampussa energiansäästö on jopa 80 % perinteisiin kasvilamppuihin verrattuna.

Mielenkiintoista nähdä, miten kasvivalaisin sitten käytännössä toimii, vai toimiiko ollenkaan. Ainakaan ei korkealta tiputa, koska valaisimella ei ollut hintaa paljon mitään. Jos taimet eivät valaisimesta pidäkään, pitää äkkiä keksiä jotain muuta tilalle.

Feta-tonnikalasalaatti

Yhtenä päivänä tuli keitettyä riisiä turhan paljon kastikkeen seuraksi, mutta ei hätää, ylijääneestä riisistä voi tehdä vaikka mitä. Minä käytin riisin nyt ruokaisaan ja maukkaaseen feta-tonnikalasalaattiin. Tonnikala oli chilitonnikalaa, ja käytin sen salaattiin öljyineen päivineen. Chilitonnikalassa on niin paljon makua, ja fetajuusto toi makua vielä lisää, ettei salaattia tarvinnut sen enempää maustella ylimääräisillä mausteilla. Fetajuusto oli pehmeää laatua, ja se sekoittui muiden ainesten joukkoon tasaisesti sitoen kaiken hyvin toisiinsa helpottaen salaatin syömistä. Eipähän ainakaan irtonaiset riisit varisseet ympäriinsä. Tämä salaatti sopii hyvin vaikka töihin evässalaatiksi.

Feta-tonnikalasalaatti

n. 10 dl kasvisliemessä kypsäksi keitettyä riisiä
1 prk Rainbow -chilitonnikalaa
1 prk ananasmurskaa
200 g pehmeää fetajuustoa
1 ps pakaste herne-maissi-paprikaseosta
1 punasipuli
n. 1 dl mustia oliiveja

Sekoita chilitonnikala öljyineen riisin joukkoon. Hienonna purkissa olevat chilipalot salaatin joukkoon. Valuta ananasmurskasta ylimääräinen liemi pois ja lisää murska salaattiin. Murustele salaattiin fetajuusto. Lisää sulatettu herne-maissi-paprikaseos, kuorittu ja hienonnettu punasipuli sekä siivutetut oliivit. Sekoita ainekset hyvin yhteen.
 

Makkara-juurespyttipannu

Joulun jälkeen maistuu taas arkiruoat, ja yksi parhaista on pyttipannu. Uudenvuoden aatolta jäi makkaroita sen verran, että niistä riitti hyvin pyttipannun aineksiksi. Pyttipannuhan on parhaimmillaan hyvää hävikkiruokaa, kun siihen saa käytettyä mm. edelliseltä päivältä jääneet keitetyt perunat, mutta tällä kertaa meillä ei perunoita valmiina ollut, joten perunat ja muut juurekset piti varta vasten keittää. Toisaalta näin pyttipannuun tulee parempi koostumus, kun juureksia ei tarvitse keittää niin kypsiksi, kun ne paistuessaankin vielä lisää kypsyvät.

Makkara-juurespyttipannu

8 keitettyä perunaa
2 keitettyä porkkanaa
3 keitettyä palsternakkaa
1 iso sipuli
3 valkosipulin kynttä
pala purjoa
5 pätkää Kivikylän Lemon Chilli sekä Tomaatti Mozzarella makkaroita
suolaa
savupaprikajauhetta
timjamia
mustapippuria myllystä

Paistamiseen:
voita

Lisäksi:
paistettuja kananmunia

Sulata pannulla voita. Kuori ja hienonna sipuli, ja laita pannulle kuullottumaan. Lisää joukkoon kuoritut ja kuutioidut juurekset. Kuori ja hienonna valkosipulin kynnet, ja lisää pannulle. Paista, kunnes juureksiin tulee väriä. Paloittele makkarat ja ruskista toisella pannulla. Lisää makkarat sekä hienonnettu purjo juuresten joukkoon. Mausta pyttipannu suolalla, savupaprikajauheella, timjamilla sekä mustapippurilla. Tarjoile paistettujen kananmunien kera.

Paikallisen kananmunantuottajan munissa on useimmiten kaksi keltuaista. Itse haluan pyttipannun kanssa kananmunat sunny side up, miehelle paistetut kananmunat pitää aina kääntää.

Grapefruit Posset eli greippi-kermavanukas

Jouluruokiin ei mennytkään niin paljon kuohukermaa kuin olin ajatellut, joten jääkaapissa odotteli vielä puolen litran tölkistä puolet käyttämistään. Koska greippejäkin oli ostettuna, päädyin keittelemään kermavanukkaita. Niitä onkin tullut tehtyä viimeksi kesällä, ja halusin jotain hyvää helposti ja nopeasti, joten posset oli sopiva valinta. Vanukkaan keittelin jo eilen, ja annoin hyytyä tarjoiluastioissaan yön yli. Alunperin olin ajatellut jatkojalostaa päälle tulevia greippejä jotenkin, mutta tänään olikin sitten taas niin kiirettä, että hyvä kun ehdein muutaman kalvottoman siivun annosten päälle leikkaamaan, ja pari kuvaa niistä nappaamaan.

Tänään siirryttiin puuhommista tekemään ikkunaremonttia. Uusia ikkunoita meidän pitikin jo joulunpyhinä asennella, mutta puiden kaadot siirsi remonttia hieman eteen päin. Aamulla sitten vihdoin päästiin aloittamaan, ja nyt on kaksi uutta ikkunaa paikoillaan. Kuusi vielä jäljellä, joten on tässä taas muutamaksi päiväksi tekemistä. Possetit syötiin kahvipaussilla, ja greippiversio oli mukavan raikas. Oikeastaan olikin ihan hyvä, etten päälle tuleville siivuille ehtinyt tekemään mitään. Kermavanukas on kuitenkin melko makeaa, joten tuore greippi päällä ei ollut ollenkaan huono vaihtoehto.

Grapefruit Posset eli greippi-kermavanukas

2 1/2 dl kuohukermaa
3/4 dl sokeria
1 dl greipistä puserrettua mehua
tilkka vaniljauutetta

Lisäksi:
kalvottomia greippilohkoja

Mittaa kattilaan kuohukerma, sokeri ja vaniljauute. Kiehauta ja keitä n. 6 - 7 minuuttia koko ajan sekoittaen. Ota kattila liedeltä ja sekoita joukkoon greippimehu. Jaa seos kahteen tarjoiluastiaan ja anna hyytyä viileässä. Leikkaa valmiiden vanukkaiden päälle greipistä kalvottomia lohkoja.

Uudenvuoden aatto

Vaikka laavulla tulee poikettua lenkkien yhteydessä lähes päivittäin, nuotion äärellä ei kuitenkaan olla ehditty siellä istumaan sitten miehen lokakuisten syntymäpäivien. Jouluaaton aattona meidän piti mennä sinne loimuttamaan lohifilettä, mutta myrsky pisti suunnitelmat uusiksi ja savustamalla päästiin puutöiden lomassa helpommalla.

Nyt kuitenkin päätettiin väsymyksestä huolimatta mennä uutta vuotta juhlistamaan laavulle. Mukaan otettiin juuri uunista tulleet perunagratiinit sekä italiansalaattia. Lisäksi nuotiolla paistettiin Kivikylän ihania Lemon Chilli sekä Tomaatti Mozzarella makkaroita.

Nuotion äärellä oli rentouttavaa istuskella kaikessa rauhassa rankan työrupeaman päälle. Syötiin hyvin ja tuijoteltiin vain kiehtovaa tulta. Nokipannussa lämpeni ruoan päälle kuumat glögit.

Vahti ei niin kauheasti vahdin hommista välittänytkään, vaan nukkui laavun nurkassa. Ympäristössä paukkuvat raketitkaan eivät yhtään hetkauttaneet. Onneksi meillä ei ole koskaan kärsitty paukkuarkuudesta, ja uudenvuoden aatot ovat siltä osin sujuneet aina ongelmitta. Niin sikeästi vahti ei kuitenkaan nukkunut, ettei se olisi aina makkaranpaistoon havahtunut. Ihan vuoden vaihtumiseen saakka ei jaksettu laavulla olla, vaan kotiin käveltiin jo vähän jälkeen yhdeksän. Nuotiolta tarttuu savu niin paljon kiinni, että piti vielä jaksaa lämmittää sauna.

Italiansalaatti

Usein meillä on uudenvuoden aattona perunasalaattia, mutta koska tein perunagratiinia, perunasalaatti ei oikein sen kanssa sopinut. Niinpä tein pitkästä aikaa italiansalaattia, ja tulikin tosi hyvä salaatti. Salaattiin upposi loput joulukinkun jämät, mitä hernekeiton keittämisestä vielä jäi, ja spagetin lisäksi laitoin salaattiin vielä porkkanaa, herneitä, omenaa ja suolakurkkua. Normaalisti teen italiansalaatin kastikkeen kermaviilistä, mutta nyt laitoin ranskankermaa, kun ei kauppaan viitsinyt lähteä pelkän kermaviilin takia. Kermaviilin kanssa kastikkeesta tulee hieman notkeampaa, mutta ei tuhdimpi ranskankermakastikekaan huono ollut.

Italiansalaatti

250 g spagettia
1 - 2 porkkanaa
pala palvikinkkua kuutioituna
1 omena kuutioituna
1 dl pakasteherneitä sulatettuna
1 dl suolakurkkuja kuutioituna

Kastike:
1 prk ranskankermaa
1 dl majoneesia
1 rkl Dijon -kokojyväsinappia
1 rkl valkoviinietikkaa
ripaus suolaa
ripaus sokeria

Paloittele spagetti ja keitä pakkauksen ohjeen mukaan kypsäksi. Valuta valmis spagetti siivilässä ja huuhtele ja jäähdytä hyvin kylmällä vedellä. Keitä porkkanat kuorineen kypsiksi. Jäähdytä, kuori ja kuutioi porkkanat spagetin joukkoon. Lisää joukkoon muut ainekset. Sekoita kastikkeen ainekset yhteen ja lisää salaatin joukkoon. Sekoita ainekset tasaisesti yhteen ja anna salaatin maustua viileässä ennen tarjoilua.

Perunagratiini

Uudenvuoden aattona tein laavulle mukaan otettavaksi perunagratiinia. Gratiinin paistoin pienissä, kannellisissa annosvuoissa, molemmille omansa. Normaalisti teen gratiinin isossa vuoassa, mutta pikkuvuoat oli helppo ottaa metsään mukaan ja niistä gratiinin sai syödä suoraan.  Kun perunaviipaleita paistaa pannulla, tai kattilakin käy, hetken aikaa maidon ja kerman kanssa, maito ja kerma sakeutuvat hyväksi kastikkeeksi ja gratiiniin tulee hyvä koostumus. Valkosipulia laitoin tietenkin mukaan, ja  kaikkein parasta perunagratiinissa on ihanan rapea pinta.

Perunagratiini

400 - 500 g perunoita

2 dl täysmaitoa

1 1/2 dl kuohukermaa

pari rkl voita

1 - 2 valkosipulin kynttä

suolaa

pippuria

cayennepippuria

muskottipähkinää

voita

Kuori perunat ja leikkaa ohuiksi viipaleiksi. Hienonna valkosipulin kynnet ja sekoita perunoiden joukkoon. Sulata pannulla voi, ja lisää sekaan perunat sekä maito. Mausta suolalla, pippurilla, cayennepippurilla sekä muskottipähkinällä. Kiehauta ja paista n. 5 min. kunnes maito sakeutuu. Lisää kerma ja paista kiehumispisteeseen. Voitele uunivuoka ja levitä perunat pohjalle niin, ettei kerroksen paksuus ole kahta senttiä enempää. Lisää tarvittaessa vielä kuohukermaa niin, että se leviää kaikkialle. Laita perunakerroksen pinnalle muutama voinokare ja kypsennä uunin alatasolla 175 asteessa n. 1 - 1 1/2 tuntia.

Rankka joulu 2013

Joulu on jo takana, ja minkälainen joulu! Meillä joulua ei oikeastaan huomannut paljon muusta kuin ulkona ja sisällä olevista jouluvaloista sekä pöydässä olevista jouluruuista. Lämpömittari näytti ulkona joulunpyhät +5 astetta, vettä satoi tämän tästä, ja me siivosimme kuvassa näkyvää sekasortoa. Muutaman viikon sisällä meillä päin oli kuusi myrskyä, isompaa ja pienempää, Seija kaikkein pahimpana. Seija kaatoi pihasta yhden ison kuusen, pari päivää ennen jouluaattoa kaadoimme itse viisi kuusta lisää. Myrskyjen pelästyttäminä annoimme lopuillekin isoille pihakuusille tappotuomion, ja aatonaattona kaadettiin vielä reilut kymmenen puuta lisää. 

Siinä sitä sitten riitti puuhaa joulunpyhiksi, kun karsittiin puista oksat pois, kerättiin ne kasoihin, katkottiin ja siirrettiin rungot sahalle meneviksi tukeiksi, ja koitettiin siistiä kaadoista syntyneitä jälkiä ennen kuin talvi tulee, jos on ollenkaan tullakseen. Neljän aikoihin saapuva iltapimeyskään ei meitä pelastanut puutyömaalta sisätiloihin joulun viettoon. Kiitos tehokkaan ulkovalaistuksemme, joka takaa sen, että pihallakin voi töitä jatkaa pimeän tullen niin kauan kuin vain intoa ja kuntoa riittää.

Kaikesta ylimääräisestä työstä huolimatta joulupöytäkin saatiin katettua aattona. Meillä joulupöytä on aina melko perinteinen, ja tulee aina olemaankin. Onhan vuodessa runsaasti päiviä, jolloin voi kokeilla kaikkea uutta ja erilaista, erikoistakin, vaan jouluna pöydässä pitää olla laatikot, kinkut ja muut.

Tänä vuonna ruokavalikoima oli suppein koskaan, mutta silti syötävää riitti yllin kyllin. Kirjolohifileet savustettiin ja graavattiin itse. Salaateissa turvauduttiin kaupan valikoimiin, ja tarjolla oli punajuuri-, katkarapu- ja sienisalaatteja.

Lanttulaatikon ja imelletyn perunalaatikon tein kovalla kiireellä vielä aatonaaton iltana. Perunalaatikko sai imeltyä yön yli pesuhuoneen lattialla lattialämmityksen päällä, lanttulaatikon paistoin vielä myöhään samana iltana. Aattona ei enää tarvinnut kuin perunalaatikko paistaa kypsäksi, lanttulaatikko lämmittää ja muut ruoat laittaa pöytään tarjolle.

Kinkku tilattiin jo hyvissä ajoin valmiiksi palvattuna. Hyvä niin, nyt ei tarvinnut tehdä muuta kuin nostaa kinkku pöytään ja siivuttaa. Kalkkunoita saatiin joulun alla kaksin kappalein. Toinen oli kokonaisena palvattu, toinen oli pienempi rulla. Rulla pääsi joulupöytään, kokonainen paloiteltiin ja pakastettiin. Itse tehty sinappi maistui molempien lihojen kanssa.

Kalaa joulupöydässämme on useimmiten montaa sorttia, nyt ehdein lohen lisäksi tekemään vain valkosipulisilakoita sekä piparjuurisilliä.

Jouluruokaa tuli tehtyä juuri sopiva määrä. Tapaninpäivänä suurin osa ruuista jo loppui. Kolme päivää jouluruokia on ihan tarpeeksi, vaikka ne niin hyviä ovatkin, mutta kyllä niiden jälkeen jo taas maistui loppukinkusta keitetty hernekeitto hyvältä.

Hyvä kuitenkin, ettei joulupäivinä tarvinnut miettiä ruoanlaittoa, vaan ruoat oli aina valmiina. Ei ruoanlaittoon olisi paljon voimia riittänytkään. Piha saatiin jo aika siistiin kuntoon, kun monta tuntia päivässä töitä sen eteen tehtiin. Keväälle jää sitten kantojen poistot, maan tasaukset ja uusien istutusten tekeminen.

Pitkäksi aikaa kuitenkin taas puutöitä riittää, kun isompien tukkien kanssa pitää mennä sahalle, pienemmät pilkkoa ja pinota polttopuiksi. Sahalta tulevat laudat pitää tapuloida ja kuivuttuaan purkaa ja niputtaa. Alkaa kohta jo olla polttopuita ja sahatavaraa koko loppuelämän tarpeiksi, mutta onneksi ei ainakaan enää tarvitse uusia myrskyjä niin paljon pelätä.