Talvella hyvä keino tuoreen
kasvisravinnon saamiseksi on itujen idätys sekä versojen kasvatus.
Idättäessä ravintoarvot moninkertaistuvat. Idut ja versot sisältävät mm.
B-, E-, C- ja A-vitamiineja. Lisäksi niistä saa hyvälaatuisia
proteiineja, entsyymejä, runsaasti kuitua ja kivennäisaineita, kuten
rautaa ja sinkkiä. Idätystä olen harrastanut enemmän ja vähemmän
säännöllisesti jo useamman vuoden ajan. Useimmiten idätysinto iskee
alkukeväästä. Idätys on helppoa ja hauskaa. Se on myöskin
halpaa. Jo parilla eurolla saa idätettäviä siemeniä niin paljon, että
idätettävää riittää pitkäksi aikaa. Maukkaat ja terveelliset idut ja
versot ovat kiva lisä ruokapöydässä varsinkin talviaikaan.
Idätystä varten olen ostanut GranoVita -idätyslaitteen, jossa idätys
sujuu kätevästi ja hygienisesti. Keltaisen alaosan pienet uurteet
varastoivat tarpeeksi kosteutta, joten siementen liottaminen idätyksen
alussa ei ole välttämätöntä. Ilmastointireiät takaavat parhaan
ilmanvaihdon ja huuhtelutuloksen. Tölkistä kierretään läpinäkyvä osa
irti ja keltaiseen kanteen laitetaan pari ruokalusikallista
idätyssiemeniä tai siemensekoitusta. Läpinäkyvä osa kierretään takaisin
paikalleen ja siemeniä huuhdellaan juoksevan kylmän veden alla
liikuttaen idätyslaitetta pyörivin liikkein vesisuihkun alla läpinäkyvä
osa ylöspäin. Ylimääräinen vesi valutetaan pois ja purkki asetetaan
vinoon asentoon vihreälle alustalle. Idätyslaite asetetaan paikkaan,
johon ei pääse päivänvaloa esim. keittiökaappiin. Ituja huuhdellaan
aamuin illoin, ja tölkkiä ravistetaan kevyesti jokaisen huuhtelukerran
jälkeen, jotta idut saavat kasvutilaa. Kun idut ovat n. 1 - 5 cm pitkiä
lajikkeesta riippuen, idätyslaite avataan ja idut laitetaan kylmällä
vedellä täytettyyn astiaan. Ituja erotellaan varovasti toisistaan ja
halutessaan voi poistaa irtonaisia siemenkuoria. Lopuksi idut kaadetaan
siivilään ja valutetaan ylimääräinen vesi pois. Jos haluaa ituihin
enemmän lehtivihreää, kannattaa tölkki nostaa ennen lopullista huuhtelua
joksikin aikaa päivänvaloon. Valmiit idut säilytetään jääkaapissa ja ne
säilyvät syömäkelpoisina noin viikon.
Idättäminen onnistuu myös ilman idätyslaitetta. Ennen idätyslaitteen
hankkimista idätin idut lasitölkissä, jonka suulle kiinnitin
kumilenkillä sideharsoa. Lasitölkissä idätettäessä siemeniä liotetaan
ensin yön yli. Liotusvesi kaadetaan pois, siemenet huuhdellaan, ja
tölkki asetetaan astioiden kuivauskaapin ritilälle vinoon, jolloin
ylimääräinen vesi pääsee valumaan pois ja ilma vaihtuu tölkissä. Idut
huuhdellaan aamuin illoin, ja 3 - 5 päivän päästä idut ovat valmiita.
Alfalfaa eli sinimailasta käytetään enimmäkseen idätykseen. Idut ovat
hentoja ja miedon makuisia. Ne sopivat hyvin esim. leivän päälle ja
salaatteihin.
Rapeat mungpavun idut sisältävät runsaasti proteiinia. Ne sopivat
hyvin esim. wokkeihin tai keittoihin lisukkeeksi. Muita hyviä
idätettäviä ovat mm. linssit, soijapapu, sarviapila sekä hamppu.
Herneenversojen kasvatus onnistuu hyvin
ihan kuivatuista talousherneistä. Herneitä liotetaan yön yli. Ruukkuihin
laitetaan reilusti multaa ja herneet kylvetään pinnalle. Kylvös
kastellaan ja ruukut peitetään esim. lautasilla niin, ettei siemenet saa
valoa. Multa pidetään idätyksen ajan kosteana, muttei saa kastella
liikaa, jottei herneet homehdu. Ruukut siirretään valoisaan paikkaan,
kun ensimmäiset sirkkalehdet ilmestyvät. Versot ovat syötäviä alle
kahdessa viikossa, ja ne maistuvat makealle herneelle. Versot sopivat
leivän päälle, salaatteihin sekä ruokien koristeluun.
Vihanneskrassin kasvatus onnistuu mullassa kasvatuksen lisäksi hyvin
myös kostutetun talouspaperin päällä. Laakealle alustalle esim.
lautaselle taitellaan paksuhko kerros talouspaperia, paperi kostutetaan
hyvin ja pinnalle ripotellaan siemenet. Kylvös pidetään tasaisen
kosteana ja noin viikon kuluttua krassi on valmista syötäväksi.
Vihanneskrassi on maultaan hieman kirpeän pippurista. Se sopii esim.
leivän päälle, salaatteihin, kastikkeisiin, lihalle, kalalle tai
yrttivoihin.
Vehnänoras sisältää runsaasti terveellisiä ravintoaineita mm.
proteiineja, hiilihydraatteja, kivennäis- ja hivenaineita, A-, C-, E-,
K- ja B-vitamiineja, lykopeenia, betakaroteenia, luteiinia, magnesiumia,
kaliumia, rautaa, seleeniä, sinkkiä, jodia, terveydelle hyödyllisiä
entsyymejä ja aminohappoja sekä runsaasti klorofylliä eli lehtivihreää.
Vehnänoraiden kasvatus tapahtuu samaan tapaan kuin herneenversojen.
Oraiden maku on makeahko ja ruohomainen. Oraita voi silputa
salaatteihin, voileivälle, keittojen pinnalle jne. Niitä voi antaa myös
esim. kissoille, marsuille sekä koirille.
Oraista voi myös valmistaa mehua, johon orasmylly on paras. Mehun
valmistus onnistuu myös tehosekoittimella. Oraat leikataan lyhyiksi ja
sekoitetaan veden kanssa mehuksi. Oraat siivilöidään pois. Vesi
laimentaa orasmehua, mutta se on kuitenkin erittäin vahvaa, eikä sitä
saa nauttia aluksi kuin muutama ruokalusikallinen päivässä.
Laimentamatonta mehua saa käyttää vain yhden ruokalusikallisen päivässä.
Elimistön totuttua mehuun, käyttöä voi lisätä yhteen desilitraan
päivässä. Mehu nautitaan tyhjään mahaan puoli tuntia ennen ruokailua.
Mehua voi käyttää myös esim. vihersmoothieissa.